Asiantuntijakirjoitus: Valurautaputkien kuntotutkimukset

Julkisuudessa on esitetty kritiikkiä valurautaputkien korroosiovaurioista, pitkäaikaiskestävyydestä ja niiden tutkimisesta. On arveltu, että Suomessa valurautaputkien tutkimukset olisi laadittu virheellisin menetelmin ja tulkinnoin. Lisäksi on esitetty epäilyjä kuntotutkimusten johdonmukaisuudesta.

Kiinteistöjen putkistojen kuntotutkimuksen voidaan katsoa käynnistyneen vuonna 1987 Teknillisen korkeakoulun LVI-tekniikan laboratorion koerakentamistutkimuksesta ”Putkilinjastojen kunto ja kunnon tutkimusmenetelmät asuinkerrostaloissa”. Tutkimuksen korroosiota käsittelevä luku on edelleen laajin yhtenäinen selvitys putkien korroosiosta, sen kemiallisista prosesseista ja korroosion ilmenemismuodoista.

”Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistojen kuntotutkimusohje” julkaistiin vuonna 1998 ympäristöministeriön rahoittamana. Ohjeen alkuperäinen tarve ja tavoitteet ovat edelleen ajankohtaisia. Ohjeen kuvaama kuntotutkimusprosessi sekä taulukko- ja lomakemallit ovat muokattuina ja päivitettyinä yhä käyttökelpoisia.

Vuonna 2013 julkaistiin ”LVV-kuntotutkimusopas 2013”, joka on vapaasti ladattavissa Hometalkoot.fi sivustolta. Oppaassa käsitellään tutkimusten toteuttamista ja tulkintaa. Sitä käytetään koulutusmateriaalina Lämmitys-, vesi- ja viemärijärjestelmien (LVV) kuntotutkijoiden FISE-pätevyyteen valmistavissa koulutuksissa. Oppaaseen on laadittu viisiportainen kuntoluokitustaulukko, jonka avulla pätevöityneet LVV-kuntotutkijat voivat tuottaa yhtenäisiä ja vertailukelpoisia kuntoarvioita.

LVV-kuntotutkijan koulutus koostuu kuudesta lähiopetuspäivästä sekä etätehtävistä. Koulutuksessa käydään läpi kuntotutkimuksen toteutus, ja etätehtävien avulla harjoitellaan sen käytännön suorittamista. Koulutuksen laskennallinen laajuus on 4,5 opintopistettä. Pätevä LVV-kuntotutkija sitoutuu suorittamaan kuntotutkimuksen vuoden 2013 LVV-kuntotutkimusoppaan mukaisesti. Pätevyysvaatimukset koostuvat riittävästä alan pohjakoulutuksesta, näytöistä ja työkokemuksesta.

Viemärijärjestelmien tutkimusmenetelminä käytetään muun muassa sisäpuolista TV-kuvausta, jolla saadaan näkyviin viemärin toiminnallinen kunto sekä mahdolliset putkivauriot. Valurautaviemäreissä keskeisiä tarkasteltavia asioita ovat pinnoitteen kunto ja mahdollinen ruostuminen.

Pinnoitevaurioituneen putken ruostumisen etenemistä ja käyttöiän arviointia voidaan tarkentaa röntgentutkimuksella. Röntgenkuvien avulla voidaan arvioida putken pitkäaikaiskestävyyttä muun muassa kriittisen minimipaksuuden perusteella, joka valurautaputkilla on noin 2 mm. Valurautaviemäreiden ainevahvuus on tyypillisesti 3,5 mm, ja putken sisäpinnassa oleva pinnoite estää valuraudan ruostumista. Sisäpuolisen TV-kuvauksen ja röntgenkuvauksen yhdistelmällä saadaan tarkkaa tietoa viemäriputken teknisestä iästä. Kun putken käyttöikää arvioidaan näiden menetelmien avulla, näytepaloja ei tarvitse ottaa.

Mikäli halutaan tarkemmin selvittää ja perustella putkivaurion syntyä, voidaan putkesta ottaa näyte laboratorioanalyysia varten. Laboratoriossa putki voidaan röntgenkuvata, jolla viemärin syöpymien tyypit ja syvyydet saadaan tutkittua. Putki voidaan halkaista ja analysoida mikroskoopilla pinnoitteen sekä putkimateriaalin vaurion selvittämiseksi yksityiskohtaisesti. Viemäriputkien tekniseksi käyttöiäksi on annettu vuoden 2008 RT-kortin mukaan 50 vuotta, mutta valurautaviemäreiden osalta käyttöikää on alennettu myöhemmin 2025 uuden RT-kortin mukaan 40 vuoteen. Käytännössä vaurioita esiintyy jo alle 10-vuotiaissa putkissa, ja myös muutaman vuoden ikäisissä valurautaviemäreissä on havaittu ongelmia materiaalin ja asennusvirheiden osalta. Taloyhtiöiden kannattaa tutkituttaa valurautaviemärinsä riittävän ajoissa FISE-pätevöityneellä LVV-kuntotutkijalla ja saada näin oletettu tekninen käyttöikä selville.