Lämpöpumppu – melkein kuin ikiliikkuja
Suomen lämpöpumppuyhdistys SULPU täyttää 20 vuotta. 🎬 Juttu sisältää videohaastattelun ja voit kuunnella koko jutun myös podcastina. 🎧
Suomen lämpöpumppuyhdistys SULPU täyttää 20 vuotta. Juhlavuonnaan yhdistyksellä on syytä ylpeyteen: lämpöpumppuja myydään tänä vuonna yli puolella miljardilla eurolla.
Teksti, video ja podcast: Piritta Porthan
Vuosi 1984 oli SULPUn toiminnanjohtaja Jussi Hirvosen mukaan lämpöpumppualalla synkkä. Konkurssit kurittivat vaihtelevasti menestynyttä alaa. 1990-luvun puolessa välissä tapahtui kuitenkin käänne parempaan. Markkinoille saatiin maalämpöpumppujen lisäksi ilmalämpöpumppuja, ja Motiva keräsi kokoon eripuraisen alan rippeet.
Syntyi Suomen lämpöpumppualan yhteisesite, markkinaselvitys ja visio: vuoden 1995 sadasta myydystä lämpöpumpusta haluttiin nousta vuoteen 2000 mennessä 2000 pumpun vuosimyyntiin.
Tämä toteutui, ja vuonna 1999 lämpöpumppualan toimijat istuivat saman pöydän ääreen. Suomen lämpöpumppuyhdistys SULPU ry sai alkunsa.
SULPUn puheenjohtaja sekä Scanoffice Groupin hallituksen puheenjohtaja Mikko Sandbergin mukaan SULPUn alkuvaihe oli aikamoista tarpomista: opetettiin urakoitsijoita, haettiin laatutasoja ja muodostettiin koko lämpöpumppualaa. Nyt ala on kasvanut jo niin suureksi, että lämpöpumppuja myydään tänä vuonna Suomessa yli puolella miljardilla.
”On varmasti osin SULPUn ansiota, että alan toiminta on muuttunut ammattimaiseksi. Työn laatu on tänä päivänä hyvällä tasolla”, Sandberg sanoo, mutta harmittelee sitä, että alan urakoitsijoista on saatu jäseniksi vain 20–30 prosenttia.
Yhdistyksen perustaminen tuotti tulosta
SULPUn varapuheenjohtaja Olli Andersson aloitti lämpöpumppualalla vuonna 1997. Hän muistelee SULPUn alkuaikoja perusasioiden tiedottamisena: alan ulkopuolelle ihmisille piti kertoa, mikä lämpöpumppu on ja miten se säästää lämmityskustannuksissa. Ekologisuus nousi keihäänkärjeksi vasta paljon myöhemmin.
”Meillä oli 1990-luvulla messuilla esillä poistoilmalämpöpumppu, joka otti energiaa ilmasta ja puhalsi sen miinusasteisena ulos. Ihmiset eivät uskoneet todeksi, että laite voisi tehdä yhdellä osalla sähköä kolme osaa lämpöä. Kommentoivat vain, että ikiliikkujaa ei ole keksitty”, liiketoimintajohtajana Thermia Finland Oy:ssä työskentelevä Andersson muistelee.
”Jos joku tuolloin laittoi omakotitaloonsa lämpöpumpun, häntä pidettiin lähinnä Pelle Pelottomana. Kyseltiin vain, kannattako kallis talo pilata lämpöpumpulla.”
Hirvosen mukaan yhdistyksen perustaminen tuotti tuloksia heti. Lämpöpumput menivät kaupaksi, ja loan heittäminen markkinoinnissa väheni. 10-vuotistaipaleen juhlavuosi 2009 käynnistyi 200 000 lämpöpumpun myyntirajan ylityksellä.
”Uskoimme, että mullistava tekniikka lyö itsensä läpi. Veimme alaa omarahoitteisesti eteenpäin, eivätkä lämpöpumput tarvitse edelleenkään valtion tukia”, Andersson sanoo.
Toimintaedellytysten luomista ja ylläpitoa
Viime vuosina myös ministeriöt ja virastot ovat kiinnostuneet ympäristöystävällisiä, energiaa säästäviä järjestelmiä edustavasta SULPUsta. Hirvosen mukaan valtiovallalta on tullut SULPUlle kiitosta lämpöpumpputilastopalvelusta, koulutusjärjestelmien kehittämistuesta ja kansainvälisistä suhteista.
Andersson arvioi, että ilman SULPUn edunvalvontaa jotkut lämpöpumpputyypit olisi kielletty markkinoilta kokonaan. SULPU seuraa tarkasti Suomen lainsäädäntöä ja rakennusmääräyksiä.
