Tutkimus: Puukerrostaloista saa Helsingissä paremman hinnan kuin muista materiaaleista tehdyistä

Hintakehitystä ajavat sekä ympäristötietoiset kuluttajat että sijoittajat, sanovat Aalto-yliopiston tutkijat.

Talotekniikka-lehti

Aalto-yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan Helsingissä samalla alueella sijaitsevien puu- ja betonirakenteisten asuntojen neliöhinnoissa voi olla lähes kymmenyksen ero.

− Vuosina 1999–2018 myydyistä puukerrostaloista sai Helsingissä keskimäärin 8,85 prosenttia korkeamman hinnan kuin muista materiaaleista tehdyistä, kertoo tohtorikoulutettava Ilmari Talvitie tiedotteessa.

Tutkijat analysoivat Kiinteistövälittäjien liiton tilastot Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla tehdyistä kaupoista. Niistä puukerrostaloasuntoja oli keskimäärin 2,23 prosenttia. Koska hintaan vaikuttaa monta asiaa, tutkijat käyttivät regressioanalyysia, joka vakioi muut muuttujat niin, että vertailtavaksi jäi vain hinta.

Professori Seppo Junnila selittää, että ilman regressioanalyysia etenkin sijainnin vaikutus tekisi vertailusta mahdotonta.

− Ensi näkemältä puukerrostalot olivatkin tilastoissa keskimäärin halvempia, mutta kun sijainnin merkitys poistettiin, tilanne muuttui Helsingissä puun eduksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että samalla alueella sijaitsevien ja muuten samanlaisten puu- ja betonirakenteisten asuntojen neliöhinnoissa on lähes kymmenyksen ero, hän sanoo.

Espoossa ja Vantaalla puun hintavaikutusta ei vertailussa näkynyt. Tutkijat arvelevat tämän johtuvan muun muassa siitä, että Helsingissä puiset kerrostalot rakennetaan keskimäärin edullisemmille alueille, joilla vihreä signaali eli halu maksaa enemmän ympäristöystävällisyydestä on selvin – tai ylipäänsä mahdollinen.

− Kuluttaja voi arvostaa ekologisuutta ja myös haluta viestiä muille vihreyttään. Havaitsimme tutkimuksessa, että puurakennukset sijaitsevat keskimääräistä yleisemmin sosioekonomisesti alemmilla alueilla, joissa puu on siten hintaa nostava tekijä, sanoo Talvitie.

− Nuorella, ensimmäistä asuntoaan ostavalla opiskelijalla ei ehkä ole hirveästi rahaa, mutta hän haluaa tiedostavana satsata ympäristöasioihin. Ja toisaalta isot rakennuttajat eivät ole vielä nähneet puurakentamisessa liiketoimintamahdollisuutta eivätkä siksi uskaltaneet rakentaa niitä kalliimmille alueille, Junnila sanoo.

Isojen rakennusyhtiöiden varovaisuutta selittävät tutkijoiden mukaan osaajien puute, muutosvastarinta ja pilottikohteista syntynyt käsitys puurakentamisen kalleudesta.

− Rakennuskustannukset muodostavat kuitenkin vain puolet asunnon hinnasta, eli jos kuluttaja on valmis maksamaan puukodistaan lähes kymmenyksen enemmän, se on rakennuttajalle erittäin kannattava sijoitus. Siksi tutkimuksemme, joka osoitti tietääksemme ensimmäistä kertaa maailmassa vihreän signaalin rakennusmateriaaleissa, on niin tärkeä, Junnila sanoo.

Suomessa muutosta voivat vauhdittaa kiinteistösijoittajat, uskoo tutkijatohtori Jussi Vimpari.

− Uusista asunnoista yhä suurempi osuus menee ammattimaisille sijoittajille, joiden päätöksenteossa ja rahoituksen keräämisessä ympäristökriteerien merkitys kasvaa jatkuvasti. Viimeisen vuoden aikana useampi kiinteistörahasto onkin ilmoittanut rakennuttavansa laajempia kokonaisuuksia puusta – ja silloin myös suurten rakennusyhtiöiden kannattaa alkaa tuottaa tällaisia kohteita.