Kahden maan professori Jarek Kurnitski

– Meillä on rakennusten energiatehokkuusdirektiivi ja kansallinen pitkän aikavälin korjaussuunnitelma. Ei vihreä siirtymä tämän hetken keksintö ole. Kyllä sitä on tehty viimeiset 20 vuotta.

Jarek Kurnitski saapuu Helsingin Sanomataloon. Teemme täällä Talotekniikka-lehden haastattelun ennen kuin siirrymme kuvauksiin viereiseen keskustakirjasto Oodiin. Kurnitski on matkustanut edellisenä päivänä Suomeen laivalla Tallinnasta, jossa hän työskentelee Tallinnan teknillisessä yliopistossa professorina. Hänellä on professuuri myös Aalto-yliopistossa Helsingissä.

– Yritän järjestää työt niin, että samat tehtävät palvelisivat molempia yliopistoja. Suomessa minulla ei ole opetusvelvollisuutta. Teen tutkimusta ja ohjaan jatko-opiskelijoita, hän kertoo.

Talotekniikka-ala on Kurnitskin mielestä Virossa ja Suomessa hyvin samanlainen. Virolainen talotekniikka-ala on kehittynyt paljolti suomalaisen osaamisen varassa.

– 1990-luvulla rakennettiin esimerkiksi Viron Kumu-taidemuseo, jonka rakennushankkeeseen kukaan virolainen talotekniikkasuunnittelija ei ollut riittävän kokoinen. Silloin osaaminen oli Virossa ohutta. Kumussa olosuhdehallinta oli tärkeää, oli kostutukset ja taideteokset. Se suunniteltiin Suomessa.

Työtä ilmanvaihdon hyväksi

Kurnitski toimii REHVAn (Federation of European HVAC Associations) Teknologian ja tutkimuksen komitean puheenjohtajana. Työ keskittyy paljon koronapandemian aikaisen ja sen jälkeisen ajan ilmanvaihdon käytön ohjeistuksen kehittämiseen. REHVA oli ensimmäisiä eurooppalaisia organisaatioita, joka kiinnitti huomiota koronaviruksen ilmavälitteiseen tartuntaan: julkaisi Covid-19-torjuntaoppaan ensimmäisen version jo 17.3.2020. Nyt opasta on ladattu yli 300 000 kertaa.

Koronapandemia nosti ilmanvaihdon merkityksen uudelle tasolle. Kurnitski kertoo esimerkiksi italialaisesta koulututkimuksesta: painovoimaisen ilmanvaihdon kouluihin verrattuna koronatartunnan riski oli 80 prosenttia alhaisempi niissä koneelliseen ilmanvaihdon kouluissa, joissa ilmanvaihtoa oli vähintään kymmenen litraa sekunnissa oppilasta kohden.

– Virukset ovat pieniä partikkeleita, joita voidaan kuvata samalla tavalla kuin ulkoilman kiinteitä pienhiukkasia. Suodatusmenetelmät ovat samat, leviäminen sisätiloissa noudattaa samoja fysiikan sääntöjä, ja laskentamenetelmät muistuttavat hyvin paljon sitä, mitä ilmanvaihdon suodatuksessa on käytetty aina. Ainoa poikkeus on se, että tavallinen kiinteä pienhiukkanen ei ole aktiivinen. Virus pysyy aktiivisena 2–3 tuntia, Kurnitski kertoo.

Kurnitski oli mukana tekemässä myös Nordic Ventilation Groupin uutta ehdotusta koronapandemian jälkeiselle tavoiteilmanvaihdolle. Ohjeistuksessa käytetään sekä nykyistä mitoitukseltaan aistinvaraisesti koettuun ilman laatuun perustuvaa menetelmää että rinnalle kehitettyä riskinhallintaan eli tartuttavuuslukuun R perustuvaa menetelmää. Näin voidaan laskea ilmanvaihdon tarvittava määrä, ottaa huomioon ilmanvaihdon tehokkuus sekä se, ettei R-luku tiloissa nouse yli yhden niin sanotun taudittoman kauden aikana, kun virusta kantavalla henkilöllä ei ole oireita.

– Uusi menetelmä olisi nykyiselle rinnakkainen ja suurempi ilmanvaihtomäärä pitäisi valita suunnittelun lähtökohdaksi. Tarkoituksena on ehdottaa sitä eurooppalaiseen standardiin. Ja mikseivät ketterät Pohjoismaat voisi ottaa sitä myös kansallisiin suunnittelumenetelmiin ja asetuksiin.

