Kohti hiilivapaata rakentamista

Kasvava huoli ympäristöstä ja kansainväliset velvoitteet pakottavat Suomen asettamaan tiukkoja ilmastotavoitteita. Toisaalta, jos onnistumme tekemään hyviä keksintöjä, innovaatioita ja palveluita rakennetussa ympäristössä, niin se voi luoda meille maailmanlaajuisestikin merkittävää liiketoimintaa.

Teksti ja kuva:  Heikki Heikkonen 

Ympäristöministeriön erityisasiantuntija ja Aalto-yliopiston resurssitehokkaan rakentamisen professori Matti Kuittisen aiheena SuLVIn Suunnittelijapäivässä oli vähähiilinen rakentaminen ja talotekniikka. Hän lähestyi aihetta kolmen näkökulman kautta.

Ensin hän täsmensi, mitä on hiilineutraalisuus, jota Suomi ja EU tavoittelevat. Seuraavaksi hän avasi, miten tämä asia liittyy rakentamisen tulevaan lainsäädäntöön. Lopuksi hän valotti, mikä on talotekniikan rooli ja merkitys vähähiilisen rakentamisen lainsäädännössä.

– Meillä on aidosti tavoitteena hiilineutraalisuus. Sen takia meillä on kaksi erilaista tulokulmaa: katsotaan rakennuksen elinkaaren aikainen hiilijalanjälki, joka koostuu ilmastosynneistä. Siihen lasketaan kaikki rakennuksen ja sen rakentamisen kielteiset ilmastovaikutukset koko sen elinkaaren ajalta, Kuittinen kertoi.

– Toinen tärkeä puoli, mistä vähemmän puhutaan, on hiilikädenjälki. Rakentamisessa on sellaisia toimenpiteitä, jotka ovat
ilmastovaikutuksiltaan positiivisia. Näitä ei tapahtuisi ilman kyseistä rakennushanketta.

Tällaisia ovat Kuittisen mukaan muun muassa pitkäaikaiset hiilivarastot rakennusten puutuotteissa, betonipohjaisten tuotteiden karbonisoituminen ja rakennuksessa tuotettava ylijäämä uusiutuvaa energiaa, jota voidaan vaikka ladata verkkoon. Tämän tyyppisiä asioita tulee sisältymään hiilikädenjälkeen.

– Nämä molemmat ovat mukana vähähiilisen rakentamisen säädösohjauksen hahmotelmassa. Siihen liittyvät myös rakennusmateriaalien uudelleenkäyttö ja kierrätys, koska niillä voidaan välttää neitseellisten tai uusiutumattomien luonnonvarojen käyttö.

Rakentamisen ohjaukseen hahmotellaankin kahta uutta teknistä vaatimusta: rakennuksen vähähiilisyys ja rakennuksen elinkaaritiedot. Nämä tulevat Kuittisen mukaan aikanaan lausunnolle, jolloin niitä voi kommentoida.

– Tarvitsemme laskentatietojen seurantaa ja tilastoja, jotta näemme, onko rakentamisen ohjaus liian löysää vai kireää.
Toisaalta myös siksi, että voisimme antaa kannusteita vähähiilisille rakennuksille. Tällaisia voisivat olla helpotukset kiinteistöveroon tai lisärakennusoikeus.

Ympäristöministeriössä onkin parhaillaan menossa pilottihanke, jossa tutkitaan tietomallipohjaista elinkaariarviointia ja
talotekniikan tietojen saatavuutta. Tulevia kehityskohteita ovat myös korjaamisen vähähiilisyyden arviointi, jossa tulee pohdittavaksi sekä hinta että hiili.

– Siinä pohdimme, missä vaiheessa olemassa oleva rakennus olisi järkevää purkaa ja milloin se kannattaa pitää pystyssä. Nämä liittyvät maankäyttö- ja rakennuslain uudistukseen, jonka pitäisi olla
ensi vuonna valmis. Siinähän on kolme tavoitetta: alueidenkäytön suunnittelun järjestelmien yksinkertaistaminen, rakentamisen ohjauksen kehittäminen ja lain toimeenpanon helpottaminen, Kuittinen kertoo.

