Sukkaa maan alle
Toimiva viemäriverkosto on kaupunkielämän perusedellytys. Helsingin kantakaupungin alla kulkeva valtava 1950-luvulla rakennettu sekavesiviemäri saateltiin nykypäivään sukittamalla.
Keväällä 2015 Merikannontien alla myllätään kaupunki-infraa isolla kädellä. Tämän halkaisijaltaan 1400 millimetriä leveän viemärin kautta soljuvat paitsi kymmenien tuhansien asukkaiden sekä lukuisten liiketilojen jätevedet myös osa hulevesistä Helsingin keskustan läntiseltä puoliskolta.
Sen verran likavettä ehti virrata 1950-luvulla rakennetun suuren viemärin läpi, että uudistuksille alkoi olla tarvetta. Kun viemäriä tutkittiin viemärikameroilla, huomattiin, että puiden juuret olivat moni paikoin kasvaneet betoniputkien läpi. Viemärissä oli myös havaittavissa putken syöpymistä. Oireilua oli jo ehtinyt tulla etenkin viemärin yläpäässä, jossa vedenpinnat nousevat kovilla sateilla.
Pääkaupunkiseudun vesihuollon järjestävälle HSY:lle viemärin kunto ei tullut yllätyksenä. HSY kuvauttaa vuosittain viemäreitään verkoston iän, viemäreiden merkittävyyden ja vikailmoitusten perusteella. Vuonna 2014 se teetätti kuvauksia noin 170 kilometrin matkalta.
”Kohteena Merikannontien viemärin saneeraus on todella merkittävä. Kyseessä on viemäri, jonka valuma-alue on todella laaja, ja jossa huippuvirtaamat voivat nousta todella korkealle. Urakan aikana varauduttiin 900 l/s ohipumppauksiin”, kuvailee HSY:n projektipäällikkö Pertti Leppänen.
Saneeraustekniikka puntarissa
Kun oli selvää, että Merikannon tien ali kulkeva viemäri pitää korjata, tehtiin päätös saneerausmenetelmästä: kaivetaanko vanha pois, vai korjataanko sisäkautta. Viemärissä esiintyneet vikatyypit ja saneerausalueen ympäröivät olosuhteet kuten tiivis asutus puolsivat kaivamattomia menetelmiä. HSY:n arsenaaliin tällä saralla kuuluvat sukkasujutus, muotoputkisujutus, pätkäsujutus, pakkosujutus ja suuntaporaus.
”HSY pyrkii hyödyntämään kaivamattomia saneerausmenetelmiä mahdollisimman paljon. Tällä tavoin ympäristölle, ympäröivälle asutukselle ja alueen käyttäjille aiheutuva tilapäinen haitta pystytään minimoimaan”, Leppänen sanoo.
HSY päätti sukkasujuttaa viemärin, eli vanhan putken sisään tulee uusi kantava putki. Jos putket olisi kaivettu ylös ja uusittu kokonaan, olisi urakka kestänyt kohteen pääurakoitsijan, Putkistosaneeraus Eerolan työnjohtajan Petteri Eerolan mukaan kymmenen kertaa pidempään. Sukittamalla urakka kestää vain joitakin viikkoja, eikä se haittaa alueen asumismukavuutta – ellei mene hengittelemään ohipumppauskaivon suulle.
Eerolan konsulttina hankkeessa toiminut projektipäällikkö Janne Lehtovaara Suomen Putkistosaneeraus Oy:sta kertoo, että kaivamalla ja kokonaan uusimalla putkille olisi tullut suunnilleen tuplasti lisää hintaa. Tätä ei voi kuitenkaan yleistää kaikkiin hankkeisiin, sillä korjausmenetelmän järkevyys ja kustannusoptimaalisuus on aina tapauskohtaista.
”Tämmöisellä paikalla, jossa menee kadun alla paljon muutakin tekniikkaa, ei ole välttämättä enää tilaa rakentaa toista samanlaista putkea viereen”, Eerola huomauttaa.
Mitä käyttövaiheeseen tulee, sukitettu putki kestää Eerolan mukaan käyttöä usean vuosikymmenen ajan.
