Eihän jäähdytyksen mitoitus unohdu?

Helteiden lähestyessä jäähdytys alkaa taas kiinnostaa koko kansaa. Tarjat ja Jarmot puhisevat pian jälleen mistä viilennystä asuntoon.

Lämpenevä ilmasto, tiiviit rakennukset, suuret lasipinnat ja kasvava laitekuorma lisäävät sisätilojen lämpökuormaa. Jäähdytysjärjestelmien mitoitus nousee arvoon arvaamattomaan.

Liian usein keskustelu keskittyy laitteisiin: valitaanko ilmalämpöpumppu, puhallinkonvektori, jäähdytyspalkki vai maalämpöjärjestelmään liitetty passiivinen jäähdytys. Erittäin tärkeitä päätöksiä ne toki ovatkin, mutta muutenkin asiaa voi lähestyä.

Alimitoitettu jäähdytys alkaa nopeasti tympiä sisälämpötilan noustessa hellejaksolla epämukavaksi. Ylimitoitus kasvattaa investointikustannuksia ja lisää energiankulutusta. Molemmat ovat merkkejä siitä, että suunnittelun alkuvaiheessa ei ole pysähdytty riittävästi mitoituksen äärelle.

Jäähdytyksen mitoitus ei ole yksinkertainen huipputeholaskelma. Rakennusten käyttö on monimuotoista, kun tilojen kuormitus vaihtelee. Kesäiset lämpöjaksot pitenevät ja voimistuvat. Suunnittelussa on huomioitava sekä huipputilanteet että pitkät lämpöjaksot.

Jäähdytys on yksittäisen laitteen säätämistä laajempi asia. Aurinkosuojaus, rakennusvaipan ominaisuudet, ilmanvaihto, yöjäähdytys ja lämpömassojen hyödyntäminen voivat pienentää jäähdytystarvetta rutkasti. Parhaimmillaan hyvä mitoitus ei johda suureen koneelliseen jäähdytykseen, vaan pieneen ja energiatehokkaaseen järjestelmään.

Napakymppi on muutenkin lähempänä, kun mitoitus perustuu todelliseen tietoon eikä oletuksiin.

LVI-suunnittelijoilla on nyt käytössään jäähdytystehojen mitoitusopas ohjeistamaan jäähdytystehon mitoituksen menettelyyn sisältyviä lähtötietoja, mallinnusta ja mitoitusta. Oppaassa painotetaan lämpötilojen lisäksi myös sisäilman kosteuden hallintaa.

Tarjalle ja Jarmolle vielä yleisvinkki: jäähdytys kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, ei kuumimmalla mahdollisella hetkellä.