Katseet kääntyvät talotekniikan materiaalitehokkuuteen – ”Talotekniikka­urakoitsijoilla on keskeinen rooli”

Materiaalitehokkuus on nyt tapetilla rakennusten hiilijalanjäljen ohjauksessa.

– Aiemmin valtaosa rakennuksen elinkaaripäästöistä syntyi energiankäytöstä, mutta nyt sen osuus on laskenut 15-30 prosenttiin. Tällä hetkellä noin 60-70 prosenttia uudisrakennuksen päästöistä syntyy materiaaleista, sanoo Granlundin vastuullisuusliiketoiminnan kehitysjohtaja Tytti Bruce-Hyrkäs.

Talotekniikan osuus rakennuksen hiilijalanjäljestä on merkittävä: liikerakennuksissa jopa neljännes ja sairaaloissa 14 prosenttia. Suurimpia päästölähteitä ovat IV- ja sähköjärjestelmät, jotka vaativat päivityksiä rakennuksen elinkaaren aikana.

Rakennushankkeissa laitetaan nyt isoja paukkuja hiilijalanjäljen ohjaamiseen. Taustalla on muun muassa vuonna 2026 voimaan tuleva rakennuslain ilmastoselvitys, joka edellyttää hiilijalanjälkilaskentaa uudisrakennuksille.

Laakson yhteissairaalan rakentaminen alkoi vuonna 2022, ja Suomen suurin sairaalahanke valmistuu vuonna 2030. Pitkäkestoisessa hankkeessa varaudutaan matkan varrella tapahtuvaan kestävyyskehitykseen.

– Allianssihankkeen vastuullisuustavoitteet arvioidaan vuosittain uudelleen, jotta voidaan vastata kiristyviin vaatimuksiin ja ottaa käyttöön parhaat keinot hiilijalanjäljen pienentämiseen, Bruce-Hyrkäs toteaa.

Hiilijalanjäljen kiristyvät raja-arvot

Rakennuksen hiilijalanjälkilaskenta kattaa runko- ja täydentävien rakenteiden sekä talotekniikkaosien materiaalien hankinnan ja valmistuksen, työmaan päästöt, käytönaikaisen energiankulutuksen, osien vaihdot sekä elinkaaren lopun toimet. Talotekniikassa suurin osa päästöistä syntyy raaka-aineiden hankinnasta, kuljetuksesta ja valmistuksesta.

Talotekniikkasuunnittelijoilla ja urakoitsijoilla on tärkeä rooli päästöjen ohjauksessa.

– Vuonna 2026 voimaan tulevat hiilijäljen raja-arvot ovat maltilliset, mutta vaatimukset kiristyvät vuonna 2028. Kiristyvien raja-arvoehdotusten mukaan yli puolet kohteista joutuu tekemään päästövähennystoimia, Bruce-Hyrkäs sanoo.

Hän oli mukana laatimassa syksyllä 2024 käyttöön otettuja talotekniikan päästötietojen päivitettyjä oletusarvoja, jotka paljastivat talotekniikan merkittävän osuuden päästölähteenä.

– Talotekniikan päästöt voidaan laskea joko konservatiivisilla oletusarvoilla tai tarkasti kohdekohtaisilla tuote- ja laitetiedoilla. Monet rakennuttajat ja muut toimijat ovat jo heränneet siihen, että tarkka laskenta ja päästöjen ohjaus ovat kustannustehokkaita keinoja vähentää päästöjä.

Granlundin tekemän selvityksen perusteella vuoden 2026 hiilijalanjäljen raja-arvot nostavat rakentamisen kustannuksia keskimäärin 0,3 prosenttia niissä kohteissa, jotka joutuisivat tekemään toimia. Vuoden 2028 kiristysten myötä kustannusvaikutus on 0,5 prosenttia.

Urakoitsijan keinoina materiaalivalinnat, ajosuunnittelu ja kierrätys

QMG:n hankinta- ja vastuullisuusjohtaja Vesa Vuopio muistuttaa, että talotekniikkaurakoitsijoilla on keskeinen rooli päästöjen hallinnassa:

– Vähäpäästöiset tuotevalinnat, järjestelmien optimointi, rakennusautomaatio ja oikea ylläpito auttavat sekä materiaalipäästöjen että energiankulutuksen pienentämisessä.

