Uuden virittelijä

Projectus Team Oy:n toimitusjohtaja Juha Pihlajamäki.Projectus Teamin toimitusjohtaja Juha Pihlajamäki

Kaikki suunnittelua ja rakentamisen laatua eteenpäin vievät innovaatiot kiinnostavat Juha Pihlajamäkeä. On siis tavoite ja työkalut, mutta prosesseja pitää kehittää niin suunnittelussa kuin koko rakentamisen ketjussa. Pikavoittojen tavoittelu on myrkkyä kaikille hyville aikomuksille.

Kaikki olivat varmoja, että pojasta tulee insinööri.
– Olen ollut pienestä pitäen tekniikan ihminen, hajotin herätyskellot osiin ja kokosin ne uudestaan, muistaa Juha Pihlajamäki.
– Ylioppilaskirjoitusten jälkeen mietin, että tuleeko minusta oikeasti insinööri vai oliko se vain sukulaisten keksimä rooli.
Kun mitään parempaakaan ajatusta ei tullut, Pihlajamäki aloitti opinnot Teknillisen korkeakoulun koneosastolla vuonna 1974. Aluksi ilmassa oli pientä pettymyksen häivää.
– Ensimmäiset vuodet olivat hyvin teoreettista. Hieroglyfien pyörittely ei ehkä ollut ihan sitä, mitä etukäteen kuvittelin insinööriopintojen olevan.
Sitten löytyi talotekniikka.
– Käytännön läheistä tekniikkaa, paljon kehittämismahdollisuuksia ja varmasti töitä. En ole kertaakaan katunut. LVI-suunnittelu on haasteellista ja haasteet vaan kasvavat; hyvänkin LVI-suunnittelijan osaamisen puoliintumisaika on alle viisi vuotta. Ala vaatii innostusta ja intohimoa. Missiona on halu tehdä parempia rakennuksia.
Kesätöitä löytyi mm. Insinööritoimisto Chydeniukselta Jyväskylässä, mutta diplomityönsä Pihlajamäki teki Ekonolle.
– Tai oikeastaan kaksi diplomityötä, sillä ensimmäisestä aiheestani oli valmistumassa samaan aikaan toinenkin työ. Uusi aiheeni oli rakennusten vapaajäähdytys rakennusmassoja hyväksikäyttäen, sillä silloin oli keksitty jäähdytysilman puhaltaminen ontelolaatan kautta. Diplomityössäni selvitin, miten lämpöä kannattaa kierrättää onteloissa. Lisäksi tutkin tuloilman jäähdyttämiseen perustuvaa kostutusta.
– Tutkimusteni myötä huoneilman suhteellinen kosteus nousi niin, että sermien kankaat irtoilivat. Totesivat Ekonolla, että se on se teekkari, joka virittelee.  Siitä syntyi Teknillisen korkeakoulun ensimmäinen vitosen arvoinen LVI-diplomityö.
Ensimmäinen pitkäaikainen työpaikka oli Ekonolla. Jäähdytyksen teoriaa pääsi soveltamaan käytäntöön, kun yrityksessä suunniteltiin Saddam Husseinin aikaiseen Irakiin palatseja ja urheilukeskuksen nimellä kulkeneita väestönsuojia.