”Ei ole itsestään selvää, että lämpöpumppualan toimintaedellytykset pysyvät hyvinä ja kehittyvät, vaikka puhutaan näin edistyksellisestä ja puhtaasta tekniikasta”, Sandberg sanoo.
Kansainvälisesti SULPU edustaa Suomea esimerkiksi maailmanlaajuisessa lämpöpumppujen käyttöönottoa edistävässä IEA:n (International Energy Agency) HPT TCP -organisaatiossa. EHPA:ssa (European Heat Pump Association) SULPU on yksi perustajajäsenistä.
”Mitä enemmän lämpöpumppuja on maailmanlaajuisesti käytössä, sitä pienemmät hiilidioksidipäästöt maapallolla on. EHPA:n kautta pyrimme viemään lämpöpumppujen ilosanomaa eteenpäin Euroopassa. Meillä on myös oma EHPA:n lobbari Brysselissä”, Sandberg sanoo.
Alkuvaiheessa SULPU oli Hirvosen mukaan hajota moneen otteeseen. 2000-luvun kasvu toi kuitenkin jo kymmenien tuhansien vuosimyyntejä, ja omakotirakentajat valitsivat yhä useammin maalämmön. Saneerausmarkkina alkoi avautua poistoilma- ja ilmavesilämpöpumppujen avulla, ja lämpöpumppuja asennettiin jo isompiinkin kohteisiin.
”SULPUn tehtävänä on luoda ja ylläpitää alan toimintaedellytyksiä Suomessa. Markkinaosuuksista me alan toimijat nahistelemme keskenämme, se on normaalia markkinataloutta, johon yhdistys ei puutu”, Sandberg sanoo.
”Vitsit lentävät, mutta valmistajien kesken SULPUssa ei ole ollut ristiriitoja. Sulassa sovussa muodostamme työryhmiä ja edistämme alaa”, Andersson jatkaa.
Markkinat Ruotsiin verrattuna pienet
Lämpöpumppujen vuotuiset myyntivolyymit ovat Hirvosen mukaan tuplaantuneet Suomessa parina viime vuonna. Suomi oli vuonna 2018 lämpöpumppujen ”asennustiheys per asukas” -tilastossa sijalla kolme.
Ruotsiin verrattuna markkinat ovat kuitenkin pienet. Sandberg arvioi tämän johtuvan siitä, että Ruotsissa maalämpöpumppubisnes ymmärrettiin huomattavasti Suomea aiemmin: lait ja määräykset eivät Ruotsissa jarruttaneet alan kehitystä.
”Me suomalaiset olemme ehkä vähän ennakkoluuloista porukkaa ja usein kaikkea uutta vastaan. Jäimme auttamatta jalkoihin”, Sandberg sanoo.
”Lähdimme Suomessa lämpöpumppualalle Ruotsin kanssa yhtä aikaa. Ruotsi jatkoi lineaarisesti, ja siellä valtio ohjasi öljystä luopumista verotuksella. Suomessa lämpöpumppumarkkinat lopahtivat välillä, ja sitten lähdimme uudestaan liikkeelle lähes tyhjästä”, Andersson jatkaa.
Suomalaiset kokevat lämpöpumput toimiviksi ja kustannustehokkaiksi. Isompaan rakennuskantaan ne ovat kuitenkin vyöryneet vasta neljän viimeisen vuoden aikana.
Lämpöpumppujen yleistymisen jarruttaviksi tekijöiksi Sandberg nostaa maalämpöpuolelta lämpökaivojen lupakysymykset, isompien kaupunkien kaukolämpöyhtiöt sekä uudisrakennusten rakennusmääräykset.
”Suomen rakennusmääräyskokoelma on pitkä historia rakentamista. Ei siellä mitään radikaaleja muutoksia näy tulevaisuudessa”, Sandberg sanoo.
Kutsumusammattina ikiliikkujat
Andersson pitää lämpöpumppuja tulevaisuuden tekniikkana, jolla jalostetaan suomalaista puhdasta sähköä.
”Sen puhtaampaa energiaa ei voi olla. Lämpöpumppualalla olemme aikamoisia edelläkävijöitä, teimme asioita ilmaston eteen jo kauan ennen nykyistä ilmastobuumia”, Andersson sanoo.
Tietoisuus lämpöpumppujen ympäristövaikutuksista on parin viime vuoden aikana Sandbergin mukaan noussut, mutta laitteista tavalliset kaduntallaajat tietävät edelleen vain lähinnä maa- ja ilmalämpöpumpun. Pumppuja voi hyödyntää hyvin erilaisiin tehontarpeisiin, ja niiden tekniikkaa sovelletaan laajasti – tulevaisuudessa Sandbergin arvion mukaan varmasti enenevässä määrin aurinkovoimaan yhdistettynä.
