Asuntomessujen projektipäällikön puntti ei tutise
”Eihän työn kuuluisi olla näin kivaa!” naureskelee Jyväskylän asuntomessujen projektipäällikkö Anu Hakala.
Ennen kun Anu Hakala ryhtyi toimeensa Jyväskylän asuntomessujen projektipäällikkönä, hänelle ei olisi tullut mielenkään, että toimenkuvaan kuuluisi esimerkiksi hakea alueelle laidunnuslupaa ja kilpailuttaa sähköaitoja. Työpäiviin mahtuu niin monenlaista palaveria ja sen sadannen asian hoitamista, ettei kalenteriin jää ollenkaan tyhjiä aukkoja, vaikka Hakala tekee pitkää päivää. Juuri nyt alueen tietoliikennekaapeleita varten tarvittavat putket pitäisi saada kiireesti valmiiksi, sillä parin päivän päästä alue asfaltoidaan.
Työtunteja ei juurikaan enää kannata laskea, Hakala tuumaa. Messujen lähestyessä kiire vain kiihtyy, ja projektipäällikön parhaat ominaisuudet pääsevät oikeuksiinsa.
”Tässä työssä pitää olla topakka ja saada asioita aikaseksi. Messu-projektissa on paljon eri toimijoita. Jokainen pitää huomioida tavalla tai toisella,” Hakala luonnehtii.
Hakala sanoo, että vaikka Asuntomessujen organisaatio tuokin messujen järjestämiseen ryhtiä, käytännön työhön liittyy niin paljon nippelitietoa ja arvaamattomia tilanteita, ettei niiden kartoittamiseen mikään manuaali riittäisi.
Vanha kettu
Alun perin Hakalasta piti tulla asuntomessujen aluevalvoja. Kun silloinen projektipäällikkö siirtyi toisiin tehtäviin, Hakalaa pyydettiin hänen tilalleen. Messujen parissa hän on paiskinut töitä nyt kahden ja puolen vuoden ajan.
Kiihkeä työtahti ja suuri vastuu eivät ole koskaan vieneet Hakalan yöunia. Omien sanojensa mukaan hän on kovissa liemissä keitetty vanha kettu. Kun Hakalan nuorin lapsi syntyi vuonna 2000 reilusti etuajassa, 830 gramman painoisena, hänen arvomaailmansa meni uuteen järjestykseen. Juuri alkaneet insinööriopinnot saivat jäädä.
”Sairaalassa kaikki loksahti paikalleen. Siellä näki, miten hiuskarvan varassa elämä voi olla. Sen jälkeen en ole ihan pienistä hätkähtänyt.”
Kunnianhimoa rakentamiseen
”Joskus toivoisin näkeväni enemmän vanhojen kirvesmiesten kunnianhimosta tapaa toteuttaa asiat viimeisen päälle. Tuntuu, että osalla rakennusprosessiin osallistujista ei ole halua tai viitseliäisyyttä paneutua asioihin ja työ tehdään puolivillaisesti. Sitten korjaillaan jälkikäteen,” Hakala huokaa, mutta toteaa samaan hengenvetoon, että messualueella rakentajien ammattitaidossa tai asenteessa ei ole mitään moitittavaa.
Toisaalta rakentaminen on nykyään niin teknistä, että pientalonkin rakennuttajan apuna häärii joukko ammattilaisia – ja hyvä niin. Hakala povaa talopakettien menestyksen jatkuvaa kasvua.
”Toivoisin myös, että suunnittelussa otettaisiin huomioon rakennuksen koko elinkaari jo hankesuunnitteluvaiheessa.”
Talotekniikka-alan laitevalmistajat voisivat Hakalan mielestä jatkossa miettiä nykyistä enemmän järjestelmien käytettävyyttä.
Kuka?
Anu Hakala on opiskellut yo-merkonomiksi, rakennuspiirtäjäksi ja rakennusmestariksi. Pisimmän uransa hän teki eri tehtävissä Jyväskylän kaupungin rakennusvalvonnassa. Neuvoessaan ihmisiä rakennusasioissa vuosien ajan Hakala tuli tutuksi monille kaupunkilaisille.
Äiti Hakalasta tuli jo 17-vuotiaana ja mummo 34 vuoden iässä. Kolmas lapsi asuu vielä kotona.
Messujen jälkeen Hakala aikoo pitää pitkän loman. Suosikkiharrastukset piirtäminen ja maalaus mahtunevat taas kalenteriin.
