Teknologiateollisuus kriittinen EU:n energia- ja ilmastopakettia kohtaan

Teknologiateollisuuden mielestä on myönteistä, että EU:n komission ehdotuksessa hiilidioksidipäästöoikeuksien jaosta otetaan huomioon energiaintensiivisen teollisuuden asema kansainvälisessä kilpailussa ja alan tekemät toimenpiteet päästöjen alentamiseksi. Komission ehdotusta energia-ja ilmastopaketiksi ei kuitenkaan voi hyväksyä sellaisenaan, koska Suomelle kaavailtu tavoite uusien energialähteiden osuudesta on aivan liian korkea.
EU:n komission ehdotus päästökauppadirektiivin uusimiseksi sisältää paljon myöhemmin päätettäviä asioita ja merkitsee epävarmuuden jatkumista Teknologiateollisuuden yrityksissä.Huutokauppa ei sovellu kansainvälisessä kilpailussa toimiville teollisuudenaloille

Päästöoikeuksien jakomenetelmänä huutokauppa ei sovellu aloille, jotka toimivat avoimessa kansainvälisessä kilpailussa.

– Tuotteiden hinnat määräytyvät maailmanmarkkinoilla, eikä EU:ssa syntyvää ylimääräistä kustannusta ole mahdollista lisätä myyntihintojen päälle, toteaa Metallinjalostajien toimitusjohtaja Sirpa Smolsky.

Hänen mukaansa huutokauppa jakomenetelmänä olisi sopiva, mikäli EU:n ulkopuoliset toimijat, kuten Kiina, Intia, Venäjä ja Yhdysvallat, olisivat samanlaisten päästövähennysvelvoitteiden piirissä.

– Yksin EU:n toteuttamana järjestelmä johtaa vähittäiseen tuotannon siirtymiseen EU:n ulkopuolelle ja maailman päästöt todennäköisesti kasvavat. Niin kauan kuin tasapuolisia, globaaleja päästöjen vähennysvelvoitteita ei kilpailijoilla ole, ei huutokauppaa tule soveltaa kansainvälisessä kilpailussa toimiville yrityksille.

Ilmaisia päästöoikeuksia tehokkuuden mukaan

Sirpa Smolsky näkee päästökauppadirektiiviehdotuksessa hyvääkin. Hänen mukaansa on ilahduttavaa, että komission esitys mahdollistaa energiaintensiivisten alojen päästöoikeuksien ilmaisen jakamisen tehokkuuteen perustuen. Tämän menettelyn käyttöönottoa tulee direktiivin jatkovalmistelussa voimakkaasti edistää. Tehokkuusperusteisuus edesauttaa päästöjen vähentämistä ja samalla palkitsee yrityksiä, jotka ovat investoineet prosessiensa kehittämiseen vähemmän energiaa käyttäviksi ja pystyneet alentamaan päästöjään tuotettua yksikköä kohti.

Smolskyn mukaan malli soveltuu erityisen hyvin terästeollisuudelle, jossa yritykset voidaan suhteellisen helposti laittaa käyttämänsä prosessin sisällä paremmuusjärjestykseen. Valittua vertailuarvoa parempia yrityksiä palkitaan päästöoikeuksien alkujaossa ja vastaavasti heikompia yrityksiä kannustetaan investoimaan päästöjen vähentämiseen. Malli antaa kaikille kannusteen tehokkuuden parantamiseen ja samalla varmistaa teräksen tuotannon kokonaispäästöjen alenemisen. Tehokkuusperusteinen päästökauppamalli on helposti laajennettavissa globaaliksi, mikä on yksi sen suurimmista vahvuuksista.

– Tarvittavat metallit tuotetaan kuitenkin jossain. Ympäristön kannalta olisi tietysti toivottavaa, että ne tuotettaisiin teknologialtaan maailman parhaissa yksiköissä, Smolsky painottaa.

Päästökaupan aiheuttama sähkön hinnan nousu on kohtuuton kustannus

Teknologiateollisuuden yrityksille sähkö on tärkeä tuotantopanos ja muodostaa suuren osan tuotantokustannuksista.

– Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla on päästöoikeuden hinta siirtynyt suoraan sähkön markkinahintaan riippumatta siitä, onko sähkö tuotettu päästöttömästi ydin- ja vesivoimalla vai päästöjä aiheuttavilla fossiilisilla polttoaineilla, toteaa Teknologiateollisuuden energia-asioista vastaava johtaja Martti Kätkä.

Päästöoikeuden vipuvaikutus on erityisen selvästi nähtävissä vertailtaessa pohjoismaista sähkön markkinahintaa vuosien 2007 ja 2008 vaihteessa. Vuoden 2007 sähkön markkinahinnan vuosikeskiarvo oli alle 28 euroa megawattitunnilta, kun päästöoikeuden hinta oli lähellä nollaa. Tällä hetkellä päästöoikeuden hinta on lähes 20 euroa hiilidioksiditonnilta ja sen seurauksena sähkön markkinahinta on noussut yli 45 euroon megawattitunnilta. Tämä siitä huolimatta, että vesivoimatilanne on Pohjoismaissa erinomainen ja alkutalvi on ollut poikkeuksellisen lauha.

– EU:n komissio on arvioinut, että Kioto-kauden jälkeisellä päästökauppakaudella päästöoikeuden hinta voisi nousta 58 euroon hiilidioksiditonnilta. Tällä hinnalla laskettuna sähkön hinnan noususta aiheutuva lisäkustannus Teknologiateollisuuden yrityksille olisi yli 500 miljoonaa euroa vuodessa. Suurin vaikutus aiheutuu paljon sähköä käyttäville yrityksille, painottaa Kätkä.

Uusiutuvien energialähteiden tavoite mahdoton

Ehdotuksen mukaan EU-maat tuottaisivat vähintään 20 prosenttia energiankulutuksestaan uusiutuvilla energialähteillä vuoteen 2020 mennessä. Suomi on tämän tason jo ylittänyt.
– Oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden tavoite ei täyty lisävaatimuksessa, jossa Suomelta vaaditaan uusiutuvien energialähteiden lisäämistä 38 prosenttiin. Tämä tavoite on aivan liian korkea, varsinkin kun Suomi on yksi EU-maiden edelläkävijöitä uusiutuvien energialähteiden käytössä ja meillä osuus on jo nyt yli 28 prosenttia. EU-maiden keskiarvo on vastaavasti vain 8,5 prosenttia, toteaa Teknologiateollisuuden energia-asioista vastaava johtaja Martti Kätkä.
Hänen mukaansa olisi ollut järkevää kiinnittää vain hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoite ja lukea keinovalikoimaan uusiutuvien energialähteiden lisäksi myös energian käytön tehostaminen, ydinvoiman lisärakentaminen sekä hiilen talteenotto- ja varastointiteknologia.