Pauli Tarna: ”Yhteiskunta ei pärjää ilman kylmää”

Kylmäalalle tarvitaan vuosittain satoja uusia työntekijöitä. Mistä heidät saadaan?

”No small talk”. Huutoa, huutoa, huutoa. Sellainen asiakas oli vastassa Pauli Tarnaa menneinä vuosina Irlannissa. Yrityksen myyntihenkilöt eivät halunneet enää mennä paikan päälle huutoa kuuntelemaan, joten Tarna otti asian hoitaakseen. Hän matkusti hattu kourassa selättämään vaikeaa, mutta merkittävän kaupan ketjua edustavaa asiakasta.

– Strategiani oli sanoa asiat niin kuin ne ovat. Löin avoimesti kortit pöytään: tämä on tilanne, tämän voimme tehdä. Sen jälkeen huutoa ei tullut ja asiat hoituivat, hän kertoo.

Avoimiin kortteihin Tarna uskoo myös nyt vuoden jatkuneessa työssään Kylmäliikkeiden Liiton toimitusjohtajana ja Kylmäyhdistyksen toiminnanjohtajana. Hänellä on takanaan työura kansainvälisen kaupan parissa: ensin Kiinassa ja sitten Kaakkois-Aasiassa. Kylmäala on Tarnalle tuttu kylmäkalusteratkaisuja toimittavalla Norpelta, nykyiseltä Viessmannilta. Hän työskenteli yrityksessä kahteen otteeseen ja vastasi globaalista myynnistä.

– Kylmäala on jättänyt minuun syvän jäljen. Kylmää tarvitaan kaikkialla, eikä yhteiskunta pärjää ilman kylmää. Tätä ”tavalliset ihmiset” eivät aina tiedosta.

Jänniä aikoja

Tällä hetkellä kylmäalalla on meneillään yhtä aikaa kaksi isoa muutosta: vihreän siirtymän mukanaan tuomat siirtymät lämpöpumppuihin sekä ympäristöystävällisiin kylmäaineisiin.
Tarnan mukaan kylmäalalla eletäänkin nyt ”jänniä aikoja” – muutokset tuovat alalle haasteita ja ehkä myös kriisin. Kylmäpuolella on tarve sadoille uusille työntekijöille per vuosi. Myös opettajista on pulaa, minkä vuoksi kylmäalan koulutuksia on jouduttu jopa keskeyttämään.

– Perustutkintopuolella riittää, että on kylmäalan osaaja ja suorittaa opettajanpätevyyksiä työn ohessa. Sitten saa viran. Mutta korkeakoulutasolla kouluttajilla pitäisi olla myös korkeakoulututkinto. Heitä ei Suomessa ole niin paljoa. Opettajia tarvittaisiin, mutta ei ole, mistä ottaa, Tarna sanoo.

Kylmäalaakin koetellut korona-ajan tuoma komponenttipula on sen sijaan vähitellen alkanut helpottaa. Pitkiä toimitusaikoja on kuitenkin edelleen, Tarnan mukaan esimerkiksi joitain kompressoreja voi joutua odottamaan vuodenkin. Ja sitten on vielä hintatilanne.

– Inflaatio nostaa hintoja. Vuoden päästä toteutuvan projektin hinnoittelu on hankalaa. Projektoinneissa on aika paljon riskejä.

Kylmäalan yliopistokoulutus puuttuu

Vuoden 2019 tutkintouudistuksessa kylmäalan koulutukselle luotiin Suomessa perusrakenne: määriteltiin perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkinto. Sen jälkeen valmistuneiden määrä saatiin nousemaan, mutta uudistuksessa tehtiin Tarnan mukaan myös virheliikkeitä.

– Siinä poistettiin kylmäalalle tärkeä sähköpuolen opetus perusteista. Jos kylmälaitteeseen tulee vikaa, sähköosaaminen pitää olla siinä mukana. Onneksi jotkut oppilaitokset tarjoavat opintopolkuunsa sähköpuolen osaamista oma-aloitteisesti itse, hän sanoo.

Perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkintojen lisäksi Suomesta löytyy kylmämestarin tutkinto sekä työvoimapoliittista- ja oppisopimuskoulutusta. Kylmäalan yliopistokoulutus kuitenkin puuttuu.

– Yksi tavoitteistamme on saada kylmäala yliopistoihin omana suuntautumisvaihtoehtonaan. Myös ammattikorkeakoulujen tarjonnassa on merkittävää puutetta. Valtiovalta ei niihin pysty puuttumaan. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut tekevät itsenäisesti päätöksensä siitä, mitä opettavat.

Voisiko oppia hakea ulkomailta?

– Tampereella on käyty keskustelua siitä, että korkeakouluopiskelijoita pitäisi enemmän haastaa lähtemään vaihto-opiskelemaan esimerkiksi Tukholmaan. Tukholmassa on vahvaa kylmäalan opetusta ja useita professuureja. Sitä kautta saataisiin osa kylmäalan suuntautumisen opinnoista.

Haasteena kylmäalalla on Tarnan mukaan myös pula tuotekehityspuolen resursseista. Vihreä siirtymä ja lämpöpumpputeknologian kehittäminen vaatii tuotekehitysosaamista, jota ei Suomessa hänen mukaansa ole riittävästi. Korkeakouluihin tarvittaisiin siis opetusta myös tuotekehityksen puolelle.

Lisää alan vetovoimaa

Liitossa ja yhdistyksessä tehdään töitä kylmäalan vetovoiman vahvistamiseksi. Tarnan mukaan on selvää, ettei sitä ole tarpeeksi. Alaa on tehty tunnetuksi Opopäivillä, ja nyt on aloitettu ”maakuntakierrokset”.

– Tavoitteenani on kiertää Suomen oppilaitoksia ja järjestää heidän kanssaan yhdessä tilaisuuksia, joihin kutsutaan nuoria ja muita alasta kiinnostuneita. Ensimmäinen tilaisuus oli Oulussa ja keräsi noin 30 kuulijaa. Oppilaitokset esittelivät kylmäalan koulutustaan ja opintopolkujaan, ja yritysten edustajia oli kertomassa työstä. Minä kerroin yleistä alasta. Siitä mihin se on menossa, ja mitä ala voisi tarjota, Tarna kertoo.

Tietävätkö nuoret sitten ylipäätään tarpeeksi kylmäalasta – jolla Tarnan arvion mukaan on ainakin vuoteen 2040 asti täystyöllisyys?

– Eivät varmasti riittävästi. Alalla on varma työllistyminen ja talotekniikkapuolella keskimääräistä parempi ansiotaso. Pyrimme levittämään tietoa.

Tarnan visiona toiminnanjohtajana on alan nuorentaminen. Kylmäalan keski-ikä on korkea. Eläköitymisiä tulee enemmän kuin uusia työntekijöitä alalle.

– Yritämme saada enemmän nuoria mukaan, myös liiton ja yhdistyksen toimintaan, hallituksiin ja toimikuntiin. Sitä kautta saisimme viestiä menemään nuorille ja heidän ystävilleen ja sukulaisilleen. Puhun nuorille, että tulkaa mukaan, tämä on hyvä juttu.

Työn vastapainona, Pauli Tarna

Ollut vuodesta 2009 asti aktiivinen meripelastaja. On Porvoon Meripelastajien hallituksen puheenjohtaja kolmatta vuotta. ”Päivystämme toukokuun alusta lokakuun loppuun käytännössä 24/7 ja vartioimme vesillä 3–4 päivänä viikossa virka-ajan ulkopuolella. Kun vesillä tapahtuu, meidän pitää olla tunnissa liikkeellä. Meidän mielestämme pienikin asia voi olla venekunnalle iso. Näemme helpotuksen heissä, kun tulemme paikalle ja autamme.”