Kokonaisenergiatarkastelua

2000-luvun alussa Kurnitski tunnettiin ennen kaikkea johtavana eurooppalaisena ilmanvaihtoasiantuntijana. Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin ensimmäisen version kovat tavoitteet saivat hänet kuitenkin pohtimaan, pitäisikö hänen siirtyä tutkimuksissaan enemmän energiatehokkuuden puolelle. Tuolloin aihealue oli hänelle uusi, mutta direktiivi ei jättänyt epäselvyyttä: maailma muuttuisi.

Kurnitski alkoi opiskella primäärienergian merkitystä.

– Ennen direktiiviä energiatehokkuus oli Aalto-yliopiston LVI-tekniikassakin vain yksi luento rakennusten lämmitystekniikassa. Siinä kaikki. Nyt meillä on esimerkiksi Tallinnassa laajat oppiaineet energiatehokkuudelle ja -simuloinnille. Tänä päivänä LVI-insinöörin on pakko opiskella energiatehokkuutta: pitää kyetä laatimaan energiatodistuksia, suorittamaan energiasimulointeja ja ymmärtämään, miten näitä asioita voidaan suunnitella ja tarkastella, Kurnitski sanoo.

Energiatehokkuus on perinteisesti ollut suuri asia uudisrakentamisessa – uudessa uusia ratkaisuja on helppo kokeilla. Kurnitskin mukaan energiatehokkuuden painopiste on tällä hetkellä Euroopan tasolla kuitenkin pitkälti olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuden parantamista. Euroopan riippuvuus polttoaineista on suuri, ja eurooppalaisissa taloissa poltetaan valtavat määrät kaasua.

Yksi Kurnitskin uran kohokohdista on ollut Suomessa vuonna 2012 voimaan tullut kokonaisenergiatarkastelu, johon hän panosti toimiessaan Sitran energiaohjelmassa.

Taustalla oli virolainen vuonna 2008 voimaan tullut kokonaisenergiatarkastelun asetus.

– Asetuksen kirjoittamiseen meni Virossa kesälomani vuonna 2007. Mutta se tuli tehtyä. Ei siitä heti tullut täydellinen, mutta Suomessa se oli vuonna 2012 jo selvästi parempi. On harvinaista, että kahdella maalla on näin samankaltainen energialaskentamenetelmä. Suomalainen insinööri ymmärtää, miten ne lasketaan Virossa ja päinvastoin.

Kokonaisenergiatarkastelun perusteet syntyivät aikaisemmin Aalto-yliopistossa tehdystä niin sanotusta kiinteistöveron selvityksestä. Siinä testattiin kokonaisenergian käyttöä kiinteistöjen verotuksen porrastamisen näkökulmasta. Selvityksen avulla ymmärrettiin, että U-arvojen, lämmön talteenoton hyötysuhteen ja ilmanvaihtojärjestelmän ominaissähkötehon tapaisista osakohtaisista vaatimuksista voitaisiin siirtyä käyttämään ohjauksessa kokonaisenergiatehokkuutta eli E-lukua.

Kokonaisenenergiatarkasteluun verotuksen perusteena ei ole siirrytty. Kurnitskin mukaan selvitys oli kuitenkin ensimmäinen askel siihen, että kokonaisenergiatarkastelu saatiin energiatehokkuuden ohjauksessa käyttöön. Kansainvälistä uutuusarvoakin kokonaisenergiatarkastelulle saatiin, dynaamisen simuloinnin takia. Sekä Virossa että Suomessa kaupallisten simulointiohjelmistojen käyttäminen oli alusta asti vaatimuksena rakennusten energiatehokkuuden laskemisessa.

– Suomessa asuinrakennuksissa voidaan poikkeuksena käyttää kuukausitason laskentamenetelmää. Virossa myös kerrostalot pitää simuloida. Siellä energiatodistuksen voi laskea Excel-pohjaisella laskurilla ainoastaan pientaloille. Kaikissa muissa rakennuksissa käytetään dynaamista simulointia.

Kurnitski on laittanut alulle myös Terve talo -kriteerit, joista on hiljattain laadittu uusi versio. Ne täydentävät suunnittelu- ja työmaaprosessilla Sisäilmastoluokitusta, jonka kehittämiseen Kurnitski on myös panostanut.

Energian säästö kunniaan

Kurnitskin mielestä päästöttömyys on Suomessa nostettu energiatehokkuuden edelle: rakennusten, talotekniikka mukaan lukien, merkitystä on vähätelty. Suomen ilmastopaneelin jäsenenä hän tietää, miten asiaa Suomessa käsitellään ja katsotaan.

– Vallitseva politiikka on ollut se, että Suomi on ”pimeä ja pitkien yhteyksien maa”, jossa pitää olla edullista energiaa tarjolla. Mutta ei Suomi nyt niin pimeä ja kylmä ole. Kyllä täälläkin tehokkuutta voisi parantaa. Ja se on monesti taloudellisesti järkevää, Kurnitski sanoo.