Lämpöenergiaa saadaan meristä ja järvistä, ja sitä voidaan lämmönvaihtimen avulla siirtää ilmasta suoraan ilmaan tai patterivesikiertoon. Lämpöä voi ottaa talteen myös rakennuksen poistuvasta ilmanvaihdosta poistoilmalämpöpumpulla. Sandberg pitääkin lämpöpumppuja ylivertaisena tekniikkana, jota pitäisi myydä ja asentaa maailmanlaajuisesti kymmenen kertaa enemmän.
”Ulkoilmasta saa 20 asteen pakkasellakin yhdellä kilowatilla sähköä vielä 2,5 kilowattia lämpöä”, Sandberg sanoo. ”Tekniikan ihmistä tällainen viehättää, sehän on melkein kuin olisi keksinyt ikiliikkujan.”
Andersson on ollut mukana useissa lämpöpumppuyrityksissä ja myynyt niiden kautta tuhansia lämpöpumppuja.
”Tämä on kutsumusammatti. On kiva tuottaa iloa energian ja luonnon säästämisen myötä”, Andersson sanoo. ”Vastoinkäymisiä on tullut pitkin matkaa, mutta tämä on elämäntyöni.”
Voisivatko SULPU ja LEY fuusioitua?
Teksti ja kuva: Piritta Porthan
SULPU ja Lämmitysenergia Yhdistys LEY toimivat molemmat lämmitysenergia-alalla. Voisivatko nämä kaksi yhdistystä tulevaisuudessa fuusioitua? Mikko Sandberg, Olli Andersson ja Arto Hannula vastaavat.
Mikko Sandberg, SULPUn puheenjohtaja:
”Lämpöpumppuala on kasvanut niin isoksi, että SULPUlla on kohtalaisen hyvät edellytykset toimia omana yhdistyksenään. Olemme jäsenenä esimerkiksi Suomen LVI-liitossa ja Lähienergialiitossa ja pidämme yhteyttä eri organisaatioihin.
Poliitikoille puhumme yhdessä kaikkien energiaa säästävien lämmöntuottajien suulla. Se on järkevämpää ja helpompaa verrattuna siihen, että poliitikkojen puheille menisivät erikseen Aurinkoteknillinen yhdistys, SULPU, bio- ja pellettipolttajat ja muut. Mutta uskoisin, että SULPU jatkaa seuraavat 20 vuotta omana kasvavana ja toimivana yhdistyksenään.”
Olli Andersson, SULPUn varapuheenjohtaja:
”En usko, että LEY:llä on mitään SULPUa vastaan. Asennamme lämpöpumppuja paljon öljylämmityksen rinnalle, ja hiilijalanjäljen pieneneminen on kaikkien etu. Kaikilla, jotka tätä maailmaa arvostavat, on sama päämäärä.
En näe mitään estettä sille, että tekisimme LEY:n kanssa enemmän yhteistyötä. Aluksi meillä oli öljylämmityksen kanssa sanasotaa, mutta tilanne on niistä ajoista seesteytynyt. Ajattelemme nyt hyvin samalla tavalla. Kaikelle on paikkansa, ja kattiloilla lämmitetään tulevaisuudessakin. Homman juju on siinä, mitä kattilaan laitetaan.”
Arto Hannula, LEY:n toiminnanjohtaja:
”Ajamme SULPUn kanssa erilaisia asioita, ja molemmille yhdistyksille on paikkansa. LEY:lle kuuluvat biopolttoaineet kattilatekniikkana sekä öljy- ja kaasukattilat ja niistä tehtävät hybridit. SULPU taas pyrkii nostamaan lämpöpumppujen myyntiä. LEY:ssä meille on tärkeää myös asennusten turvallisuus. Hoidammekin TUKESin puolesta öljy- ja kaasuasennusten vastuupätevyydet sekä säiliötarkastajien pätevyydet ja niihin kouluttamisen.
En näe yhdistymiselle suoranaista tarvetta tai syytä. Mutta yhteistyötä voidaan ja pitäisikin tehdä, varsinkin vesikiertoisissa järjestelmissä. Kaikkea ei voi keskittää sähköön, ja lämpöpumppu sopii hyvin kattilatekniikan rinnalle. Silloin investointikustannukset ja päästöt laskevat, ja lämmönlähteiden hyötysuhde paranee: öljy-/kaasukattila on parhaimmillaan kovilla pakkasilla ja lämpöpumppu taas leudoilla keleillä.”
”Talotekniikkakoulutuksen lämpöpumppuosuus on lapsenkengissä”
Teksti: Piritta Porthan
Kylmä- ja lämpöpumppualan korkeakouluopetus lopetettiin alan ainoassa opinahjossa Tampereen teknillisessä yliopistossa. Suomeen kuitenkin asennetaan lähivuosina valtava määrä lämpöpumppuja. Mistä tekijät?
