Porkkanan varastointi on taitolaji

Vihannesvaraston vaatimukset poikkeavat toisistaan huomattavasti riippuen varastoitavasta tuotteesta. 

– Porkkanan varastointi on erityisen haastavaa. Varaston lämpötila on lähellä nollaa, yhden asteen paikkeilla ja samanaikaisesti ilman suhteellisen kosteuden pitää olla todella korkealla, noin 95 prosenttia, kertoo Lassilan Trekoli Oy:n toimitusjohtaja ja viljelijä Miika Lassila. Lassila viljelee porkkanaa, sipulia ja naurista Laitilassa. 

A-Duo on suunnitellut ja toimittanut kylmätekniikan varastoihin. Porkkanan varastointi on vaikea laji, vahvistaa A-duon Jari Haavisto. 

– Olemme kehittäneet yhdessä yli kymmenen vuotta varastoiden kylmätekniikkaa. Varastointitekniikka on parantunut siten, että pystymme pitämään olosuhteet sellaisena, että porkkanaa voidaan varastoida liki läpi vuoden, loppusyksystä heinäkuun loppupuolelle, Lassila kertoo.

Hengittävä porkkana

Haavisto lisää, että voisi luulla, että esimerkiksi pakastaminen on haastavampaa, mutta näin ei ole. 

– Pakkaseen tarvitaan vain riittävän kylmä ilma, muulla ei ole käytännössä merkitystä. Porkkanavaraston lämpötila on alhainen ja kosteudenhallinta viileässä tilassa on vaikeaa. Lisäksi porkkana ”hengittää” eli luovuttaa lämpöenergiaa ja muun muassa hiilidioksidia ilmaan. 

Haavisto on toiminut kylmäalalla ja yrittäjänä 35 vuotta. Hän oli mukana ensimmäisessä porkkanavarastoprojektissa vuonna 1993 ja on ollut siitä lähtien kehittämässä varastointimenetelmää yhdessä viljelijöiden kanssa.

Haavisto kertoo, että vihanneksista porkkana on haastavimmista päästä myös siksi, koska sen kuori on ohut. Lisäksi kosteudenhallinta viileässä tilassa on vaikeaa. Liian kuivassa ilmassa porkkana kuivuu ja syntyy homeita.

– Ja jos lämpötilaa nostettaisiin siten, että kosteudenhallinta olisi helpompaa, niin porkkana lähtisi kasvamaan uudelleen, sillä se on kaksivuotinen kasvi, lisää Lassila. 

Jäähdytyspattereiden oikea mitoitus ja hyvä automaatio takaavat sen, että kuivumista ei tapahdu. 

– Käytännössä kylmälaitteiden jäähdyttävä pinta-ala on niin suuri, että se ei kuivaa ilmaa, vaikka suhteellinen kosteus on jopa 95 prosenttia. Kosteuden poistuminen kondensoitumalla on todella vähäistä, kertoo Haavisto. 

Neljän miljoonan kilon varastot

Lassilan Trekolin varastot sijaitsevat Kalannissa samalla tontilla Vihannes-Laitilan tuotantotilojen kanssa. Kylvökausi oli haastattelun aikaan huhtikuun puolessa välissä käynnissä ja viljelijän työpäivät venyivät 18-tuntisiksi. Tilalla työskentelee yhteensä 8–9 henkilöä. 

– Seuraava kiirepiikki tulee sitten, kun on varastonoston aika eli syyskuun lopussa. Päivässä maasta nostetaan noin 200–300 tonnia ja varastoon ajetaan sisään kolmessa päivässä 600 laatikkoa porkkanaa. Siinä kohtaa kysytään jäähdytyslaitteilta tehoja, kun vihannes, jonka lämpötila on noin 12 astetta, pitää viilentää. 

Lassila kertoo, että varastokokonaisuudessa on kahdessa varastohallissa yhteensä kuusi varastotilaa kuuden omistajan kesken. Molempiin varastoihin mahtuu noin neljä miljoonaa kiloa porkkanaa. 

Jäähdytyslaitteiston toteutus näihin varastoihin on ollut kallis; viljelijät ovat tehneet ison investoinnin panostamalla oikeanlaiseen jäähdytystekniikkaan, jolla tuotteiden säilyvyys voidaan pidentää lähes ympärivuotiseksi.

