Helsingin yliopiston päärakennuksen vanhalle puolelle tehtiin perusparannus – ”Talotekniikka uusittiin täysin palvelemaan 2020-luvun korkeakouluyhteisön tarpeita”

Helsingin yliopiston päärakennuksen vanhalle puolelle tehtiin perusparannus, jossa Carl Ludvig Engelin suunnittelema kiinteistö valjastettiin palvelemaan akateemisen opetuksen tarpeita nyt ja tulevaisuudessa. Talotekniset ratkaisut pidentävät kulttuurihistoriallisesti merkittävän rakennuksen elinkaarta vuosikymmenillä, suojeluarvosta tinkimättä, kertoo Assemblin tiedotteessaan.

Talotekniikka-lehti

– Vaikka rakennuksella olisi vuosisatojen historia tieteen ytimessä, sen ei kuulu olla museoesine. Meille tärkeintä on, että yliopiston maineikkaimmassa rakennuksessa voidaan järjestää vähintään yhtä laadukasta korkeakoulutusta kuin missä tahansa muuallakin, sanoo kiinteistöpäällikkö Jussi Tuomola Helsingin yliopistosta tiedotteessa.

Päärakennus peruskorjataan massiivisena allianssihankkeena kahdessa osassa. Ensin saneerattiin vuonna 1832 valmistunut Senaatintorin laidalla sijaitseva vanha puoli, joka on yksi Engelin keskeisimmistä töistä ja sijaitsee kaupunkikuvallisesti keskeisellä paikalla muodostaen Tuomiokirkon ja Valtioneuvoston linnan kanssa valtakunnallisesti merkittävän empirerakennusten kokonaisuuden.

Assemblin oli mukana peruskorjauksessa suunnittelu- ja kehitysvaiheesta urakointiin saakka varmistamassa, että kiinteistöön löytyvät nykyvaatimusten mukaiset ilmanvaihto- ja automaatioratkaisut mutta samalla kunnioitetaan arvokasta historiaa.

– Talotekniikka uusittiin täysin palvelemaan 2020-luvun korkeakouluyhteisön tarpeita. Samalla interiöörin tuli pysyä ennallaan eikä suojeltuihin rakenteisiin voinut tehdä roiloja, kertoo Assemblinin LVI-yksikön päällikkö Teemu Karpasuo tiedotteessa.

Perinteikkäät puitteet, uusi tekniikka

Helsingin yliopiston päärakennus on toiminut paitsi useimpien tieteenalojen kotina myös monien kansallisten merkkihetkien näyttämönä autonomian ajan alusta nykypäivään. Sitä on remontoitu ja restauroitu useasti vuosisatojen varrella, esimerkiksi jatkosodan aikaisen suurpommituksen seurauksena – aina alkuperäistä arkkitehtuuria kunnioittaen.

Kun tällainen kulttuurihistoriallisesti merkittävä kohde tuodaan nykypäivään ja vieläpä mahdollisimman vähähiilisesti RTS-ympäristöluokitukseen tähdäten, tarvitaan kunnianhimoa sekä moniammatillista näkemystä.

Assemblinin tiimi ja muut allianssitoimijat saivatkin panna kaiken osaamisensa peliin suunnittelufoorumeissa, joissa laitteille etsittiin paikkoja pienistä konehuoneista ja kanaville tilaa ahtaista seinärakenteista.

– Kanavien koon pienentäminen ei ole välttämättä paras vaihtoehto nykyvaatimusten mukaisille ilmamäärille, koska desibelit voivat nousta häiritsevän koviksi, Karpasuo sanoo tiedotteessa.

Tekniikkaa päädyttiin osin piilottamaan huomaamattomien valeseinien taakse, jolloin tila pieneni hieman mutta alkuperäiset tiiliseinät voitiin jättää ennalleen.

Automaatioratkaisuilla taas varmistettiin, että ilmamäärät pysyvät kurissa ja hiilijalanjälki kutistuu. Tilakohtainen säätö on ennennäkemättömän helppoa, ja osa tiloista reagoi käyttäjämääriin automaattisesti.

Hanke, jossa ratkaisut pitää etsiä käsikirjojen ulkopuolelta

Allianssimallin mahdollistama tiivis moniammatillinen vuorovaikutus korostui projektissa, jossa piirustukset eivät olleet ajan tasalla ja ratkaisuja ei voinut vetää pakasta. Osa taloteknisistä päätöksistä voitiin myös tehdä vasta työmaalla.

– Esimerkiksi juhlasalissa ei kannattanut purkaa elinkaarensa alkupäässä olevia katsomoja ja parkettilattiaa. Päädyimme ujuttamaan mittatilaustyönä tilatut kanavat rakenteisiin käsityönä yksi kerrallaan, kertoo lukuisissa arvokiinteistöhankkeissa mukana ollut Karpasuo tiedotteessa.

Tuomola pitää onnistumisen avaimena sitä, että Assemblinin erikoisosaajat olivat mukana jo kehitysvaiheessa: heiltä saatiin arvokasta näkemystä esimerkiksi eri vaihtoehtojen toteutukseen ja kustannuksiin.

– Kun hanketta ei vaiheisteta perinteiseen tapaan lineaarisesti, tekijäpuolen ammattitaitoa päästään hyödyntämään jo suunnittelun ohjauksessa ja urakoinnissa vältetään monet yllätykset, hän sanoo tiedotteessa.

Tuomola on tyytyväinen lopputulokseen, jossa talotekniikka tukee opetusta huomaamattomasti mutta tehokkaasti ja kestävästi. Jatkossa automaatiolla voidaan optimoida tiloja käyttötarpeen muutoksen mukana. Seuraavissa urakoissa tekniikka on myös uusittavissa ilman että arvokkaisiin seiniin tarvitsee kajota.

– Minusta on tärkeää, ettemme estä tulevia sukupolvia hyödyntämästä rakennusta tulevaisuuden tieteen tarpeisiin. Rakennuksen näyttävä historia pääsee oikeuksiinsa silloin, kun elinkaari jatkuu.