Sähkölaitteiston lämpökuvaus voi säästää tulipalolta

Merkittävä osa tulipaloista saa alkunsa sähköasennuksista tai sähkölaitteista.  

Kuva: Mikko Arvinen

Sähkölaitteiston lämpökuvauksen avulla on mahdollista huomata paloriskejä, jotka pahimmassa tapauksessa saattavat aiheuttaa mittavia kustannuksia ja keskeyttää liiketoiminnan, kerrotaan Motivan tiedotteessa.  

– Sähkölaitteiston lämpökuvaus on rakennusten kuvaukseen nähden hyvin erilainen toimenpide. Vaikka itse kuvausvälineistö on käytännössä samanlainen, on kuvaajan tunnettava sähkölaitteiston toimintaa ja eri komponenttien sallittuja lämpenemiä. Lämpökuvaa on aina osattava tulkita ja erityisesti tämä korostuu sähkölaitteistoja kuvattaessa, kertoo tiedotteessa tekninen asiantuntija Henrik Rousku Sähköinfosta

Lämpökuvaus on kunnossapidon väline

Sähkö on suurin yksittäinen syy palovahinkoihin Suomessa ja Pohjoismaissa. Sähkölaitteistoissa syttyvät palot etenevät usein siten, että ylikuumeneminen aiheuttaa eristeiden vaurioitumisen, josta seuraa valokaari, joka johtaa tulipalon syttymiseen. 

Sähköturvallisuuslain mukaan sähkölaitteiston haltijan on huolehdittava laitteiden kunnosta. Tässä ovat apuna määräaikaistarkastukset, kunnossapitotarkastukset sekä huolto- ja kunnossapito- ohjelmat. 

– Oivana apuvälineenä näissä voi olla laitteiston säännöllinen lämpökuvaus. Normaalista poikkeavat lämpötila-arvot voivat paljastaa päällepäin näkymättömiä vikoja, jotka muuten voisivat aiheuttaa suurempia vahinkoja, Rousku jatkaa tiedotteessa.

Lämpötilapoikkeamia sähköjärjestelmissä voivat aiheuttaa esimerkiksi huonot liitokset, erilaiset komponenttiviat, eristysviat, johdotusvirheet, alimitoitetut komponentit sekä harmoniset yliaallot. Syyn selvittämiseksi on tehtävä muitakin mittauksia, joista tärkein on kuormituksen mittaaminen.

Säännöllistä ja ammattitaitoista lämpökuvausta kunnossapidossa

Kunnossapidon lämpökuvausten täytyy toistua säännöllisesti. Kuvausväli riippuu kuvattavasta laitteistosta. Laitteisto olisi hyvä kuvata ensimmäisen kerran heti käyttöönoton yhteydessä siten, että se on kuormitettuna. Tämän jälkeen lämpökuvauksia tehdään vaikkapa kolmen vuoden välein. Jos laitteiston ympäristöolosuhteet ovat vaativat, voi olla järkevää tehdä kuvauksia useamminkin, jopa puolivuosittain. Kriittiset ja käytön keskeytysten kannalta merkittävät kohteet olisi hyvä kuvata useammin. 

Sähköjärjestelmiä kuvattaessa tärkeimmät huomioitavat asiat ovat sähkötyöturvallisuus, kuormituksen huomioiminen sekä mitattavan kohteen kyky säteillä lämpöä.  Parhaita mittaustuloksia sähkölaitteistossa saadaan heijastamattomista pinnoista, kuten kumista, posliinista, useista eristeistä sekä maalatuista pinnoista. Alumiinikisko, kupari ja ruostumaton teräs ovat suuren heijastavuuden takia huonoja pintoja lämpötilan mittausta varten. Lämpökamera mittaa kohteen lähettämää lämpösäteilyä ja kiiltävä pinta heijastaa kameraan myös muita ympäristön lämmönlähteitä.

Lämpökameralla kuvattaessa tärkeää on esteetön mittausnäkymä kohteeseen. Keskusten ja koteloiden ovet on avattava ja mitattavien kohteiden suojukset on poistettava. Jos kohdetta kuvataan usein, voi suojiin porata pienet reiät, joiden kautta kohde saadaan kuvattua ja mitattua. Turvallisuuden lisäämiseksi sähkökeskuksiin on mahdollista asentaa myös lämpösäteilyä läpäiseviä ikkunoita, jolloin lämpökuvauksen voi suorittaa ilman suoraa mahdollisuutta koskea jännitteisiin osiin.

Koska sähkökomponenttien lämpötilat ovat sidoksissa niiden kuormitusvirtaan, on kuormitustila aina mitattava ennen lämpötilojen tulkintaa. Kuvattavalla laitteistolla tai laitteella pitää olla normaalikuormitus. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että sähkölaitteen lämpökuvauksessa kuormituksen on oltava vähintään 40 prosenttia maksimikuormituksesta ja sen on oltava päällä vähintään puoli tuntia ennen kuvausta. 

Lämpökuvan analysointi on kuvauksen tärkein vaihe

Kuvan tulkintaan ei voi antaa yleispätevää sääntöä. Jokaisen lämpötilaeron syy on selvitettävä tapauskohtaisesti. Pienikin lämpötilaero voi kertoa mahdollisesta ongelmasta. 

– Kuvan tulkinnassa on vaarana tehdä kalliiksi tulevia vääriä johtopäätöksiä. Esimerkiksi lämpökuvassa kuumimpana näkyvä kohde on vain kyseisen kuvan kuumin kohta, ei välttämättä ylikuumentunut. Samoin saattaa ympäristöä korkeampi lämpötila olla laitteen ominaisuus, eikä vika, Rousku painottaa tiedotteessa.

Lämpökameran IR-tarkkuus kertoo, kuinka monta lämpötilapistettä kuvassa on. Sähkölaitteiston lämpökuvaajan LK-pätevyyden laitevaatimus on vähintään 160 x 120 eli 19 200 pikselin kamera. Taskukameroiden resoluutiot eivät ole useinkaan tähän riittäviä mutta saattavat riittää vianetsintään.  Lämpökamera ei ole tarkkuusmittalaite, niiden mittaustarkkuus on yleensä n. ±2 – 3°C. Sähkölaitteiston lämpökuvauksessa havainnoidaan kuitenkin useimmiten lämpötilaeroja. Näiden havaitsemiseen lämpökamera on hyvä laite. Kameran NETD- eli lämpöherkkyysarvo kertoo, kuinka pieniä lämpötilaeroja kameralla nähdään, tiedotteessa kerrotaan.

Lue myös:

Lämpökamera avuksi lämpövuotojen havaitsemisessa – ”Kuvien tulkinnassa pitää olla tarkkana”

Lue lisää

Katso kaikki