– Oleellista on, että näille kaikille on olemassa EN-standardien mukainen laskentakaava. Tämä ei ole viherpesun villiä länttä. Näitä asioita ei saa myöskään sotkea toisiinsa. Hiilijalanjälkeä ei voi hyvittää hiilikädenjäljellä, vaan päästöt ovat päästöjä ja poistumat poistumia, Kuittinen täsmensi.

Korjausrakentaminen ja kiertotalous

Euroopan komissiolla on uusi lippulaivahanke Green Deal, josta Kuittinen halusi nostaa muutaman asian esille. Sen lisäksi, että siinä tähdätään puhtaaseen, edulliseen ja turvalliseen energian tuotantoon, siihen kuuluu olennaisesti myös Renovation Wave, eli peruskorjausaalto.

– Tällä pyritään Euroopan rakennuskannan korjaustahdin moninkertaistamiseen. Komission alustavissa suunnitelmissa on parantaa energiatehokkuutta korjaamalla vanhaa rakennuskantaa tuplaamalla korjaustahti, joka on tällä hetkellä vain 0,4–1,2 prosenttia olemassa olevasta rakennuskannasta. Tahtia halutaan kiihdyttää, ja luonnollisesti siellä on paljon mahdollisuuksia talotekniikalla.

Toinen kiinnostava asia on teollisuusstrategia, joka tähtää kiertotalouteen. Siellä on ensimmäistä kertaa nostettu rakentamisen sektori aivan kärkeen kiertotalouteen siirtymisessä.

– Tässä on järkeä, koska rakentamiseen käytetään puolet maailman raaka-aineista. Euroopassa maankäyttö ja rakentaminen käyttävät vuosittain valtavat määrät uutta materiaalia, josta kiertoon palaa erittäin pieni osuus. On järjetöntä ajatella rakentamista yksisuuntaisena kanavana, Kuittinen huomautti.

– Talotekniikan kannalta tämä on erityisen mielenkiintoista, koska taloteknisissä tuotteissa on paljon materiaaleja, joita on helppo kierrättää. Toisaalta siellä on myös paljon materiaaleja, jotka ovat haasteellisia ympäristölle, kuten muovit. Joka tapauksessa talotekniikan tuotteissa on hyvä potentiaali kiertotalouteen siirtymisessä.

Tähän liittyy päästötietokanta, jossa on tieto siitä, mikä on yhden rakennustuotteen tai taloteknisen laitteen hiilijalanjälki. Ilman tietokantaa rakennuksen hiilijalanjälkeä on vaikea laskea. Jos ne pitää etsiä tai pahimmillaan keksiä itse, ei ole mahdollista päästä vertailukelpoisiin tuloksiin.

– Tietokannan kehitys on jo aloitettu. Sen pitäisi olla se valmiina tämän vuoden kuluessa ensi vuoden alkuun mennessä, Kuittinen lupasi.

Talotekniikan rooli vähähiilisessä rakentamisessa

– Talotekniikka on minun näkökulmastani erittäin tärkeä mahdollistaja vähähiiliseen rakentamiseen. Kun energiaa tuotetaan ja jaellaan tehokkaasti, niin se auttaa vähähiilisyyteen, Kuittinen painotti.

– Lämmön talteenotto sekä ilmaisen hukkaenergian hyödyntäminen liittyvät myös tähän, samoin uusiutuvan energian tuotanto. Näiden järjestelmien ohjaus ja monet muut tekijät liittyvät kaikki vähähiiliseen rakentamiseen.

Kuittinen korostaa, että vaikka talotekniikka on mahdollistaja, niin sitäkin pitää arvioida elinkaarinäkökulmasta. Tällöin pitää katsoa toisaalta järjestelmällä saavutettavia päästösäästöjä ja verrata niitä siihen, mikä on talotekniikan konseptin aiheuttama ilmastovaikutus koko järjestelmän elinkaaren aikana.

– Näiden yhteisvaikutuksesta voimme laskea nettohyödyn. Päästösäästöissäkin on huomioitava terveellinen ja viihtyisä ympäristö, joka on energiatehokas ja jossa käytetään uusiutuvaa energiaa. Mutta on huomattava myös, että laitteiden valmistuksessa käytetään metalleja, muoveja ja kemikaaleja, joiden valmistuksella on erittäin suuret ilmastovaikutukset. Se on kolikon kääntöpuoli.