”Tänä päivänä LVI-insinöörin on pakko opiskella energiatehokkuutta.”

Eurooppalainen tapa on hänen mukaansa toisenlainen: tehokkuuden parantaminen nähdään suurempana ratkaisuna kuin uusien tuotantomuotojen rakentaminen.

– Suomessa tämä on mielestäni vähän epätasapainossa. Kumpikin on toki tärkeää, mutta Suomessa huomio on kohdistunut juuri energiantuotantoon. Ajattelutapana on, että puhtaalla sähköllä ja lämmöllä ollaan päästötön maa.

Kurnitski muistuttaa, että tehokkuutta parantamalla luodaan edellytykset sille, että uusiutuvaa sähköntuotantoa tarvitaan vähemmän. Tehokkuuden parantaminen helpottaa myös energiatuotantojärjestelmän kehitystä: uusiutuvan energian tuotanto on vaihtelevaa, joten energiantarpeen pieneneminen ja kulutuksen jousto helpottavat tuotantoa.

– Tehokkuuden parantaminen eli energian säästö pitäisi kyllä nyt energiakriisin aikana nousta kunniaan. Energian hinnat ovat mitä ovat, joten lämpöpumput viedään käsistä. Parannuksia tehdään paljon markkinaehtoisesti. Mutta toivoisin Suomessakin enemmän kansallista politiikkaa sen taakse, että sitä tehtäisiin määrätietoisesti.

”Suomalainen haaste on ehkä halu olla ilmastoneutraali hyvin etunojassa vuonna 2035.”

Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin kautta tulee Suomellekin velvoitteita. Kurnitski muistuttaa kuitenkin, että Suomen rakennuskanta on lämpöeristetty jo 1960–1970-luvuilla.

– Sellaista energian tuhlausta, mitä Keski-Eurooppa on täynnä, ei Suomessa samassa mittakaavassa ole. Mutta Suomessakin energian hinnat ovat korkeita, ja Suomessa kuluu paljon lämmitysenergiaa ja sähköä rakennuksissa. Suomalainen haaste on ehkä halu olla ilmastoneutraali hyvin etunojassa vuonna 2035. Joissain kaupungeissa jo vuonna 2030.

Halvan energian aikakausi on päättynyt

Kurnitskin mukaan halvan energian aikakausi on päättynyt. Nyt vallitsee konsensus siitä, että energian hinnat pysyvät korkealla tasolla kohtalaisen pitkään. Olemassa olevan rakennuskannan suuret energialaskut motivoivat korjauksiin, ja Euroopan tasolla velvoitteet tekevät niitä pakollisiksi.

Kurnitski arvioi energiakriisin vahvistavan aiempia käsityksiä siitä, että on tehty oikeita asioita, ja niitä pitää tehdä lisää. Siinä mielessä energiakriisi ei hänen mielestään tuo suuria muutoksia – joskin Euroopassa kaasulämmityksestä luopuminen olisi valtava muutos. Euroopan mittakaavassa merkittävää on Kurnitskin mukaan se, jos olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuden korjaamista aletaan mitata energiatodistuksella. Direktiivissä asetetaan energiatehokkuustavoitetta asuinrakennusten osalta nyt koko rakennuskannan keskimääräiselle energiankulutukselle.

– Energiatodistuksella halutaan mitata rakennuskannan keskimääräistä energiankulutusta. Tällä hetkellä kaavaillaan, että vuonna 2033 asuinrakennuskannan keskimääräinen energiatehokkuus pitäisi vastata energiatodistuksen D-luokkaa, Kurnitski sanoo.

Kurnitskin mukaan energiatodistusten asteikot on tarkoitus harmonisoida eri maissa: G-luokkaan menisi 15 prosenttia kaikkein huonoimmista rakennuksista ja A-luokkaan kuuluisi lähes nollaenergiataloja. Luokat näiden välissä kukin maa voisi päättää itse.

– Tavoitteena on, että vuoteen 2050 mennessä lähes 75 prosenttiin eurooppalaisesta rakennuskannasta pitäisi suorittaa energiakorjaukset. Osa näistä taloista poistuu käytöstä, joten prosentti ei ehkä ole niin iso. Lähtötilanne on kuitenkin se, että 75 prosenttia eurooppalaisista rakennuksista ei ole energiatehokkaita. Edessä on valtava urakka.

TYÖN VASTAPAINONA, JAREK KURNITSKI

”Asun lähellä merta ja harrastan merikajakilla melomista kerran viikossa, kun meri ei ole jäässä. Hyvä matka on noin 20 kilometriä. Syksyisin ja keväisin melon enemmän Piritajoessa. Jokikajakkimaratonit ovat Virossa suosittuja, pisin niistä on 100 kilometrin mittainen Võhandu Maraton. Olen osallistunut siihen useamman kerran.”