Pois poteroista!

SRV:n talotekniikkajohtaja Tapani Nousiainen.SRV Rakennus Oy:n Talotekniikka-yksikön johtaja Tapani Nousiainen

Ajopuuna LVI-alalle tullut maalaispoika on ollut suunnittelemassa ja toteuttamassa ruuhka-Suomen suurimpien kauppa­keskusten talotekniikkaa. Tapani Nousiainen uskoo, että vastaus rakentamisen paremman laadun ja lisääntyvän energia­tehokkuuden vaateisiin löytyy suunnittelijoiden ja toteuttajien yhteistyöstä.

Rauman Lukko, tietysti.
– Olen kotoisin Eurajoelta, siksi Rauman Lukko on edelleen suosikkijoukkueeni. Meillä on pieni LVI-alan porukka Lukon kannattajia pääkaupunkiseudulla ja käymme kerran vuodessa katsomassa Lukon ottelun Helsingissä tai Espoossa.
Toinen hauskuus Tapani Nousiaisen vapaa-ajassa on Gruppa 59.
– Samalla alalla olevia miehiä, jotka täyttivät 50 vuotta vuonna 2009. Sen jälkeen olemme lähteneet kerran vuodessa golf-reissuun. Hampurissa käytiin viimeksi, ensi vuonna mennään Sveitsiin. Pelataan, syödään hyvin ja nautitaan elämästä, joskus puhutaan vähän työasioistakin.

Nousiaisen matka talotekniikan ammattilaiseksi alkoi ajopuuna.
– Eurajoki on maalaispitäjä, ei siellä ollut siteitä tähän alaan. Koulunkäynti ei silloin maistunut minulle ollenkaan, mutta kaveri sai puhuttua mukaansa ammattikoulun putkipuolelle. Nuori putkiasentaja pääsi armeijan jälkeen jatko-opintoihin Helsingin teknilliseen oppilaitokseen. Hyvät opettajat vetivät mukanaan talotekniikan kiehtovaan maailmaan.
– Opistossa oli legendaarinen opettaja Pentti Valkonen, ­häneltä sain hyvän opetuksen alaan, Nousiainen kiittää.
– Opiskeluaikana olin asennustöissä LVI-Helinillä. Kun valmistuin teknikoksi vuonna 1982, pääsin LVI-suunnittelijaksi Projekti-insinööreille, joka oli yksi Suomen suurimpia suunnittelutoimistoja. Esimieheni oli Pekka Honkanen, jolta sain hyvät eväät LVI-suunnitteluun.
Muutaman työvuoden jälkeen Nousiainen palasi opiskelemaan ja valmistui LVI-insinööriksi vuonna 1989.
Työtä löytyi kaupan keskusliike Tuko Oy:n LVI-projektipäällikkönä. Tukoon kuuluivat tuolloin T-kaupat, Anttilat, Rautiat ja Carrolsit.
– Olin Tukolla vuoteen 1992. Oltiin laman kynnyksellä, mutta en ollut sitä huomannut, kun kauppoja rakennettiin paljon.

Nousiainen palasi Projekti-insinööreille, nyt projektipäälliköksi.
– Suomessa ei juuri rakennettu, mutta idän-kohteita oli paljon. Se aika oli melko tuskallista, kun väkeä kutsuttiin lomautukselta projektikohtaisesti töihin, mutta siitäkin selvittiin.
Oli yrittäjyyden aika. Vuonna 1992 Nousiaisen ja kahden muun perustama Estima Oy aktivoitui.
– Tehtiin LVI-suunnittelua itään ja kotimaahan. Laman pienistä töistä nostin työmäärää niin, että lopulta meillä oli viisi työntekijää.
Uran käännekohta tuli vuonna 1997, kun jo 1990-luvun alussa perustukset saanut mutta laman vuoksi viivästynyt Vantaanportin kauppakeskus eli nykyinen Jumbo päätettiin rakentaa. Asialla oli rakennusyhtiö Polar.
– Hankkeelle kerättiin organisaatiota, ja pääsin mukaan vanhan Tuko-kontaktini kautta. Samalla tein yrittäjänä ensimmäisiä kohteita SRV Viitoset Oy:lle LVIA-puolen asiantuntijana.
1990-luvun loppupuolella Suomen talous lähti nousuun. Estimalla mietittiin yrityksen kasvattamista tai hakeutumista muualle palkkatöihin.
– Muut hakivat uudet työpaikat, jäin hetkeksi yksin.
Vuonna 2001 Eero Nuutinen käynnisti SRV Viitosten talotekniikkayksikön ja soitti Tapani Nousiaiselle ja kysyi, tunsiko Nousiainen halukkaita henkilöitä yhtiön palvelukseen.
– Kauppasin itseni Eerolle.

