Perehtyen perille

Progman Oy:n toimitusjohtaja Mauri Susilahti

Yli 30 vuotta talotekniikan suunnitteluohjelmistoja kehittänyt Mauri Susilahti tutkii ennen kuin hutkii. Asiakkaita on kuunneltava, alan muutokset on tunnistettava ja markkinoihin on tutustuttava.
Tavoitteena on mahdollisimman kannattava liiketoiminta, tyhjää ei haluta haukata

Olkiluodon kakkosreaktoria suunniteltiin 1970-luvun alussa. Hanke sai Porin lyseota käyvän Mauri Susilahden haluamaan ydinvoimatekniikan ammattilaiseksi.
Susilahti aloitti opiskelun Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa vuonna 1974. Aika pian ura-ajatukset muuttuivat, kun lämpö-, virtaus- ja talotekniikka tuntuikin ydinvoimaa mielenkiintoisemmalta.
Opiskelu sujui normaalikaavan mukaan; kivaa oli.
– Rilluttiin ja hilluttiin, mutta myös opiskeltiin vakavasti. Olin assistenttina sähkötekniikassa ja koneopissa.
Susilahti kiittää opetuksen hyvää tasoa, sitäkin innovatiivista professoria, joka vei opiskelijoita Frankfurtin ISH-messuille vuonna 1980. Sieltä se löytyi.
– Ohjelmoitava pöytäkone, jolla tehtiin talotekniikka-alaan liittyviä laskelmia ja analyyseja, Susilahti hymyilee. Oltiin ajassa, jolloin pöytäkoneita ei juuri ollut ja tieto siirtyi lerpuilla.
– Sen matkan jälkeen lähdettiin kehittämään vastaavaa softaa Suomessa. Tein siitä diplomityön, jota en kyllä kehtaa näyttää ja jota ei voi referoida, hän nauraa.

Työtä oli kellon ympäri, kun uurrettiin uraa.  Progman Oy perustettiin 1983, ja vuonna 1986 henkilökunta oli kasvanut kolmeen.
– Tehtiin ohjelmasarja putkisto- ja muuta laskentaa varten. Meillä oli yhteistyötä mm. Oraksen kanssa. Ohjelmistoa myytiin aika paljon suunnittelutoimistoille.
Tietojenkäsittely alkoi muuttaa maailmaa ennennäkemättömällä vauhdilla 1980-luvun puolivälissä.
– Tulivat järeämmät koneet ja ohjelmistokehitys alkoi.  Markkinoille tuli mikrot, ja IBM-standardi alkoi nostaa päätään. Sitä ennen tehtiin tavallaan turhaa työtä, kun ei ollut standardia.
Tietokoneavusteinen suunnittelu eli CAD otettiin käyttöön 1990-luvun alussa. CAD-ohjelmistoihin sisällytettiin laskentaa, 2D- ja 3D-piirtämistä sekä simulointeja.  Progman valitsi yhteistyökumppanikseen PC-ympäristöön 3D-ohjelmistoja kehittäneen yhdysvaltalaisen Autodeskin, jolta saadaan raamit sekä CAD- että tietomalliohjelmistoille.
– Autodesk on merkittävä alusta. Meille se oli ponnahduslauta ohjelmistokehitykselle.
Ensimmäiset Progmanin MagiCAD-ohjelmistot esiteltiin vuonna 1998 Tukholman Nordbygg-messuilla. Ruotsin markkinoille yritys meni jo 1990-luvun alussa, muihin Pohjoismaihin viitisen vuotta myöhemmin.

Vuonna 2001 perustettiin oma yritys Ruotsiin ja vuonna 2007 toimisto Pekingiin. Yritys on kansainvälistynyt voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana; kahdeksan miljoonan euron liikevaihdosta tulee 75 prosenttia viennistä. Työntekijöitä on 80.
– Tähän on päästy, enemmänkin voisi olla, Susilahti miettii. Mutta periaatteisiin kuuluu yrityksen vakaa talous; laput silmillä ei heittäydytä minkään perään.
Toimitusjohtaja itse ei ole osallistunut ohjelmointiin enää vuosiin, vaan kalenteri täyttyy kansainvälisen bisneksen kehittämisestä, strategiasta ja visioinnista.
– Liiketoiminnan tavoitteena on olla mahdollisimman kannattavaa. Täytyy ymmärtää uusia markkinoita.