Vuonna 1983 Pihlajamäestä tuli suunnittelija ja projektipäällikkö Asuntosäätiön perustamaan Lämpöteknilliseen Insinööritoimistoon.  LIT:ssä suunniteltiin vuonna 1984 Vantaan Kolohonkaan valmistunut Onnisen pääkonttori, jossa oli Pihlajamäen mukaan paljon innovatiivisia ratkaisuja, esimerkiksi Haltonillla kehitetty yhdistetty tulo- ja poistoilmaventtiili.
– Lämpöteknillisessä Insinööritoimistossa oli pitkän kokemuksen projektipäälliköitä, joilta sai paljon oppia. Se oli legendaarinen paikka, ja asiakaspinta oli kattava, mukana olivat mm. Rakennushallitus ja Ilmailuhallitus.
Asuntosäätiöstä oli lähtöisin myös Sähköteknillinen Insinööritoimisto SIT. LIT ja SIT muodostivat SIT-yhtiöt, jonka konsulttitoimisto Kupari & Uusitalo osti vuonna 1988.
– Kupari & Uusitalon tavoitteet olivat kunnianhimoiset, mutta kustannusrakenne oli sellainen, että yritys napsahti nurin vuoden 1992 lamassa.
– LIT oli hyvä insinööritoimisto, yksi Suomen suurimmista. Me työntekijät näimme, että LVI- ja S-puoli toimivat hyvin. Vuonna 1992 oli työn alla mm. Myyrmäen kauppakeskuksen ja Helsinki-Vantaan keskiterminaalin LVI-suunnittelut.
– Kun oli toivoa, että ne hankkeet siirtyisivät mukana, sähkön Seppo Mäki-Pollari ja minä perustimme Projectus Team Oy:n vuoden 1992 lopulla. Mukaan tuli tuolloin kymmenen muuta osakasta SIT-yhtiöistä sekä 15 suunnittelijaa.
Projectus Teamin alku oli ajolähtö, mutta suurilla hankkeillaan yritys pääsi laman yli vuoteen 1994, jolloin tilanne markkinoilla alkoi palautua normaaliksi. Yhteistyötä tehtiin mm. tuolloin Suomen suurimman rakennusliikkeen eli Haka Oy:n kanssa.
– Hakan Venäjä-projekteista saimme paljon osaamista. Ne projektit olivat täysin urakoitsijavetoisia; urakoitsija teki vaikeat sopimusneuvottelut ja hyväksyttämiset, me keskityimme suunnitteluun.

20 vuodessa Projectus Teamista on kasvanut 110 työntekijän toimisto. LIT:n ja SIT:n peruja on keskittyminen suuriin kohteisiin.  Ykkösosaamista ovat kauppakeskukset ja toimistorakennukset sekä vaativat peruskorjaukset. Referenssilistalla ovat Iso Omena, Kampin keskus, Sello sekä Suomen Kansallisteatterin ja Malmin sairaalan peruskorjaukset. Uusin sulka on tulossa Helsingin Olympiastadionin peruskorjauksen LVIS-suunnittelusta.
Organisaatio on pidetty matalana, ja toimitusjohtaja on osa suunnitteluryhmää. Kaikilla on lempinimet, niin myös Pihliksellä, joka on vuosien myötä hankkinut lisää osaamista rakennuttajatutkinnolla sekä johtamisen maisteritutkinnolla.
– Yritys on halunnut panostaa asiantuntijaorganisaation johtamiseen. Täällä annetaan tiettyjä vapausasteita, sallitaan individualismiakin. Kun luovuutta on ylläpidettävä, tarvitaan tekemisen iloa ja luomisen vapautta. Autoritaarisuus ei toimi.
Yrityksellä menee hyvin.
– Tiimimme on sitoutunutta ja motivoitunutta, vaihtuvuus on pieni. Olemme merkittävä tekijä talotekniikkasuunnittelussa, luottamustakin nautitaan. Olemme yrittäjälähtöisiä, aina valmiina kuin partiolaiset.
Tämä kuulostaa houkuttelevalta monen korvissa.
– Aika ajoin on oven takana ollut ostajia, mutta tällä porukalla on into tehdä töitä. Projectus Teamin itsetarkoitus ei ole kasvaa. Kasvetaan, kun se on luontevaa. Joskus hankkeet ovat vaatineet kasvua.