Oma yritys jäi, kun Nousiainen aloitti SRV Viitosten palveluksessa. Yksi kohteista oli vuonna 2002 aloitettu Kampin keskus Helsingin ytimessä. Talotekniikka ei ole yksinkertainen asia kohteessa, jonka kautta kulkee 200 000 ihmistä päivässä ja jossa on saman katon alla paikallisbussien ja kaukoliikenteen terminaalit, kauppakeskus ja metroasema.
– Kuvittelin, että Kamppi menee helposti kokemuksen pohjalta, mutta tulikin vino pino uusia asioita.  Erittäin hyvien suunnittelijoiden ja työmaaväen kanssa kohde oli silti mukava kokemus.
Terminaali valmistui kesällä 2005 ja kauppakeskus keväällä 2006. Neljän vuoden rupeama sai Tapani Nousiaisen kaipaamaan jotain muuta. Seurasi puolen vuoden visiitti YIT:lle hankekehityspäällikkönä.
– Sitten Eero Nuutinen lähti SRV:ltä perustamaan EMC Talotekniikkaa ja nykyinen esimieheni kysyi kiinnostustani Eeron toimeen. Tässä ollaan.
Tapani Nousiainen nimitettiin SRV Rakennus Oy:n Talotekniikka-yksikön johtajaksi maaliskuussa 2007. Suomessa, Venäjällä ja Virossa toimivan SRV-konsernin liikevaihto on 650 miljoonan euron luokkaa ja se työllistää tuhat henkeä. Nousiaisen vastuulla on 30 hengen talotekniikkaryhmä.
– Ollaan mukana hankekehityksestä loppuun saakka. Pääsääntöisesti kaverit on työmaalla. Käynnistän projekteja ja johdan koko joukkoa, mutta myös tuuraan, jos on resurssipulaa. Mielenkiintoinen ja haastava ala, ei kahta samanlaista päivää eikä kohdetta.

Nousiaisen ei tarvitse hetkeäkään miettiä, mikä on vialla rakentamisen nykyhankkeissa; miksi laatu tai energiatehokkuus ei ole odotetunlaista.
– Rakentamisen aikataulu on liian tiukka. Hyvin suunniteltu olisi puoliksi tehty, mutta aikataulu on liian kireä. Tämä vaarantaa sisäilma- ja puhtausluokkienkin saavuttamisen.
– Suunnittelijat ja toteuttajat on pakotettu kovaan kilpailuun, johon vain tilaaja voi vaikuttaa.  Lisäämällä rakentamisen aikaa saadaan tuote parempaan kuntoon. Ei sen tarvitse olla kaksinkertainen, mutta työn kesto on arvioitava oikein; aina on häiriöitä, joihin on varauduttava ja rakennuksen toimivuus on testattava. Talo pitäisi luovuttaa nollavirheluovutuksena ja takuuvuoden aikana virittää hyvään toimintakuntoon. Nousiainen toteaa, että ammattiylpeys on hävinnyt. Silti hän sanoo uskovansa, että jokainen toteuttaja pyrkii tekemään parhaansa.
– Virheelle löytyy harvoin yhtä syyllistä, se on dominoefekti. Ala on mainettaan parempi. Mutta tämä on ihmisten työtä: toiset lipsuvat vähän ja toiset vähän enemmän. Ongelmat ovat korjattavissa: projektiin osallistujat on saatava puhaltamaan yhteen hiileen laadun puolesta.