Susilahden mukaan suomalaisella ohjelmistoyrityksellä on helpompaa Kiinassa ja Venäjällä kuin Keski-Euroopassa.
– Suomessa suunnittelija tekee suunnittelun, urakoitsija tekee tilauksen ja asentaa. Euroopassa on poikkeuksellista se, missä vaiheessa ja miten urakoitsija on hankkeessa mukana ja tekee suunnittelua. Esimerkiksi Ranskassa ja Hollannissa suunnittelija keskittyy konseptuaaliseen suunnitteluun ja urakoitsijan edustaja tekee detaljimallinnusta.
– Onko pääasiakas suunnittelutoimisto vai urakoitsija? Pyrimme palvelemaan molempia, se on suuri haaste.
Susilahden mukaan Progmanilla on Euroopassa muutama kova kilpailija.
– Kanssamme samanveroisia on pari kolme, pienempiä on enemmän. Oman arviomme mukaan olemme kuitenkin joukon kansainvälistynein.
USA:n markkinoilla olisi ehkä tilaa.
– Siellä on paljon kapasiteettia teknisessä kehityksessä ja mallintamisessa. Se on meille kysymysmerkki; emme tunne markkinaa riittävän hyvin. Siihen perehtyminen vaatisi melkoisen budjetin: viisi henkeä kolmeksi vuodeksi, pari miljoonaa euroa. Me keskitymme nyt EU:n sisämarkkinaan, Venäjään, Kiinaan ja Pohjoismaihin. Ne ovat tukijalkamme.

Mauri Susilahti on tyytyväinen Finpron ja Tekesin apuun kansainvälistymisessä.
– Vuosina 2010 – 2012 satsasimme erityisen paljon markkinointiin; on hyvä, ettei Tekes tue pelkästään teknologiaa vaan myös liiketoiminnan kehittämistä.
Toivelistalla on mekanismi, jolla eri markkinoiden tarpeet saataisiin helposti kerättyä.
– Ja sitten voisi olla 50 hengen tiimi, joka vain iteroisi ja vispaisi. Sellainen radikaalien innovaatioiden kerho pään puhdistukseen.

Vaatimukset rakennetun ympäristön energiatehokkuuden parantamiseksi eivät ole ohjelmistotaloille ongelma.
– Teknologiaa on E-luvun ja muiden uudistusten ottamiseksi mukaan ohjelmistoon; muutokset pitää ottaa huomioon, mutta muutosnopeus ei rakennusalalla ole suuri. Ohjelmistoissa liian aikainen reagointi tuleviin muutoksiin voi tarkoittaa, että haukkaa tyhjää.
Muutokset suunnittelun ja urakoinnin työprosesseissa vaikuttavat suunnitteluohjelmistojen kehittämiseen.
– Suunnittelun ja tuotannon pitäisi keskustella keskenään entistä aikaisemmin. Alalla on sellainen käsitys, ettei hyvää BIM- eli tietomallinnusprosessia ole eikä tule, ellei suunnittelu ja urakointi pelaa paremmin yhteen.
– Miten rakennushankkeessa saadaan parasta laatua kustannustehokkaasti, mikä on työnjako? Siinä emme ole asiantuntijoita.
Susilahti kaipaa koko BIM-konseptin täsmällisempää määrittelyä.
– Onko BIM myös tuotannon esivalmistusta? Mitä jää konseptin ulkopuolelle? BIM-konseptin laajuus ja merkitys on kirkastettava.
Susilahden mukaan ohjelmistotalon asiakas tietää nykyään, mitä haluaa: yhteensopivia, fiksuja, nopeita ja helppokäyttöisiä työkaluja.
– Tuotteet on skaalattava käyttäjien muuttuviin tarpeisiin. Hankkeissa on suunnittelua entistä aikaisemmin mutta kevyemmällä otteella. Olemme nöyriä, koetamme ymmärtää mitä pitää tehdä. Tehtävää on paljon.

Vuoden 1980 ISH-messuista on kulunut 33 vuotta, ja Mauri Susilahti on edelleen innostunut.
– Olen työnarkomaani, olen omistautunut tälle työlle. Mutta se ei ole vastenmielistä. Meillä on hyvä tiimi. Vaihtuvuus on pieni, tieto on kumuloitunut tänne. Tavoitteena on tasainen kasvu.

Jaana Ahti-Virtanen