Rehvan palkitsema Jorma Säteri: ”Nyt on hyvä hetki opiskella, kun rakentamisessa on vähän hiljaisempaa”

Jorma Säteri sai tänä vuonna Rehvan Education Professional Award -koulutusalan ammattipalkinnon. Palkinnon perusteena olivat Säterin akateemiset saavutukset ja panostukset rakennusten sisäympäristön ja energiatehokkuuden parantamiseksi. Säteri työskentelee osaamisaluejohtajana Metropolia Ammattikorkeakoulun kiinteistö- ja rakennuspuolella. Koulutuksessa aloitti tänä syksynä noin 130 uutta lvi-insinööriopiskelijaa ja 30 lvi-rakennusmestariopiskelijaa.

– Työmarkkinoilla tulee muutaman vuoden päästä olemaan heidän osaamiselleen kova kysyntä. Nyt on hyvä hetki opiskella, kun rakentamisessa on vähän hiljaisempaa, Säteri sanoo.

Korkeakoulutus kohtaa tulevaisuudessa haasteen: ikäluokat pienenevät ja samaan aikaan on tavoitteena saada yhä useammalle korkeakoulututkinto. Säteri näkee korkeakoulutettujen lisäämisen tarpeellisena. Digitalisaatio ja muu tekninen kehitys suurentaa työntekijöiden syvällisemmän ja analyyttisemmän osaamisen tarvetta. Yhtälö ikäluokkien pienenemisen kanssa kuitenkin huolestuttaa häntä. Sen myötä useammat opiskelijat tulevat tarvitsemaan tukea opinnoistaan selviytymiseen. 

Tekniikan aloilla tilanne näkyy Säterin arvion mukaan ehkä muita aloja enemmän. 

– Tekniikan alan koulutusten vetovoima todennäköisesti laskee. Eikä rakennusala ole tekniikan alojen sisällä vetovoimaisimmasta päästä. 

Katse kampukselta

Säteri on työskennellyt Metropoliassa 15 vuotta. Sinä aikana kiinteistö- ja rakennusalalta valmistuvien määrä on tuplaantunut. Samalla valtionrahoitus tutkintoa kohden on vähentynyt 30 prosenttia. Säteri näkee opetukselle kehitystarpeita, esimerkiksi saavutettavuuden osalta. Esteettömyyden lisäksi saavutettavuutta tarvitaan opetusmenetelmiin niin, että tiedon hankkiminen on mahdollista yhä useammille.

– Opiskelijat toivovat, että he voisivat opiskella etänä tai työn ohella. Opetus- ja kulttuuriministeriö taas haluaa, että opetustamme on laajemminkin siitä kiinnostuneiden saatavilla vaikka avoimessa ammattikorkeakoulussa. On tulossa opin.fi-portaali, johon korkeakoulut alkavat tuottaa materiaalia yleisön saataville. 

Metropolian kiinteistö- ja rakennuspuolen talotekniikassa voi suuntautua lvi-suunnitteluun, lvi-urakointiin tai kiinteistöjohtamiseen. Puolet opiskelee päiväopintoina, puolet monimuotona. Lisäksi Metropoliassa voi opiskella lvi-suuntautumisen rakennusmestarikoulutuksessa. Mukaan mahtuu monenlaista oppijaa.

– Jotkut pystyvät opiskelemaan asiat aika lailla itsekseen verkkopohjaiselta oppimisalustalta. Toiset taas tarvitsevat vaikka laboratorioharjoitusta ja käsin tekemistä. Näin he hahmottavat, miten esimerkiksi ilmanvaihtokone toimii, ja miten ilma siellä liikkuu. Vähän näiden yhdistelmänä olemme kehittäneet ilmastointikoneestamme VR-mallin. 

Säteri painottaa, että oppimista ja opetusta pitää kehittää myös vastaamaan opiskelijoiden elämäntilanteita. Jotkut pystyvät opiskelemaan koko päivän koululla, toiset käyvät opiskelun ohella töissä. Osa haluaa vain päivittää tietojaan esimerkiksi ilmanvaihtotekniikasta tai siitä, mitä sisäilmasto on ja mitä siihen kuuluu. 

Sisäilman kokonaisuus

Säteri jakaa oman työuransa kolmeen jaksoon. Hän aloitti noin 40 vuotta sitten harjoittelijana Teknillisen korkeakoulun lvi-laboratoriossa ja kehitti Olli Seppäsen tutkimusprojektissa menetelmää, jolla mitattiin ilmanvaihdon määrää rakennuksessa. Samaa teemaa Säteri jatkoi diplomityössään ja eteni tutkijaksi VTT:lle.

Toinen jakso oli siirtyminen Sisäilmayhdistykseen, jonka päätoimisena toiminnanjohtajana Säteri aloitti vuonna 1997. Työuran kolmas jakso on nyt meneillään Metropoliassa, jossa hän aloitti vuonna 2009 ilmanvaihdon ja virtaustekniikan opettajana. 

Koko Säterin ura on liittynyt sisäympäristö- ja energia-asioihin. Olemme niissä hänen mukaansa Suomessa edelläkävijöitä. 

– On ymmärtääkseni edelleen maailmassa suhteellisen harvinaista, että sisäilma on viety osaksi rakentamisen prosessia ja tavoitteen asettelua. Että tarkastellaan eri suunnittelualojen ja toteutuksen näkökulmasta tällaista ihmisiin rakennuksessa vaikuttavaa kokonaisuutta kuin sisäilma, Säteri sanoo.