”Auki kaivamalla saneeraaminen tulee meidän näkökannasta kyseeseen vain silloin, jos viemäri on pahasti painunut. Kaikki muut vikatyypit pystytään hoitamaan sujuttamalla, tai muilla sisältäpäin tehtävillä toimenpiteillä kuntoon”, Eerola kertoo.
”Myös esimerkiksi viemärissä olevat siirtymät saattavat estää sujutuksen jolloin auki kaivaminen on parempi vaihtoehto saneeraukselle”, Leppänen lisää.
Harhaanjohtavia mielikuvia
Sukitus ei ole uusi keksintö. Se kehitettiin vuosikymmeniä sitten Iso-Britanniassa, mistä se levisi Keski-Eurooppaan ja Ruotsiin. Suomeen menetelmä rantautui yli 20 vuotta sitten.
Sana sukka antaa korjausmenetelmästä harhaanjohtavia mielikuvia. Eerola näyttää puhelimestaan työmaalla kuvattua videota, jossa hän yrittää koemielessä saada valmista sukittamalla tehtyä lasikuituputkea rikki 14 tonnia painavalla kaivinkoneella.
Vaikka kyseessä on vain 20 sentin pala putkea, meinaa kaivinkone nousta ilmaan siihen nojatessaan. Vasta hakkaava liike saa eloa lasikuituun.
Eerola sanoo, että kiinteistöpuolella sukitus ja muut sisäpuoliset korjausmenetelmät tuppaavat sekoittumaan herkästi. Urakoitsijoita on moneen lähtöön ja termiviidakko on maallikolle vieras.
”Kiinteistöpuolella moni puhuu pelkästään pinnoittamisesta, tai pinnoittaminen ja sukittaminen sekoitetaan keskenään, vaikka ne eivät ole lähellekään sama asia”, sanoo Putkistosaneeraus Eerolan työpäällikkö Tuomo Tolsa.
”Tällaisessa kunnan suuressa urakassa sukka-sana voi maallikolle merkitä virheellisesti heikompaa laatua kuin uusi putki”, Lehtovaara sanoo.
Merikannontien työmaalla laadunvalvonta suoritetaan ottamalla valmiista putkista näytteitä, jotka tutkitutetaan VTT:llä.
Urakka käyntiin
Tavanomaisemmissa vanhoissa viemärilinjoissa puiden juuret saadaan poistettua pesuautoon kiinnitettävällä juurileikkurisuuttimella. Merikannontien urakassa viemärin suuri koko ja viemäreihin tunkeutuneiden juurien sijainti mahdollisti sen, että viemärisukeltaja pystyi poistamaan juuret viemärikaivojen kautta kirveellä ja sahalla.
Eerola kertoo, ettei vanhan betoniputken seinien koloihin jäävistä puun juurien osista ole haittaa uudelle viemärille. Tärkeintä on, että vanha viemäri saadaan puhtaaksi.
”Vanhat tai uudetkaan juuret eivät haittaa, koska tämä on täysin saumaton tekniikka. Yksi putki tulee yhdestä lasikuitumatosta. Juuret eivät enää pääse mitenkään läpi”, Eerola sanoo.
Eerola kuitenkin muistuttaa, etteivät kaikki sujutushankkeet ole yhtä suuria kuin tämä.
”Pienemmissä kunnissa sujutetaan paljon pätkäsujutuksena. Putkissa on silloin sauma puolen metrin välein.”
Ennen kun työmaa saatiin käyntiin, piti vanha viemäri saada kuivaksi. Ohijuoksutus ei tällä alueella ole lainkaan pieni rasti. 900 litran sekuntivauhtiin on varauduttu isolla bunkkerikaivolla, ohipumppauskonteilla ja maan päällä kulkevilla putkilla. Ohijuoksutuksen sujumista valvotaan laiterikkojen ja ilkivallan varalta ympäri vuorokauden aina kun se on käynnissä.
Rekoittain sukkaa
Eerola kertoo, että tällä työmaalla käytettävissä sukissa on 36 kappaletta 0,7 millimetriä paksuja lasikuitumattoja, jotka on ommeltu yhteen. Sukka ajetaan valssin läpi ja kastellaan hartsilla.
