”Parasta maantiepyöräilyssä on yhteisöllisyys”

NILS BACKMAN

Aloitin maantiepyöräilyn 14-vuotiaana, vuonna 1984. Kaveri koulussa pyysi mukaan ja ajoin 15 vuotta kilpaa, Suomessa ja Euroopassa. Saavutin muutaman SM-mitalin, mutta mukavinta olivat kisaviikonloput ja yhteinen aika ystävien kanssa. Olen aina ajanut sisulla, kilometrejä en ole vuosien varrella laskenut.

Koronavuonna eli 2020 ideoin työyhteisössä pyöräilytapahtuman tukkureiden kanssa. Alkuun ajatukselle hieman naureskeltiin ja itsekin olin hieman huvittunut, kun ajatus lähti sille raiteelle, että polkisimme noin 15 kilometrin lenkkejä. Oma ajatukseni oli heti alkuun, että polkisimme sadan kilometrin reittejä per päivä eli noin 500 kilometriä neljän päivän aikana, riippuen vauhtiryhmästä.

Tänä vuonna poljetaan kuudes LVI-pyöräily. Se ajoittuu elokuu toiselle viikonlopulle. Reitit vaihtelevat vuosittain, tänä vuonna ajetaan Vantaalta Pajulahden ja Kouvolan kautta Porvooseen ja takaisin. Vauhtiryhmiä on aina kolme, 20 km/h, 25 km/h ja 30 km/h.

Pyöräilytapahtumaan liittyy vahvasti hyväntekeväisyys. Jokainen osallistuja lahjoittaa 150 euroa, lisäksi ulkopuoliset tahot voivat lahjoittaa haluamansa summan.

Osa LVI-pyöräilyn porukasta käy vuosittain myös Mallorcalla pyöräilemässä. Olen itse käynyt siellä pyöräilemässä parikymmentä kertaa, ja kerran LVI-pyöräilyn aikana tuli puheeksi, että ihmisillä olisi kiinnostusta lähteä samanlaiselle matkalle. Kokosimme ryhmän ja tämänkin porukka on vuosi vuodelta laajentunut. Tänä vuonna viikko vierähti Mallorcalla pääsiäisen tienoilla. 

Tänä päivänä omat lenkkini ovat noin 50–100 kilometrin pituisia. Asun Porvoossa ja laji on ollut siellä aina tunnettu. Kaupungista on kasvanut monia Suomen huippuja maantiepyöräilyn saralla.

Vuosikymmenten aikana lajin kehitys on näkynyt sekä pyörissä että varusteissa. Vaihteistot ovat kehittyneet, runkomateriaali vaihtunut metallista hiilikuituun ja kypärät ovat kehittyneet valtavasti. Silloin kun aloitin, kypärä kiinnitettiin nahkaremmillä leuan alle.

Nykyään nautin eniten siitä, että pääsen ulos nauttimaan hiljaisuudesta. Toisinaan poljen ystävien seurassa, ja silloin voi tietysti jutella mukavia pyörän päällä. Minulle pyöräily ei ole pelkkää ajamista, vaan siihen liittyy vahvasti yhteisöllisyys. Odotan jo innolla LVI-pyöräilyn kymmenvuotisjuhlavuotta.

RISTO RAMBERG

Aloitin maantiepyöräilyn vuonna 2021. Tuolloin lähdin mukaan LVI-pyöräilyyn Nilsin houkuttelemana. Minullekin pyöräilyssä on tärkeää yhteisöllisyys. Kun poljetaan yhdessä, ketään ei jätetä ja kaikkia autetaan.

Hyväntekeväisyys on LVI-pyöräilyssä keskeisessä roolissa. Kohteet vaihtelevat, mutta usein ne liittyvät lapsiin ja nuoriin, esimerkiksi syöpätutkimukseen tai mielenterveystyöhön. Se tekee ajamisesta merkityksellistä. Vuosien aikana olemme keränneet yhteensä noin 50 000 euroa erilaisin hyväntekeväisyyskohteisiin.

Tapahtuma on kasvanut vuosien varrella, ensimmäisenä vuonna mukana oli 13 pyöräilijää, viime vuosina on mukana ollut noin 50 pyöräilijää. Se on sopiva määrä, jotta porukka pysyy kasassa ja yhteishenki säilyy. Jos ryhmä hajoaa esimerkiksi eri majoituspaikkoihin, katoaa helposti koko idea.

Yhteisöllisyyden lisäksi haluan vaalia omaa kuntoa. Pyöräily on hyvä tapa ylläpitää omaa hyvinvointia. Yksin pyöräillessä pystyy olemaan omassa kuplassa, silloin se on hyvä mentaaliharjoitus. Ajatukset selkeytyvät pyörälenkin aikana. Poljen yleensä 20–100 kilometrin lenkkejä, porukassa pidempiäkin. Vuosittain pyöräilen suunnilleen tuhat kilometriä. Parhaat pyöräilymaastot ovat mielestäni kotikonnuilla Hyvinkäällä ja mökkiseudulla Mäntyharjulla.