Maailmalla erikoissuunnittelijat Säterin mukaan katsovat asiaa omasta näkökulmastaan enemmän perinteisen mallin mukaan: lvi-suunnittelija suunnittelee ilmanvaihtoa ja mitoittaa lämmitysjärjestelmää – tarkastelee osaa, joka on mahdollista hoitaa lvi-tekniikalla. Se ei kuitenkaan riitä. Hyvän sisäilman saavuttamiseen tarvitaan myös kosteusturvalliset ja vähäpäästöiset rakennusratkaisut ja materiaalivalinnat, rakennuspuolen suunnittelua sekä käyttäjien haluamia olosuhteita tukevat arkkitehtuuriset ratkaisut.

Suomessa yhdistävä näkökulma on Säterin mukaan saatu aikaiseksi erityisesti Sisäilmastoluokituksen kautta. Luokituksessa tilaajalle on luotu mahdollisuus valita taso ja ilmaista toiveensa tai tahtotilansa sen suhteen. 

– Muissa Pohjoismaissa on toki samansuuntaista ajattelua. Ruotsin ja Norjan välillä ei ole suurta eroa Suomeen, mutta ihan samanlaista systemaattista ajattelua sisäilman suhteen siellä ei ole. Se on enemmän hajautettu eri toimijoihin ja tutkimuslinjoihin ja sitä kautta tuleviin suosituksiin. 

Säterin mukaan Suomessa ollaan muutenkin melkeinpä kaikkien lvi-tekniikan osa-alueiden suhteen globaalisti katsoen korkealla tasolla. Koneellista ilmanvaihtoa löytyy asunnoista Suomen lisäksi lähinnä Ruotsista, Norjasta ja jonkun verran myös Saksasta ja Tanskasta. Olemme globaalisti hyvällä tasolla myös lämmitystekniikassa: Erityisesti lattialämmityksessä toimijat ovat Säterin mukaan vieneet eteenpäin tekniikkaa, joka toimii karussa pohjolassa. Se lämmittää (ja jäähdyttää) sitten muuallakin.

Vapaaehtoisuus toimii 

Keskustelu rakennusmateriaalien päästöistä on Euroopan tasolla Säterin mukaan ”työhygieenisellä” tasolla: mitään todistetusti terveydelle haitallisia yhdisteitä ei saa vapautua sisäilmaan. Suomessa M1-luokitus perustuu enemmän riskienhallintaan. 

– Suomessa M1-luokitus lähtee siitä, että koska emme tiedä, mitkä yhdisteet tai niiden sekoitukset aiheuttavat käyttäjille haittoja, kannattaa pyrkiä minimoimaan kaikki päästöt rakennusmateriaaleista mahdollisimman alhaiselle tasolle, Säteri sanoo.

Hän muistuttaa, että eurooppalainen keskustelu vaikka materiaalien CE-merkinnästä tai terveysvaikutusten ja päästöjen tuomisesta CE-merkinnän piiriin lähtee liikkeelle kansallisesta lainsäädännöstä. Säteri pitääkin melko ainutkertaisena sitä, että M1-luokitus perustuu vapaaehtoisuuteen. Luokituksessa on annettu melko tiukat tavoitetasot esimerkiksi VOC- ja ammoniakkipitoisuuteen sekä hajuihin.

– Vapaaehtoisuuden ansiosta tavoitteita on ollut mahdollista asettaa paljon tiukemmalle tasolle kuin mitä toksikologiseen tietoon perustuen on mahdollista tehdä. Kun luokitus perustuu vapaaehtoisuuteen, tilaaja voi vaatia tiukempaa tasoa. Ja valmistajat voivat suorastaan kilpailla sillä, kuka tekee vähäpäästöisemmin. 

1980-luvulla Suomessa lähdettiin Säterin mukaan liikkeelle usein amerikkalaisista tutkimus- ja mitoitusstandardeista. Pikkuhiljaa syntyi kuitenkin ymmärrystä tekijöistä, jotka vaikuttavat muun muassa viihtyisäksi koettuun lämpötilaan. Sitä kautta on syntynyt esimerkiksi kevyempiä jäähdytysjärjestelmiä.

– Maailmalla esimerkiksi amerikkalaisissa tai amerikkalaisten standardien mukaan suunnitelluissa toimistoissa ja hotelleissa on kylmä. Jäähdytystä arvotetaan siellä sen mukaan, kuinka kylmäksi se tilat saa. Suomessa taas sisälämpötilan ei tarvitse olla sama vuoden ympäri. Vaikka 21–22 astetta on talvella hyvä, kesällä riittää 24–25 astetta. Ymmärrämme, että kun ulkona on lämmintä, sisälläkin voi olla vähän lämpimämpi. 

Työn vastapainona:

• Harrastaa mökkeilyä, golfia ja matkailua.
• Mukana yhdistystoiminnassa. Toimii Sisäilmayhdistyksen hallituksessa.
• Kuuntelee historiaan liittyviä podcasteja ja julkaisuja. ”On alkanut kiinnostaa, miten tavalliset ihmiset ennen elivät. Seuraan myös politiikkaa ja maailmantilannetta.”