Unelmahommaa Kuopiossa

Caverion Oyj:n yksikönpäällikkö Jarno Holopainen
Kahta ei Jarno Holopainen vaihtaisi: talotekniikkaa ja Kuopiota. Caverionin LVIS-urakoinnin päällikkyydessä nämä asiat yhdistyvät täydellisesti. Tavoitteena on asiakaskumppanuuksia ja onnistuneita KVR-urakoita; niillä viedään rakentamisen laatua parempaan.

Jarno Holopainen on kuopiolaisperheen neljästä sisaruksesta nuorin.
– Uskottiin, että peruskoulun jälkeen lähden heidän vanavedessä lukioon ja yliopistoon. Kapina iski: menin ammattikouluun autolinjalle. Olin siellä kaksi viikkoa ja totesin, ettei se ole minun alani.
Vauhtia haettiin kymppiluokalta ja sitten uudestaan ammattikouluun, nyt LVI-asentajalinjalle. Vuonna 1987 asentajaksi valmistunut ehti tehdä vuoden verran alan hommia Kuopiossa ennen armeijaan lähtöä. Seuraava työpaikka oli Helsingissä vuonna 1989; taantuman väreitä oli jo ilmassa.
– Vuonna 1991 lähdin YK-joukkoihin LVI-asentajaksi Golanille perusleirin rakennusryhmän jäseneksi. Tehtäviin kuului vähän partiointia ja vartiointia, ja rakensimme myös kevytrakenteisia makrotaloja asuintaloiksi siellä palveleville, mutta pääasiassa vastuullani oli ensimmäisen jääkärikomppanian LVI:n huoltotehtäviä. Sulateltiin ja korjattiin putkia, ylläpidettiin ja huollettiin 300 metriä syvää porakaivoa, josta pumpattiin vettä myös muille vartioasemille. Se oli hyvä komennus, suosittelen kaikille nuorille miehille.

Paluukone laskeutui vuonna 1992 lama-Suomeen, jossa LVI-asennusta oli tarjolla enää vaihtelevasti.
– Takaraivossa oli jo pitkään kytenyt, että joskus vielä jatkan opintoja. Silloin oli siihen hyvä hetki. Tyttöystävä opiskeli yliopistossa Kuopiossa, minä menin sinne iltalukioon. [pullquote_right]Jos urakkatarjouksen tekisi ekonomi eikä insinööri, hintalappu olisi ihan erilainen.[/pullquote_right]
Kaksi vuotta myöhemmin Holopainen valittiin Espoon EVTEK-ammattikorkeakoulun ensimmäiselle AMK-insinöörilinjalle.
– Valmistuin vuonna 1998 kurssin priimuksena. Olin jo 29-vuotias, tyttöystävästä oli tullut vaimo, lapsia oli kaksi. Motivaatio opiskeluun oli toisenlainen kuin nuorilla miehillä.
– Opiskeluaikana työskentelin ARE:lla pari vuotta huollon työnjohtotehtävissä, melkein täysipäiväisesti.
Ajatus oli jäädä ARE:lle myös valmistumisen jälkeen, mutta juuri silloin Tekmanni haki ilmastoinnin vetäjää Kuopioon. Mahdollisuus palata Savoon oli liian suuri houkutus;  Tekmanni sai Holopaisesta uuden LVI-asennuksen päällikön.
Lemminkäinen osti Tekmannin vuonna 2000, ja Holopainen jatkoi yrityksessä vuoteen 2006.
– Meillä oli paljon töitä, isoja ja vaativia projekteja kuten Technopoliksia, Joensuun Tiedepuisto ja monia teollisuuskohteita.

Vuoden 2006 alussa Holopainen pyrähti Ilmapörssin palveluksessa, mutta palasi saman vuoden syksyllä Lemminkäiselle, ei enää projekteihin, vaan ostoista vastaavaksi alueelliseksi hankintapäälliköksi.
– Vuonna 2008 minusta tuli Lemminkäisen putkipuolen ostoista vastaava ja vuonna 2011 organisaatiomuutoksen yhteydessä koko Lemminkäisen LVI-hankinnoista vastaava. Niissä hommissa olen ollut näihin päiviin.
Joulukuun alusta Jarno Holopainen on ollut Caverionin Kuopion-yksikön LVIS-projektitoiminnasta vastaava päällikkö.
– Kuopion alueella on hyvin harvoin mahdollisuus vastaaviin tehtäviin. Jos haluaa edetä uralla, pitää yleensä lähteä pääkaupunkiseudulle.  Ehkä neljä vuotta sitten en olisi lähtenyt tähän tehtävään, mutta nyt kaikki sattui kohdalleen.
Holopaisille valmistui uusi talo tämän vuoden alussa, ja kolmesta pojasta vasta vanhin on lähdössä armeijaan ja siirtymässä vähitellen oman katon alle; poismuuttaminen ei perhettä houkuta.
– Olen asunut pääkaupunkiseudulla moneen otteeseen, mutta Kuopiossa luonto on lähempänä, järviä ympärillä ja talvet ovat talvia. Kuopiossa on myös hyvät palvelut: on uima- ja jäähallit ja elokuvateatterit, mistään ei jää paitsi.
– Tein kahdeksan vuotta projekteja ja kahdeksan vuotta hankintaa, ehkä nyt alkaa kahdeksan vuoden jakso yksikön vetäjänä. Lupasivat kyllä Caverionilta tarjota myöhemmin jotain muuta hommaa, ettei tarvitse olla yksikönpäällikkönä koko ajan.
– Jotain LVI-alalta sen pitäisi olla, ehkä myyntiä ja markkinointia. Mutta oikeitten immeisten kanssa pitää saada olla.
– Oma urapolkuni on ollut hyvä, olen siihen tyytyväinen. Polku ei ole ollut helpoin, hanttihommia on tehty, mutta se on kasvattanut ja antanut näkemystä. Olen unelmahommassani.

