Glögi – jouluakin vanhempi perinne

Joulun aikaan lämpöä tuovaa glögiä ei mielletä historialliseksi juomaksi. Todellisuudessa sen juuret ulottuvat vielä paljon joulun perinteitä pidemmälle.

Teksti: Juha-Ville Mäkinen Kuvat: Denise Mäkinen

Viinin korvike

Meille glögi on saapunut 1800-luvun alussa Ruotsista osana sikäläistä perinnettä. Sana glögi tulee ruotsinkielisestä sanasta glögg, joka on alkujaan syntynyt sanoista glödgat vin eli suomeksi lämmitetty viini.

Sen esikuvana on ollut suoraan saksalainen glühwein eli meilläkin tunnettu hehkuviini, joka on lämmitettyä ja maustettua viiniä. Pohjoismaissa viini oli harvinaista herkkua, mutta ajatus lämmikkeestä oli mieluinen.

Olikin aika luontevaa luoda hehkuviinille korvike, jossa käytettiin saatavissa olevia raaka-aineita, kuten marjamehuja, viinaa ja jouluisia mausteita. Glögin toista kantaisää, maustettua viinaa, oli jo aikaisemmin totuttu käyttämään kylmissä olosuhteissa työskennelleiden postimiesten ja sotilaiden toimintakunnon ylläpitämiseksi.

Miesten juomasta lasten suosikiksi

Alkujaan glögi oli erityisesti miesten talvijuoma. Se syntyi mehusta, johon sekoitettiin siirappia ja viiniä tai viinaa. Sitten sekoitus kuumennettiin ja pataan lisättiin mausteita. Glögi nautittiin ulkosalla.

Vielä 1800-luvun lopussa juotiin glögiä, johon kuului keskeisenä osana alkoholi. Kieltolain myötä glögin juonti hävisi meillä lähes kokonaan.

Kieltolain jälkeen 1930-luvulla glögiä alettiin mainostaa lähinnä suomenruotsalaisissa aikakauslehdissä. Vielä 1960-luvun alkuvuosina glögin nauttiminen olikin meillä lähinnä suomenruotsalainen perinne.

1960-luvun loppupuolella glögireseptejä alkoi ilmestyä myös suomenkielisissä aikakauslehdissä, minkä jälkeen glögistä on muodostunut koko Suomen jouluperinne. Nykyisin Suomessa valmistetaan useita erilaisia glögejä. Niitä löytyy alkoholittomina, mietoina ja väkevän alkoholisina.

Alkoholiton glögi oli alkujaan vain lasten juoma, mutta nykyisin se on suosittua myös aikuisten keskuudessa. Kokonaisten manteleiden tai rusinoiden laittaminen glögiin on tavallista.

Maustettu viini oli tavallista

Jo antiikin aikaan viinejä maustettiin halutun makuiseksi. Se onkin ymmärrettävää, koska viinin valmistuksen kemiallisista reaktioista, vuosikertojen vaikutuksesta tai hygieniasta ei ollut tietoa.

Vaikka arvostetuimpien viinien osalta oltiin hyvin tarkkoja rypälelajikkeista ja kasvuympäristöistä, tuotti rypälemehun käyminen milloin minkäkin makuista viiniä. Usein se lienee ollut jopa epämiellyttävää.

Viinin maustamiseen käytettiin yleisesti muiden muassa hunajaa, merivettä ja hedelmäuutteita. Tärkeitä olivat myös erilaiset yrttikasvit, joilla on myöhemmin todettu olevan jopa antiseptisia tai terveyttä edistäviä vaikutuksia.