Olli Anderssonin mukaan lämpöpumppualan koulutus on tällä hetkellä teollisuuden vastuulla. Kylmätekniikkaa käsitellään jonkin verran ammattikorkeakouluissa, mutta lämmityspuolen lämpöpumppukoulutusta löytyy hyvin vähän.
”Talotekniikkakoulutuksen lämpöpumppuosuus on lapsenkengissä, eikä alalle kouluteta tarpeeksi. Poikani valmistui kolme vuotta sitten LVI-insinööriksi, ja hänen koulutuksessaan lämpöpumppuja sivuttiin minimaalisesti. Suru mielessäni sitä kuuntelin”, Andersson sanoo.
”Meiltä puuttuu alan professuuri. Tampereella oli jäähdytystekniikan professorina aiemmin Antero Aittomäki, mutta nyt koulutukselle ei ole rahoitusta.”
Tarve ammattikoululinjalle
Mikko Sandbergin mukaan SULPU toivoo ammattikouluun lämpöpumppualan koulutusta. Tällä hetkellä aikuiskoulutuskeskuksista voi hankkia kurssimuotoisesti alan peruskoulutusta, jonka pohjalta voi hakea kylmäainepätevyyksiä.
”Hermeettisesti suljetuissa laitteissa kylmäpiiriin ei tarvitse koskea, joten esimerkiksi maalämpöpumppuja voi asentaa myös firma, jolla ei ole kylmäpätevyyksiä. Huoltoa ja korjaamista ne eivät kuitenkaan voi tehdä”, Sandberg sanoo.
Lämpöpumpun asentamiseen tarvitaan asentajapätevyydet, ja Sandbergin mukaan ala työllistää yli 3 000 ihmistä. Suureksi kasvaneella alalla maahantuojat ja valmistajat kouluttavat urakoitsijoita – onhan heidän intressinään hyvin ja oikein asennetut laitteet.
Esimerkiksi Scanoffice kurssittaa urakoitsijoita pääkonttorillaan Helsingissä sekä ympäri Suomea.
”Markkinatalous siis kyllä hoitaa tämän. Mutta jos ajatellaan tulevaisuuden tarpeita ja isompia lämpöpumppujärjestelmiä, niin ammattikoululinja voisi olla hyvä”, Sandberg sanoo.
Sandberg jakaisi alan koulutuksen kahteen osaan. Tarpeellisimpana hän pitää ammattikoulutason koulutusta asentajapätevyyksiin. Isompien kaukolämpölaitosten yhteydessä olevien lämpöpumppujärjestelmien kohdalla taas tarvitaan jo erilaista suunnitteluosaamista. Sitä voitaisiin antaa ammattikorkeakoulussa.
”Pulassa ollaan”
Alan ammattikoululinja voisi Sandbergin mielestä kouluttaa lämpöpumppuasentajia, jotka saisivat koulutuksesta kylmä- ja sähköpätevyydet.
”Jos linjalta valmistuisi suoraan ammattiin ja saisi pätevyydet, se alkaisi varmasti kiinnostaa nuoria. Tällä hetkellä näiden lupien saaminen on aina työn takana”, Sandberg sanoo.
Kylmäpuolella koulutustarpeet eroavat Sandbergin mukaan lämpöpumppualan tarpeista, sillä kylmäpuolen asennuksiin tarvitaan vaativampaa osaamistasoa. Suomen kylmäliikkeiden liitto kulkee kuitenkin SULPUn kanssa käsi kädessä kylmäaineiden kohdalla.
Sandberg pohtii, voisiko lämpöpumppu- ja kylmäkoneasentajakoulutuksia yhdistää. Tai voisiko olla yksi koulutus ja kaksi eri koulutushaaraa: lämpöpumppuasentajille omansa ja kylmäkoneasentajille omansa. On Sandbergin mukaan ikuisuuskysymys, miten sekä lämpöpumppu- että kylmäalan koulutustarpeisiin pystyttäisiin vastaamaan.
”Kylmäalalla koulutustarve on lämpöpumppualaakin suurempi. Uusien kylmäainedirektiivien myötä on arvioitu, että alalle tarvitaan Suomessa seuraavan 3–4 vuoden aikana 800 kylmäkoneasentajaa lisää. Niitä ei saada mistään. Samaan aikaan alalta eläköityy ihmisiä valtavia määriä”, Sandberg sanoo.
”Meillä ei ole oikein mitään sellaista koulutuslaitosta, joka tuottaisi alalle jatkuvasti pätevää henkilökuntaa. Pulassa ollaan, tulevaisuudessa ja nyt jo.”
