Talotekniikan kansallinen vakiointikokonaisuus palvelee koko alan tarpeita – ”IFC-tietomallien tietorakenne ja tietosisältö ovat tällä hetkellä kasa höttöä”

IFC-tietomalleja on käytetty talotekniikka-alalla jo parikymmentä vuotta, mutta niitä ei vielä nykyäänkään pystytä hyödyntämään tehokkaasti. Valmiin ja julkaistun talotekniikan kansallisen vakiointikokonaisuuden odotetaan mullistavan tietomallien käytön ja samalla koko taloteknisen rakennusalan.

– IFC-tietomallien tietorakenne ja tietosisältö ovat tällä hetkellä kasa höttöä. Niitä ei pystytä systemaattisesti hyödyntämään, koska mallit ovat jokaisessa hankkeessa erilaisia eikä kenelläkään olen resursseja lähteä aina uudestaan rakentamaan toimintoja sellaisen höttökasan päälle. Joissakin isoissa hankkeissa on tehty kehitystyötä, ja hankkeen sisällä on vakioitu hankkeen tietorakennetta ja tietosisältöä ja pystytty hyödyntämään sitä, mutta kansallista tai kansainvälistä laajassa käytössä olevaa ratkaisua ei ole ollut, sanoo tietomallikehityksen ryhmäpäällikkö Markus Järvenpää Granlund oy:stä.

IFC-tietomallien tietorakenne ja tietosisältö ovat tällä hetkellä kasa höttöä.

Järvenpää on työskennellyt talotekniikan kansallisen vakiointikokonaisuuden parissa viimeiset viisi ja puoli vuotta. Hänen mukaansa vakiointikokonaisuuden mukaista tietorakennetta edellytetään jo joissakin tarjouspyynnöissä, mutta vielä on matkaa siihen, että kokonaisuus saataisiin laajaan käyttöön.

– Talotekniikan suunnitteluohjelmistoissa alkaa nyt olla hyvä valmius, mutta kaikki suunnittelijakunnassa eivät välttämättä ole kuulleetkaan tästä. Vaikka vielä ei ole mitään kansallista vaatimusta tuottaa tämän mukaisia malleja, niin tilaajaorganisaatioiden tarjouspyynnöissä alkaa jo ilahduttavasti näkyä, että talotekniikkasuunnittelu vaaditaan tuotettavaksi tämän mukaisesti. Tilaajat näkevät hyödyn tässä hommassa, ja heillehän tätä juuri tehdään – ja koko toimitusketjulle.

Vakiointikokonaisuus saatava vaatimukseksi koko alalle

Talotekniikan kansallinen vakiointikokonaisuus julkaistiin osana RAVA3Pro-kehityshanketta. Hanke liittyy uuteen rakentamislakiin, jonka asetus rakentamisen suunnitelmamallien ja viranomaiskatselmuksen sisällöstä tuli lausuttavaksi joulukuussa 2024.

– Minkälaisena asetus lopulta tulee, siihen ei ole vielä varmaa vastausta tällä hetkellä. Mutta asetusluonnos tuollaisenaan edellyttää, että IFC-tietomallipohjaisena toimitetun lupahakemuksen vaatimukseksi tulee talotekniikan kansallinen vakiointikokonaisuus. Näen, että laki ja asetus toimivat hyvänä buustina tälle alalle. Ja on erittäin hienoa, että kokonaisuus on tehty kansallisella tasolla. Ei riitä, että yksi yritys tai yksi urakoitsija tekee vaatimusmäärittelyn, se pitää saada de facto vaatimukseksi koko alalle, silloin meillä alkaa tulla niitä hyötyjä tästä hommasta.

Järvenpää korostaa, että talotekniikan kansallista vakiointikokonaisuutta ei ole tehty pelkästään viranomaistarpeeseen vaan koko rakentamisalan tarpeet huomioiden. Koko toimitusketju tulee hyötymään suunnittelijan tuottamasta vakioidusta IFC-tietomallien tietosisällöstä, ja se tulee toimimaan ”luurankona”, johon muut toimijat voivat linkittyä ja jatkaa rikastamista. 

– Tämän pohjalta mallin vastaanottajat pystyvät rakentamaan omia toimintoja. Esimerkkinä kustannuslaskija saa tästä lähtötiedon, mutta sitten hän lisää dataan oman tietämyksensä ja osaamisena. Tietomalleissa ei ole kaikkia asioita: näissä ei ole talotekniikan kannatuksia, ruuveja, prikkoja ja muuta tilpehööriä mukana, vaan kustannuslaskennassa ne nivotaan tähän.

On erittäin hienoa, että kokonaisuus on tehty kansallisella tasolla.

Suunnittelijoille vakiointikokonaisuuden käyttö ja tuottaminen on tehty mahdollisimman helpoksi.

– Suunnittelijan ei tarvitse siinä vaiheessa, kun hän mallintaa esimerkiksi äänenvaimentimen, tehdä mitään muuta kuin valita listasta, että ”tämä oli nyt äänenvaimennin” – ja koko vaadittu tietorakenne tulee sen myötä siihen IFC-tietomalliin. Suunnittelija voi keskittyä omaan ydinosaamisalueeseensa, ei olla tietotekninen syvän pään osaaja.

Etuna skaalautuvuus

Järvenpää uskoo, että monet vakiointikokonaisuuden hyödyt alkavat suuressa mittakaavassa näkyä vähitellen.

– Tästä on monenlaisia hyötyjä, ja ihan varmasti en osaa vielä edes nähdä kaikkia. Itsestäänselvyyksiä ovat esimerkiksi kustannuslaskenta, sijantiperusteinen logistiikka ja vastuullisuusasiat, joissa pitää objektitasolla katsoa tietoa. Sitten on tietysti skaalautuvuus hankkeesta toiseen. Kun meillä alkaa olla esimerkiksi 20 koulua tehtynä samalla tietorakenteella, niin se antaa todenmukaista dataa siitä, miten paljon keskimäärin ovat vaikka tietyn tilatyypin kustannukset, jos lämmitysjärjestelmätyyppinä on käytetty jotakin tiettyä. 

Tämän pohjalta mallin vastaanottajat pystyvät rakentamaan omia toimintoja.

Hankkeen alkuvaiheessa, kun mallinnettua IFC-tietomallia ei vielä ole, pystytään hyödyntämään toteutuneiden kohteiden benchmark-dataa.

– Se on tietoon perustuvaa, oikeasti datapohjaista päätöksentekoa hankkeen alkuvaiheessa, joka on kaikkein kriittisin. Silloin pystytään vielä tekemään isojen linjojen muutoksia ja vertailuja. Hankkeen alkuvaiheeseen tarvitaan hyvää dataa, ja me rupeamme saamaan sitä, kun teemme tarpeeksi tämän vakiointikokonaisuuden mukaisia hankkeita loppuun asti.

Vaikka vakiointikokonaisuus on monimutkainen ja laaja kokonaisuus, se on Järvenpään mukaan onnistuttu muotoilemaan sekä käyttäjälle että vastaanottajalle yksinkertaiseksi ja helposti ymmärrettäväksi.

– Se on todella tärkeää, koska meidän pitää saada ihmiset tähän mukaan ja luottamaan IFC-tietomallien tietosisältöön. Silloin tämä lähtee kuin lumipallo menemään.