Ilmastonmuutos vaikuttaa rakennetun ympäristön suunnitteluun

Ilmaston lämpeneminen muuttaa luontoa ja samalla rakennettua ympäristöä. Suunnittelijoiden tulisi ottaa tulevaisuuden haasteet huomioon jo tämän päivän työpöydällä.

Sään ja luonnon muuttuessa rakentamisessa sekä esimerkiksi vesihuollossa ja maankäytössä on otettava huomioon muuttuva luonto. Vieraslajit ovat yksi esimerkki muuttuvasta luonnosta, joka vaikuttaa rakennettuun ympäristöön.

Kansainvälinen kauppa ja laivojen painolastivedet ovat tuoneet Suomeen uusia lajeja vuosien saatossa. Silti vasta 2000-luvulla ilmaston lämpeneminen on alkanut muuttaa kotoperäistä eläin- ja kasvilajistoamme ennen näkemättömällä vauhdilla.

Ilmastonmuutos luo otolliset olosuhteet elintilasta kilpaileville tulokaslajeille. Vieraslajit voivat aiheuttaa vaikutuksia rakennetussa ympäristössä etenkin rannikkoseutujen teollisuuslaitoksille.

”Ongelmia on odotettavissa erityisesti merenrantojen teollisuuslaitoksissa, jotka ovat riippuvaisia jäähdytysvesistä”, arvelee Swecon ympäristöasiantuntija ja biologi Tarja Ojala.

”Kun sademäärät lisääntyvät ja Itämeren suolapitoisuus vähenee, makeiden vesistöjen vieraslajit, kuten vaeltajasimpukka, alkavat viihtyä Suomenlahdella. Vaeltajasimpukka on malliesimerkki lajista, joka kiinnittyy melkein mihin tahansa pintaan ja lisääntyy laajoina yhdyskuntina, jotka voivat tukkia jäähdytys- ja huoltovesiputkia samaan tapaan kuin kuollut kasvimassa.”

Muuttuva luonto vaikuttaa maankäyttöön ja vesihuoltoon

Muuttuvan luonnon aiheuttamiin ilmiöihin kuuluvat myös merenpinnan nousu ja lauhat talvet, jotka tuovat suunnittelijoiden työhön aivan uudenlaisia haasteita.

”Ilmastonmuutos lisää sadantaa ja hulevesien määrää, ja lauhojen talvien aikana lämpötila sahaa Etelä-Suomessa nykyisin pakkasen ja suojan väliä. Tällöin sulamisvedet eivät pääse välttämättä poistumaan, koska kaivonkansien päällä on jäätä. Hulevesien hallinnassa sekä tie- ja infrarakentamisessa tarvitaankin uudenlaista mitoitusta ja suunnittelua, kuten tulvapenkereitä ja -rumpuja paikoissa, joissa näitä rakenteita ei ole ennen tarvittu”, Ojala kertoo.

Maankäytön suunnittelussa pitää tulevaisuudessa kiinnittää huomiota nykyistä enemmän metsien tuottamiin ekosysteemipalveluihin sekä kaupunkimetsien monipuolisen puusto- ja elinympäristörakenteen säilyttämiseen, sillä vahvat ja terveet elinympäristöt tukevat kaupunkiympäristöjen säilymistä asukkaille turvallisina.

”Ilmaston lämpenemisen seurauksena esimerkiksi lehtipuut yleistyvät ja puut altistuvat uusille tuholaisille. Kun kasvukausi pitenee, tuholaishyönteiset pystyvät tuottamaan kesän aikana kaksi sukupolvea entisen yhden sijaan, mikä lisää myrskytuhoja, koska vaurioituneet puut kaatuvat terveitä herkemmin”, jatkaa Ojala.

Luonnon tarjoamat ekosysteemipalvelut ohjaamaan suunnittelua

Toimivat ekosysteemit ovat ihmiselle hyvinvoinnin ja elämän edellytysten lähde. Näitä luonnon ihmiselle tuottamia aineettomia ja aineellisia hyötyjä kutsutaan ekosysteemipalveluiksi.

”Ihmisen aiheuttamat muutokset luonnossa heijastuvat suoraan luonnon tarjoamiin ekosysteemipalveluihin, joista olemme täysin riippuvaisia”, Ojala korostaa. ”Ekosysteemipalvelujen tuotantopalveluihin kuuluvat esimerkiksi ravinnon ja puupohjaisten rakennusmateriaalien tuotanto ja puhdas vesi. Luonnon kulttuuripalveluja on esimerkiksi metsien virkistyskäyttö. Lisäksi luonto tarjoaa elämää ylläpitäviä palveluja, kuten kasvien yhteyttämistä ja metsien toimimista hiilinieluina.”

Ekosysteemipalvelujen merkitys olisikin tärkeää huomioida kaikessa suunnittelussa.

”Maankäytön suunnittelussa ekosysteemipalvelujen huomioon ottaminen on helpointa, mutta luonnon arvo pitäisi tunnustaa kaikessa suunnittelussa ja tekemisessä aina kaavoituksesta rakennusten purkamiseen”, Ojala toteaa.

Vastuullinen luonnonmateriaalien käyttö on osa kiertotaloutta

Maankäytön myötä ekosysteemipalveluita myös menetetään, minkä vuoksi on tärkeää, että niille aiheutuvia vaikutuksia pyritään korvaamaan. Tämä onnistuu esimerkiksi tehokkaalla suunnittelualojen välisellä yhteistyöllä.

”Vaikka luonnonmateriaalien säästäminen on kaiken a ja o, yhtä tärkeää on miettiä, miten luonnonvarojen kulutusta voidaan kompensoida ja käytettyjä ekosysteemipalveluja korvata. Esimerkiksi entinen pelto voidaan korvata hiiltä sitovalla puustolla, sadevesiä voidaan pidättää viherkatoilla ja vesihuollossa hyödyntää luonnonmukaisia hulevesiratkaisuja.”

Suunnittelussa parasta kiertotaloutta on kaiken mahdollisen käyttäminen uudelleen.

”Kaikki kiertotalouden ratkaisut säästävät luontoa”, Ojala toteaa. ”Maankäytön materiaalitehokkuus on esimerkiksi sitä, että kivi- ja hiekka-ainesta ei oteta luonnon harjusta, vaan toiselta rakennustyömaalta. Rakentamisessa on paljon mahdollisuuksia hyödyntää paikan päällä syntyviä materiaaleja ja vähentää näin turhaa kulutusta.”

Rakentamisessa on tärkeää vaalia ekosysteemien kannalta ratkaisevia lajeja, kuten rannikolla rakkolevää. Myös puuston säästäminen kannattaa, koska metsät ja suot ovat hiilinieluja ja kaupunkilaisillekin tärkeitä lähivirkistysalueita.

”Mitä monimuotoisempana luonto säilytetään, sitä paremmin se kestää muutoksia. Vieraslajit eivät välttämättä ole vaarallisia, mutta ne aiheuttavat paljon harmia esimerkiksi asuin- ja lähivirkistysalueilla. Luonnon monimuotoisuus on hyvinvoinnin mahdollistaja myös tulevaisuudessa ja sen suojeluun tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota”, Ojala sanoo.