Terveelliselle rakentamiselle on markkinoita

Terveellisen rakentamisen markkinat ovat pian trendi – samalla virheinvestointien riski kasvaa.

Terveellisen rakentamisen markkinat ovat pian trendi – samalla virheinvestointien riski kasvaa.

Terveellinen sisäilma on nousemassa yhdeksi lähivuosien trendeistä rakentamisessa, ja sisäilmasairaille sopivia tilaratkaisuja tarvitaan akuutisti. Ongelmaan tarttuminen on viisasta koko yhteiskunnan kannalta, mutta kääntöpuolena ilmiö vetää puoleensa toimijoita, joiden asiantuntemus aiheesta on puutteellinen.

Rakennuttajien, rakennusten ostajien ja myös median olisi syvennyttävä aiheen laajuuteen nykyistä paremmin. Sisäilmaongelmat ja niistä johtuvat sairastumiset ovat nousseet melkeinpä päivittäiseksi puheenaiheeksi julkisessa keskustelussa ja mediassa.

Ongelmat huutavat ratkaisua, ja onkin nähtävissä, että sisäilman kannalta terveellinen rakentaminen on yksi rakentamisen isoista trendeistä tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Yksittäisten rakentajien tekemä kehitystyö aiheen tiimoilta on ensiarvoisen tärkeää, mutta etenkin sisäilmasairaille kohdennetun rakentamisen markkinat vetävät puoleensa myös sellaisia toimijoita, joiden tietotaito sisäilmasairauksista ja näihin soveltuvasta rakentamisesta on vasta kehittymässä ja joilla on siksi puutteita riskien hahmottamisessa.

Siksi on toivottavaa, että julkisessa keskustelussa ja mediassa syvennyttäisiin ongelmiin nykyistä huolellisemmin. Homepakolaiset ry vetoaa, että sisäilmasairaille soveltuvaan rakentamiseen syvennyttäisiin aiheen edellyttämällä kriittisyydellä ja taustoittamisella.

”Mediassa menee läpi testaamattomiakin ratkaisuja, joiden kerrotaan ratkaisevan sisäilmasairaiden tilaongelmat. Näille ratkaisuille ja tuotteille on ollut yhteistä, että markkinoille lähdetään mainonta, ei tutkimus ja asiantuntemus edellä, sanoo Homepakolaiset ry:n toiminnanjohtaja Katja Pulkkinen.

Osa tiedotusvälineissä esitellyistä ratkaisuista on ollut Pulkkisen mukaan lähtökohdiltaan selkeästi keskeneräisiä. Kun tällaiset kohteet sitten epäonnistuvat tavoitteissaan, juttujen funktio kääntyy sisäilmasairaita vastaan.

”Tällaisten keksintöjen myötä suuri yleisö voi alkaa pitää sisäilmasairaita kummajaisina, joiden tarpeet ovat mahdottomia toteuttaa. Ihmisille on syntynyt sekavia vaikutelmia, joista on noussut kysymys, miksi kokeilla mitään, kun mikään ei sairastuneille kuitenkaan kelpaa”, Pulkkinen sanoo.

Yksittäisten kohteiden esittelyn sijaan tiedotusvälineiden tulisi Pulkkisen mukaan perehtyä sisäilmasairaiden tarpeisiin ja heille markkinoitujen rakennushankkeiden perusteluihin, ja seurata hankkeita ja aihepiiriä pidempään ja kattavammin. Ongelman laaja-alaisuus ja moninaisuus jää monesti käsittelemättä, ja käsitteistöltään vakiintumattoman aihepiirin uutisoinnissa syntyy helposti väärinymmärryksiä. Myös jatkojutut, joissa yksittäisten kohteiden toimivuutta seurattaisiin, ovat usein jääneet tekemättä.

”Rakennusalalla pääosa on vastuullisia toimijoita, ja sisäilmasairaille on löydettävissä myös toimivia ratkaisuja asunnoiksi sekä työ- ja opiskelutiloiksi. Kuitenkaan rakentajat, jotka kehittävät tällaisia ratkaisuja pitkäjänteisesti, eivät tyypillisesti ole julkisuudessa esillä.”

Myös kuntien, rakennuttajien ja muiden ostajien vastuu korostuu, sillä virheinvestointien riskit kasvavat.

”Yhä useampi kunta on kiinnostunut sisäilmasairaille suunnatuista rakennushankkeista. Tämä nähdään vetovoimatekijänä. Olisi hienoa, jos kunnille olisi tarjota valintojen pohjaksi perusteltuja vaihtoehtoja, joiden riskit ja mahdollisuudet kyettäisiin erittelemään luotettavasti.”

Pulkkisen mukaan jokseenkin villiksi muotoutuvilla sisäilmasairaille suunnatuilla rakentamismarkkinoilla olisi hyvä saada koottua tietoa ja kokemuksia nykyistä koordinoidummin. Tutkimustietoa aiheesta tarvitaan. Eri tahojen, siis rakentajien, tilaajien, terveydenhuollon ammattilaisten ja sisäilmasairaiden, pitäisi myös päästä vaihtamaan kokemuksia ja tietojaan nykyistä tehokkaammin.

”Tällä hetkellä tieto onnistuneista ja epäonnistuneista ratkaisuista ei tule kootuksi mihinkään. Olisi hyvä saada aihetta esimerkiksi tutkimuslaitosten toiminnan piiriin. Liikkeelle voisi lähteä määrittelyistä, eli siitä, että alalle luotaisiin yhteinen käsitteistö”, sanoo Pulkkinen.

Lue lisää

Katso kaikki