Kierrätysaste on esimerkiksi metallien kohdalla hyvä, mutta miten on laita muoveissa? Jos katsotaan rakennuksen kaikkia osia ja niissä olevia muoveja, niin erityisesti sähkölaitteissa muovien osuus on erittäin korkea.

– Sieltä olisi todennäköisesti mahdollista saada muoveja paljon paremmin kiertoon kuin tänä päivänä. Siinä on meillä yksi kehittämisen paikka, Kuittinen huomautti.

Ympäristöministeriössä onkin meneillään Muovitiekartta-niminen ohjelma. Siinä pohditaan, miten voisimme saada korjaus- ja purkutyömailta tehokkaammin talteen talotekniikan laitteissa olevia muoveja ja kierrättää niitä.

– Elinkaariajattelun siirtyminen taloteknisten laitteiden suunnitteluun voisi olla sellainen asia, johon talotekniikkasuunnittelijoilla voisi olla annettavaa. He pystyvät optimoimaan ne hyödyt ja haitat siten, että saavutamme tavoitellun lopputuloksen, Kuittinen korosti.

Hyvä, paha ja aurinkosähkö

Kuittinen halusi esityksessään nostaa yhden erityispiirteen esille, nimittäin aurinkosähkön. Hallituksen tuoreessa ilmasto-ohjelmassa sanotaan, että: ”Toteutetaan tarvittavat lakimuutokset aurinkosähkön hyödyntämisen mahdollistamiseksi taloyhtiöille kotitaloussähkössä ja edistetään aurinkoenergian sekä uusiutuvan energian tuotantoa julkisessa rakentamisessa sekä kaupunkien kiinteistöissä.”

– Tässäkin on tärkeää muistaa elinkaariajattelu. Aurinkoenergialla tuotettu sähkö on päästötöntä, mutta sähkön tuottamiseen tarvittavan laitteiston valmistaminen on kaikkea muuta kuin päästötöntä. Sillä on itseasiassa erittäin suuri hiilijalanjälki, Kuittinen huomautti.

– Nettoilmastohyöty saadaan aikaan silloin, kun aurinkopaneeleilla tuotetun sähkön hiilijalanjälki on pienempi kuin perustuotannosta saatavan sähkön hiilijalanjälki. Vuoden 2029 jälkeen kivihiilen käyttö energiantuotannossa kuitenkin Suomessa loppuu ja sen vuoksi ympäristöministeriössä on askarreltu taulukko, jossa ovat eri energiamuotojen päästökertoimet Suomessa todennäköisesti eri vuosikymmenillä.

– Sähkön päästökerroin on tänä päivänä 120 grammaa CO2/kWh, mutta se putoaa puoleen 2030-luvulla fossiilisten polttoaineiden käytöstä poistumisen vuoksi. Jos asennamme tänä vuonna aurinkopaneelit, joiden elinkaari on 25 vuotta, niin seuraavalla kerralla niillä korvataan sähköä, jonka päästöt ovat enää 30 grammaa CO2/kWh.

Kuittinen katsoo asiaa elinkaariarvioinnin ja tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta. Jos aurinkopaneelien valmistus tuottaa päästöjä 70–240 kg CO2/m2, niin ne saavat aika kauan hyrrätä katolla, ennen kuin niiden valmistuksen aiheuttamat päästöt on nollattu.

– Tällä en ota kantaa siihen, ettemmekö tarvitsisi aurinkosähköä tulevaisuudessa rakennuskannassa hyvinkin paljon, koska tarvitsemme uusiutuvaa energiaa. Mutta samalla pitää ottaa huomioon, että uusiutuvaa energiaa tuottavien laitteistojen valmistuskin aiheuttaa päästöjä.

Eikä tämä koske pelkästään aurinkopaneeleja vaan muitakin taloteknisiä laitteita. Talotekniikan suunnittelussa ja kehityksessä pitää siis huomioida elinkaariajattelu.