Talouden epävarmuus syö saneerausintoa

Taloudellinen epävarmuus syö pientaloasukkaiden halukkuutta ryhtyä taloudellisesti merkittäviin korjaushankkeisiin. Näihin lukeutuvat osin myös energiataloudellisuutta parantavat saneeraukset. Samaan aikaan vanhoissa pientaloissa asuvat kuitenkin kokevat liiallisen energiankulutuksen yhdeksi keskeisimmistä asumisensa korjaustarpeista.

Rakennustutkimus RTS Oy:n Asuntokorjaaja 2014 -tutkimuksen mukaan lämmityskorjaajia oli 2011 – 2012 49.000 ja 2013 – 2014 36.000. Tärkeimpinä syinä lämmityskorjaukseen pidettiin energian säästöä, edullisempia käyttökustannuksia ja vanhan järjestelmän huonoa kuntoa.

”Lämmityskorjaajien määrä on vähentynyt kahden vuoden aikana yli neljänneksen, vaikka energiatehokkuusasiat ovat keskustelussa koko ajan pinnalla. Myös öljylämmitysjärjestelmäänsä saneeraavien määrä putosi samassa suhteessa. Korjaus suuntautuu entistä pienimuotoisempiin töihin ja pakollisiin huoltoihin”, Rakennustutkimus RTS Oy:n toimitusjohtaja Aarne Jussila sanoo.

Öljylämmityssaneeraajista noin puolet säilytti öljyn pääasiallisena lämmönlähteenä, puolet vaihtoi pääasiallisen lämmönlähteen joksikin muuksi, jolloin öljystä tuli toissijainen lämmönlähde tai siitä luovuttiin. Öljyssä pysyneiden keskimääräinen remonttikustannus oli 4.900 euroa, öljystä pois vaihtaneiden 18.000 euroa.

Rinnakkaislämmitykseen päätyneet ottivat öljyn rinnalle lähinnä ilmavesilämpöpumppuja. Jussila kuitenkin muistuttaa aurinkolämmön soveltuvuudesta Suomeen ja kaipaa pontta sen markkinointiin.

Vuonna 2013 rakennuskannan korjaustoiminnan volyymi oli 11,8 miljardia euroa, josta omakotikorjausten osuus oli 4,5 miljardia. Lämmityssaneerauksiin käytettiin 340 miljoonaa euroa. Jussila näkee korjaustoiminnan hiipumisen monessa mielessä ongelmallisena.

Halukkuuteen tehdä omakotikorjauksia ovat vaikuttaneet taloudellisen tilanteen lisäksi uusiutuvien lämmönlähteiden käyttöönottoon tarkoitetun avustuksen loppuminen sekä kotitalousvähennyksen ehtojen heikkeneminen.

”Vaikutukset voisivat olla myös nykyisen peilikuva, jos korjaustoiminta elpyisi. Nykytilaan verrattuna se toisi 50.000 uutta työpaikkaa ja valtion kassaan kaksi miljardia euroa muun muassa vähentyneinä työttömyyskorvauksina ja parantuneina verotuloina”, Jussila painottaa.

Jussilan mukaan kyseeseen tulisivat valtion takuu pitkäaikaisrahoitukselle ja jopa avustusluontoinen tuki, vaikkapa symbolinenkin.

”Aina ei tarvitse olla kyse taloudellisesta tuesta korjaajille. Myös korjaamisen lupamenettelyjä tulisi helpottaa”, Jussila ehdottaa.