Caverion on tuore pörssiyhtiö, joka syntyi tämän vuoden kesäkuussa YIT:n kiinteistöteknisistä palveluista. Holopainen pääsi suureen taloon: 13 maassa toimivan Caverionin liikevaihto vuonna 2012 oli 2,8 miljardia euroa. Konsernin tavoitteena on olla Euroopan markkinoiden johtava kiinteistöteknisten palvelujen tarjoaja.
– En tunne Caverionia vielä kovin hyvin, mutta mielikuvani on, että työtä tehdään järjestelmällisesti ja tarkasti.
– Kuopiossa on vain muutamia toimihenkilöitä ja toiminta vielä pientä Kuopion ja Joensuun kokoon nähden. Kasvatamme hallitusti markkinaosuuttamme. Emme kilpaile väkisin hinnalla vaan hankimme asiakkuuksia ja kokonaisvastuurakentamisen hankkeita.
Jarno Holopainen oli lemminkäisvuosinaan päässyt hankinnoissa luomaan kumppanuuksia, joilla toimintaa kehitettiin ja kaikki voittivat.
– Samaa toivon rakentamisessa. LVIS-alan hintakilpailu on veristä ja älytöntä. Jos tarjouksen tekisi ekonomi eikä insinööri, hintalappu olisi ihan erilainen.
– Toivoisin, että rakennuttajien ja kiinteistöjen omistajien ammattiosaaminen lisääntyisi, jotta he ymmärtäisivät, mitä hinnalla saavat.
Julkisen puolen hankkeissa urakoitsijan vaikuttamismahdollisuudet ovat vähäiset. On pakko tarjota asiakirjojen mukaan, mutta tuotevaihtoehtoja voi toki esittää, ja niiden valinnassa korostuu urakoitsijan kontaktit toimittajiin.
– Kun yksityinen rakentaa, voi jättää vaihtoehtotarjouksen. Ne ovat purreet, kun ne on tehty hyvin. Silloin ei suunnittelija tai valvoja saa suuttua, jos tarjotaan energiatehokkaampaa ja ehkä edullisempaakin ratkaisua.
Kun tarjotaan kuvilla, koskevat vaihtoehdot yleensä vain osaratkaisua kuten jäähdytystä. Mutta parasta Holopaisen mukaan on, kun pääsee tarjoamaan ilman kuvia; KVR:ssä ratkaisu on urakoitsijan oma.
Hän uskoo, että rakennusmaailma muuttuu, ja energiatehokkuudesta ja hyvästä laadusta tulee arkea.
– Energiatehokkuuteen ohjaavat normit ovat pieni sykäys, ja mediallakin on merkitystä, mutta ihmisten kautta tämä muuttuu, itse pitää olla tekemässä muutosta. Onnistuneet KVR-projektit ovat työkalu muutokseen.  Hoidetaan kohde alusta loppuun, ja tyytyväinen asiakas on paras markkinointikeino.

Suunnilleen jokainen tässä artikkelisarjassa haastateltu on todennut, että kiire on rakentamisessa kaiken pahan alku. Jarno Holopainen ei ole poikkeus.
– Joskus suunnitelmat ovat keskeneräisiä, ja siitä seuraa ongelmia. Ehkä suunnittelutoimistotkin kilpailutetaan liian tiukasti. Kun urakoitsija joutuu lähtemään liikkeelle vaillinaisilla tai huonoilla kuvilla, on se tosi raskasta ja työlästä.
– Kaikkeen on liian vähän aikaa, kun kiinteistöön sijoittanut haluaa sijoituksensa tuottamaan mahdollisimman pian.  Mutta kukaan ei uskalla viheltää peliä poikki. Pitäisikö tähän saada laki?
Valvonta on yksi keino parantaa rakentamisen laatua, mutta valvojia tarvitaan lisää. Holopaisen mukaan pukki on kaalimaan vartijana, jos suunnittelija toimii valvojanakin.
– Kun valvoja yrittää tehdä työnsä hyvin, hän valvoo niin, että kohde tulee aikataulussa valmiiksi, ja joskus hän puuttuu vain epäolennaisiin asioihin. Valvoja voisi pitää omia valvojapalavereitaan urakoitsijapalavereiden tapaan ja viedä kohdetta yhteistyössä hyvään lopputulokseen.

Jaana Ahti-Virtanen teksti & Juha Salminen kuvat