Hienoimpien viinien reseptit on aikoinaan dokumentoitu tarkoin, joten niiden mukaisia viinejä voidaan vielä nykyäänkin valmistaa. Etenkin roomalaisten innokkaan dokumentoinnin ansiosta tiedetään paljon antiikin aikaisten viinien valmistuksesta, mausta ja käytettävyydestä eri tilanteissa

Viinin säilyvyys oli tärkeää

Jo foinikialaiset käyttivät viiniä kauppatavarana, olihan se oiva vaihtoväline kauppoja hierottaessa. Liikkuvaiset ja merenkulkua harrastavat kauppiaat istuttivat köynnöksiä ilmeisen aktiivisesti myös kauppa-asemiensa ja tukikohtiensa läheisyyteen. Paitsi kelpo kauppatavaraa, se oli myös tärkeä elämisen ehto heille itselleenkin.

Viiniä kuljetettiin isoissa saviruukuissa, amforissa, joiden koko optimoitiin sisällön määrän ja sen kaleereihin lastattavuuden suhteen. Ruukut suljettiin usein mehiläisvahasta tehdyllä tulpalla ja viinin säilyvyyttä parannettiin sekoittamalla siihen muun muassa pihkaa.

Kreikkalainen retsina saakin kiittää pihkan säilyvyyttä lisääviä ominaisuuksia syntymisestään. Nämä suojasivat ruukkujen sisältöä hämmästyttävän hyvin. Joidenkin tuon aikaisten ruukkujen sisältö on säilynyt niin hyvin, että sisällön perusteella on voitu analysoida ruukussa aikoinaan olleen viinin ainesosia.

Sosiaalisuus kuuluu glögiin

Viinin nauttimisen oheen syntyi jo kreikkalaisten vaikutuksesta hyvin selkeät käyttämissäännöt. Vaikka glögiin ei suoraan tarvitsekaan soveltaa viinien kanssa käytettävää etikettiä, kuuluvat sen nauttimiseen tietyt perinteet.

Glögiä nautitaan mielellään seurassa ja vaikka siinä olisi alkoholia, sitä ei nautita erityisen humalahakuisesti. Pieni sisäinen lämmittävä tunne toki hyväksytään, mutta glögiä nauttivan seurueen oletetaan pystyvän käyttäytymään asiallisesti.

Nykyisin glögi kuuluu meillä osaksi kanelituoksuista joulun valmistelua ja on osa lastenkin juhlaa. Vaikka nykyistä joulua pidetään kaupallisena ja useat siihen liittyvät perinteetkään ovat tuskin sataa vuotta vanhat, viini on puolestaan kuulunut jouluun jo kauan.

Katolinen kirkko pitää edelleenkin viiniä sanamukaisesti kristuksen verenä, jonka nauttimisella on aina ollut merkittävä rooli kirkollisissa menoissa.

Lupa uudistua

Vaikka monet glögiin liittyvät perinteet ulottuvat tuhansien vuosien taa, voi niitä muuttaakin. Glögin ei tarvitse olla edes punaista tai lämmintä.

Vaaleat glögit ovat yleistyneet viime vuosina, mutta niiden tarjoaminen kylmänä ei ehkä tule heti mieleen. Sitäkin voi kokeilla, vaikka se vaatii mausteiden uudelleen miettimistä.

Kaneli kannattaa jättää näistä pois, mutta tähtianiksella tai vaniljalla saadaan vaaleaankin glögiin lämpimiä makuja, jotka toimivat lämpimänä tai kylmänä. Kylmään glögiin rommiksi voi valita vaalean version ja rusinoiden sijasta laittaa tarjolle kuivattuja hedelmäpaloja.

Glögin sijasta voi kokeilla myös lämpimiä viinejä tai maustettua siideriä. Saksalainen glühwein on vain yksi vaihtoehto, josta löytyy oma versionsa lähes kaikista maista.

Tunnetuin on ehkä brittiläinen mulled wine, mutta kansallisia versioita löytyy paljon muualtakin. Näitä pääsee kokeilemaan yhä useammin ihmisten lisääntyneen matkailun ansiosta.

Joillakin viinialueilla, kuten Alsacessa, joulu on koko vuoden kiihkein matkailusesonki. Usein matkailijoiden mukeista löytyy lämmintä viiniä, paikalliselta nimeltään vin chaud.

Jätä kommentti

*

*