Laakson yhteissairaalassa esimerkiksi keskuskeittiön kylmäjärjestelmän vähäpäästöisyyteen vaikuttavat kylmäainevalinnat, energiatehokkaat laitteet, lämmöntalteenotto sekä kokonaisvaltainen suunnittelu.

Hankkeen alaurakka-allianssin talotekniikkatoimijat hakevat yhdessä kokonaistaloudellisesti parhaita ratkaisuja. Yksi valintakriteeri esimerkiksi IV-koneille, valaisimille ja jäähdytyslaitteille on niiden energiatehokkuus elinkaarilaskennan perusteella.

– Paloilmoitinjärjestelmien käyttöönoton hiilipäästöjä on vähennetty Laaksossa tekemällä laitteiden esikonfigurointi ja ohjelmointi toimistolla. Ennakkotyö vähentää käyttöönoton käyntikertoja. Myös sähköajoneuvojen käyttö vähentää päästövaikutuksia, Vuopio kertoo.

Laakson sairaalan työmaalla purkumateriaalit lajitellaan huolellisesti, ja esimerkiksi sähköjohtojen kupari ja alumiini toimitetaan uusiokäyttöön. Osa betonimurskeesta ja maanalaisten tilojen louheesta hyödynnetään alueen piharakentamisessa.

Ympäristöselosteet muuttavat markkinaa

EPD-ympäristöselosteet ovat tärkeä työkalu tuotteiden elinkaaripäästöjen arvioinnissa. 

– EDP-dokumenteista löytyvä GWP-arvo (global warming potential) kertoo muun muassa tuotteen raaka-aineiden valmistuksessa syntyvistä päästöistä. Talotekniikkatuotteiden EDP:t ovat yleistymässä, mutta niiden saatavuudessa vielä paljon parannettavaa, Vuopio huomauttaa.

Jos tuotteella ei ole EPD:tä, käytetään päästötietoina kansallisen päästötietokannan konservatiivisia oletusarvoja. Vuopio muistuttaa talotekniikan tuotevalmistajia siitä, että EPD on markkinoilla hyvä kilpailuvaltti.

– Laakson sairaalahankkeen hankinnat on tehty pitkälti EPD-perusteisesti. Tämä on vaikuttanut markkinaan, kun valmistajat ovat alkaneet tuottaa selosteita. Tilaajien tulisi rohkeasti vaatia EPD:itä hankinnoissa, Bruce-Hyrkäs toteaa.

Lainsäädäntö kiristyy

Alalla on nyt syytä olla hereillä ilmastovaikutuksiin liittyvän sääntelyn suhteen. Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi EPBD tuo hiilijalanjäljen laskentavelvoitteen vuonna 2028 kaikille yli 100 m²:n rakennuksille koko Euroopassa, ja vuodesta 2030 alkaen raja-arvot koskevat kaikkia uusia rakennuksia. Lisäksi komissio valmistelee yhteisiä vaatimuksia elinkaaren hiilijalanjäljen arvioinnille koko Euroopassa.

– Tämä voi vaikuttaa ilmastoselvitykseen esimerkiksi siten, että IV-järjestelmien huollot ja kylmäainevuodot tulisivat jatkossa mukaan päästölaskentaan, Bruce-Hyrkäs huomauttaa. 

EU:n kestävyysraportointidirektiivi CSRD tuo myös yrityksille lisävaatimuksia hiilijalanjäljen laskentaan. Direktiivi ohjaa esimerkiksi rakennusliikkeitä ja kiinteistönomistajia tarkastelemaan tarkemmin materiaalien valmistusketjuja.

Bruce-Hyrkäs uskoo, että lainsäädäntö asettaa raamit rakentamisen ilmastotavoitteille ja helpottaa numeeristen tavoitteiden asettamista. Monilla isoilla toimijoilla on jo kuitenkin omat, kunnianhimoiset hiilijalanjälkitavoitteet.

– Käynnissä on nyt iso muutos. Päästövaatimukset tiukkenevat jatkuvasti, ja hiilijalanjäljen ohjaus etenee markkinavetoisesti. Lainsäätäjä huolehtii siitä, että kaikki ovat mukana kehityksessä.