Pihlajamäki toteaa suunnitteluun mullistuneen 20 vuodessa, kiitos 3D:n ja tietomallinnuksen.
– 1980-luvulla kymmenen miestä ihmetteli koneen ympärillä, kun ohjelma piirsi vessanpytyn, mutta varsinkin viimeisen viiden vuoden aikana kehitysvauhti on ollut hurja. Tietomallintamisen yhdistämisestä osaavaan ryhmään syntyy hienoa suunnittelua.
Hän harmittelee, ettei urakointi vielä ota tietomallinnuksesta kaikkea iloa irti.
– Yhdistelmämalleilla on onnistuttu esimerkiksi poistamaan risteilyongelma, mutta sitä ei ole saatu siirrettyä työmaalle, kun rakennuttaja ei niin vaadi. Ehkä pelätään, että vaatimalla urakoitsijoilta tietomallinnuksen käyttöä annettaisiin etulyöntiasema muutamalle suurelle toimijalle.
On olemassa työmaita, joihin on tehty tietomalli, mutta sitä ei ole kertaakaan avattu.
– Se ei ole rakennuttajan eikä kenenkään edun mukaista. Vaikka näkee, ettei työmaalla ole tehty tietomallin mukaan, syytetään suunnittelijaa tarvittavista lisätöistä. Se turhauttaa.
– Kehitys on kuitenkin selkeästi positiivista urakoitsijan ja rakennuttajan puolella. Kun tietomallin edut nähdään, siitä halutaan maksaa. Tilaajan pitää ymmärtää, että hyvin tehty tietomalli vie aikaa, mutta se lyhentää rakennusaikaa, vähentää virheitä ja luo uusia mahdollisuuksia urakoitsijalle laskentaan ja hankintaan. Urakoitsijalle on äärimmäisen turhauttavaa laskea uudestaan ja uudestaan, kun tarvittava tieto on jo suunnittelijan tietomallissa.

Tietomallinnuksen lisäksi Juha Pihlajamäkeä kiehtovat uudet energiamuodot, laserkeilaukset ja kaikki muut uudet mahdollisuudet. Uudet keinot eivät kuitenkaan solahda sujuvasti vanhoihin toimintatapoihin. Suunnitteluprosessia pitää kehittää.
– Koko suunnitteluprosessin räjäyttäminen aika ajoin on hyvin hedelmällistä. On kuitenkin hyvin työlästä selvittää, millainen järjestelmän pitäisi olla. Siksi peräänkuulutan lisää yhteistyötä eri suunnittelutoimistojen välillä. Alan yhteistä kehittämistä tarvitaan, vaikka ollaan kilpailijoitakin.
– Rakennushankkeissa on paljon tiedonkulkuun liittyvää tehottomuutta. Meillä on Projectus Teamissa ollut kehityshanke tiedonhallinnan ja -kulun tehostamiseksi. Tavoitteena on parempaa dokumenttien hallintaa ja kokeneiden suunnittelijoiden osaamisen siirtäminen nuorten hyväksi.
Teekkarin missio 1970-luvulta on ennallaan: täytyy tehdä parempia taloja.
– Haluaisimme tehdä mahdollisimman hyvää ja laadukasta, mutta markkinatilanne on sellainen, että tietoisesti heikennetään rakentamisen laatua, se on ajan henki. Kaupalliset periaatteet painavat liikaa, aikataulut ovat liian lyhyitä.
– Suomessa osataan tehdä hyvää, jos siihen annetaan mahdollisuus. Rakentamisen ammattiylpeys pitää saada takaisin. Tarvitaan yhteishenkeä koko rakentamisen ajan sekä sopimusmalli, jossa pyritään pitkäaikaiseen vastuuseen rakennuksesta. Lyhytaikaisen voiton tavoittelu on unohdettava.
Rakentamisen laatu ja hyvä sisäilmasto on Juha Pihlajamäelle hyvin henkilökohtainen asia.
– Homeongelma on minulla lähellä sydäntä, sillä altistuin itse rakennusperäisille homeille opiskeluaikoina. Siksi voisin nykyäänkin toimia sivutoimisena homekoirana. Niitä muuten käytetään äärimmäisen vähän, vaikka ne ovat paras tapa löytää ongelman lähde. Jos sitä ei löydetä, korjaaminen on hakuammuntaa.

Jaana Ahti-Virtanen teksti & Juha Salminen kuva

Lue lisää

Katso kaikki