Sukat tulevat saksalaiselta tehtaalta työmaalle mittatilaustyönä kaivonvälien sekä putkien dimensioiden mukaan. Sukkien kuljetukseen kelpaa vain suuri termokontti, jossa lämpötilaa pysyy tasaisena, 5–12 asteen välissä, eikä sisään pääse valoa. Kylmemmässä, kuumemmassa tai valossa sukka alkaa jämähtää.
”Näissä suurissa putkissa ei tarvita lainkaan välitilaa. Uusi putki on vain sen materiaalin vahvuuden verran pienempi kuin vanha, eikä se pienennä dimensiota olennaisesti”, Lehtovaara kertoo.
Sukat vedetään vinssillä paikoilleen ja niiden päät tiivistetään. Sukat eivät ole kevyttä siirreltävää, sillä metri sukkaa painaa noin 200 kiloa. Toisesta päästä syötettävällä paineilmalla sukka saadaan painumaan vanhan putken seiniin kiinni.
Sitten tulevan putken sisään nostetaan pieni juna. Tämä puskee putkeen voimakasta uv-valoa, joka kovettaa hartsisukan paikalleen. Samalla junan kamera kuvaa toimitusta, joten jokaisesta vaiheesta saadaan tarkka dokumentti.
Kun putki on paikallaan ja jämähtänyt kuosiinsa, avataan talohaarat, joihin liitetään haarayhteet tiivistämään välitilan.
Jo hyvissä ajoin ennen kesän rankkasateita Merikannontien alla odottaa uusi, liukkaan kiiltävä viemäripinta valmiina vastaanottamaan kuutiokaupalla vettä – ja sitä itseään.
Viemäreissä riittää korjattavaa
Vesihuoltoverkoston kunnossapito on merkittävä yhteiskunnallinen haaste. Yleisiä viemäriverkostoja on Suomessa yhteensä noin 50.000 kilometriä. Niistä arviolta 12 prosenttia on erittäin huonossa kunnossa. Korjauksen tarpeessa on myös huomattava osa kiinteistöjen vastuulle kuuluvista tonttiviemäreistä, joiden pituus lienee yhteensä kymmeniä tuhansia kilometrejä.
Vesihuoltoverkostojen tilasta kertovat esimerkiksi vesijohtojen ja viemäreiden vuotomäärät, saneerausten suuruus, verkostojen ikäjakauma sekä putkirikkojen ja jakelukatkojen määrä. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat aiempaa rankemmat sateet ja nopeasti sulavat keväthanget aiheuttavat jatkossa enenevissä määrin ongelmia vanheneville viemäri- ja hulevesiverkostoille.
Selkeää parannusta ei ole näkyvissä. Verkostojen ikä nousee jatkuvasti, mutta vain harva vesihuoltolaitos on kasvattanut saneerausmäärärahojaan vastaavasti. Nykyisin verkostoja saneerataan noin 120 miljoonalla eurolla vuodessa, vaikka tarve olisi vähintään 360 miljoonaa.
Haasteena ovat myös vajavaiset tiedot verkostoista: pahimmillaan kunnissa on puutteita sekä sijainti-, materiaali- että ikätiedoissa. Tämän lisäksi verkostotiedosta arviolta vain puolet on digitaalisessa muodossa. Verkostojen kunnon seuraamisen työkalut ovat suurimmillakin laitoksilla satunnaisia ja analogisia. Kehitys nopeutuu tulevaisuudessa, koska uuden laajakaistadirektiivin vaatimusten mukaisesti verkostojen sijaintitietojen on oltava sähköisessä muodossa viimeistään vuoden 2016 loppuun mennessä.
Lähteet: Vesilaitosyhdistyksen toimitusjohtajan Osmo Seppälän esitelmä, jonka hän piti viemäreiden sisäpuolisten saneerausmenetelmien selvitys- ja kehittämisprojektin kokouksessa lokakuussa 2012 sekä ROTI 2015 -raportti.
Teksti ja kuvat Minna Kärkkäinen