Nousiainen muistelee ilolla suunnittelijauransa alkuvuosia, kun hankkeisiin kuului paljon pieniä palavereja, joilla ­asiat saatiin etenemään.
– Nyt yritetään samaa meileillä, eikä mene hyvin. Joku kirjoittaa sähköpostia kiihtyneenä ja viesti ymmärretään väärin tai kuvitellaan, että meilin lähettämällä homma on hoidettu. Lisäksi kovan kiireen vuoksi palavereihin tullaan usein valmistautu­matta.
– Tuntuu, että 20 vuotta sitten tehtiin paremmin. Meillä oli silloin hyvä tiimi, nuoria poikia Honkasen Pekan ympärillä. Kohde suunniteltiin käsin valmiiksi asti, ja yksi porukasta piti huolta tilavarauk­sista, se oli vanhan ajan BIM.
– Vaikka käytössä on uudet BIM-maailman apuvälineet, alkaa paljastua, että tarvittava käytännön kokemus puuttuu monelta alan taitajalta. Suunnittelun taso pitää saada sellaiseksi, ettei kaikkia ongelmia tarvitse ratkoa työmaalla. Siksi toteutuspuoli pitää saada yhteistyöhön kouluttamaan nuoria suunnittelijoita.
Tapani Nousiainen hoitaa tehtävää omalta osaltaan.
– Olen toistakymmentä vuotta opettanut Metropoliassa iltaisin työmaatekniikkaa ja urakointivalmisteluja. Siitä tehtävästä on sellainenkin hyvä puoli, että SRV:lle on saatu töihin nuoria tekijöitä.

Rakentamisessa on nyt mietittävä elinkaaren mittaista kokonaisuutta ja lisättävä energiatehokkuutta huonontamatta tilan käyttäjien mukavuutta. Myös rakennuksen tekniikan pitää olla muuntojoustavaa.

– Projekteissa tuntuu välillä siltä, että kaikki uppoutuvat oman ringin sisälle, eikä sieltä aina huomata kohteen kokonaisuutta. Mukavuusalueelta pitää poiketa, jotta toteutukseen saadaan uusia asioita.
– Rakentamisessa on liian paljon ajatusta, että näin on tehty ennenkin. Tarvitaan 2010-luvun ajattelua. Paljon asioita on lyötävä lukkoon heti projektin alussa, että päästään hyvään tulokseen. Siihen päästään, kun kaikki tuovat täysillä osaamisensa projektiin.

Tapani Nousiainen näkisi mielellään tekniikan olevan fokuksessa, kun rakennushanke käynnistyy.
– Tehdään suorat talotekniikkavedot, tekniset tilat oikeisiin painopisteisiin ja kaunis rakennus niiden ympärille. Sähkössä ei ole vielä keksitty hyppysähköä, vaan tarvitaan reitit sähköisille pisteille. Sama koskee putkia ja kanavistoja. Laitteet pitää suunnitella helposti huollettaviin paikkoihin.
Talotekniikan osuus rakennuksen kustannuksista oli kymmenisen prosenttia 1980-luvulla. Nyt osuus on 20 – 25 ­prosenttia.
– Joskus järjestelmä suunnitellaan liian monimutkaiseksi. Silloin sitä ei saada toimimaan tai sitä ei opita käyttämään. Pitäisi tuotteistaa kokonaisuuksia ettei aina rakenneta bulkista uutta. Olemme SRV:llä  tuotteistaneet logistiikkakeskuksia ja tuotekokonaisuuksia kuten iv-konehuoneen ja kylpyhuone-elementin.
– Talotekniikan hintalappu on noussut, myös alan painoarvon pitäisi parantua. Kissan pitää nostaa häntänsä; ei ole sektoria, joka saisi arvostuksen kasvamaan tekemättä mitään.

 

Jaana Ahti-Virtanen teksti & Juha Salminen kuva

Lue lisää

Katso kaikki