Lassilan Trekolin varastossa porkkanaa säilytetään pitkään, yli kahdeksan kuukautta, joten jäähdytyslaitteisto on toteutettu epäsuoralla jäähdytysmenetelmällä. Varaston jäähdytystehon tarve on noin 400 kW.

– Epäsuora jäähdytys tarkoittaa jäähdytystehon siirtämistä toiseen väliaineeseen. Lämmönsiirtoportaita tulee siis useita: ensin ilmasta pakkasnesteeseen, pakkasnesteestä kylmäaineeseen, kylmäaineesta pakkasnesteeseen ja pakkasnesteestä ilmaan. Siinä on hyvät ja huonot puolensa: pystytään säätämään todella tarkkaan eli hallitsemaan varaston sisälämpötilaa suhteessa pakkasnesteen lämpötilaan. Lämpötilaero saadaan todella pieneksi. Huono puoli on se, että silloin hävitään hyötysuhteessa eli lämmön siirtämiseen tarvitaan enemmän sähköenergiaa, Haavisto selventää. 

Varastoilla on keskitetty järjestelmä; kaikki jäähdytyskoneet ovat samassa linjastossa ja putkistot kulkevat maan alla seuraavan pisteeseen. 

Haavisto jatkaa, että pakkasnesteen käyttö on ehdoton edellytys, jos tavoitellaan pitkää säilytysaikaa eikä porkkanoita pakata pussiin. Lassilan Trekolin varastossa porkkanat säilytetään avoimissa puulaatikoissa. 

– Pussista tulee erilaisia ongelmia: kun ilma ei kulje tuotteiden läpi, niin lämpötilanhallinta vaikeutuu ja laatikon pinnalla on eri lämpötila kuin sen sisällä. Lisäksi etyleenitaso nousee pussin sisällä. Etyleeni voi pahimmillaan pilata porkkanan ja syntyy varastotappioita, Lassila kertoo. 

Tuoteanturit tarkkailevat

Varastossa täytyy pitää myös hiilidioksidipitoisuus tietyllä tasolla. Porkkana ”hengittää” koko ajan, mikä aiheuttaa hiilidioksiditason nousua. 

– Tuotteiden pinnalle ei saa muodostua yhtään vettä. Puolen asteen lämpötilassa ja yli 90 prosentin kosteudessa ilmassa on 3,5 grammaa vettä. Kastepisteessä vettä on 3,9 grammaa, joten puhutaan muutaman kymmenyksen erosta, Haavisto kertoo. 

Jäähdytyslaitteita tarkkaillaan etänä, ja kosteudenhallinta vaatii tarkkaa automatiikkaa. Porkkanalaatikoissa on tuoteanturit, jotka hälyttävät heti, jos lämpötila nousee liikaa tai kylmäaineen paine laskee. 

– Pystymme tämän varastointimenetelmän avulla pidentämään tarjontaa heinäkuun loppupuolelle asti. Siitä ei ole kovin montaa vuotta, että huhtikuun loppupuolella ei ollut enää kotimaista porkkanaa saatavilla vaan jouduttiin turvautumaan tuontiporkkanaan, Lassila kertoo. 

Varastosta porkkana lähtee viereiseen Vihannes-Laitilan tuotantotilaan, missä porkkanat pestään pitkällä linjastolla. Linjaston päivittäiseen pesuun käytetään varastojen lauhdelämmöllä lämmitettyä vettä. Kylmäjärjestelmän lauhdelämpöä syntyy etenkin kesällä.

– Pieni osa lämmön määrästä pystytään käyttämään, mutta osa menee valitettavasti taivaan tuuliin, sillä varastoilla ei ole kovin paljoa kulutuskohteita. 

Vihannesten kulutus on kasvanut tasaisesti 2000–luvulla. Konetekniikan diplomi-insinööriksi kouluttautunut Lassila muutti vaimonsa kanssa Tampereelta takaisin kotikonnuille ja katsoo tulevaisuuteen luottavaisin mielin. Kasvisten kulutus kasvaa tasaisesti. Suomalainen söi vuonna 2021 keskimäärin 63 kiloa vihanneksia, kun lukema oli 20 vuotta sitten noin 10 kiloa vähemmän. 

– Suomalainen kasvis on ympäristöystävällinen ja kestävä valinta, Lassila päättää.