Hormin elämä
Tutustuin massakustomointiin ja modulaariseen suunnitteluun ensimmäisen kerran vuonna 2007 vierailulla USA:laisessa MIT:n yliopistossa. Työskentelin VVO:n kehitysjohtajana ja selvitimme miten vakioituja variaatioita sekä esivalmisteita voidaan hyödyntää kerrostalokannan korjaamiseen ja uudisasuntojen rakennuttamiseen. Professori esitteli kuinka MIT:n tiimi oli vakioinut muun muassa talotekniikkaseinän ja hissikuilutornin.
Viimeiset kymmen vuotta olen työskennellyt Firassa ja samat teemat ovat säilyneet agendalla. Olemme luoneet esimerkiksi esivalmistelun kylpyhuonemoduulin talotekniikkanousuineen. Seuraavaksi ajattelimme vakioida IV-hormit. Ilman liikuttelin vakioinnin ajattelisi olevan helppoa ja mutkatonta.
Matkasta tulikin mutkikas kuin putkiverkosto itsessään. Vuodesta 2018 alkaen vanha rakentamismääräyskokoelma siirrettiin varastoon, tilalle tulivat asetukset ja ohjeet – sekä kymmenet paikalliset tulkinnat. Kun pykälä elää, myös hormi elää. Yhdessä kaupungissa riittää ”vähän kompensointia”, toisessa vaaditaan käytännössä 90 %:n kompensaatio, kolmannessa leima helisee vasta, kun kaavio piirtää täydellistä symmetriaa. Vakiointi, jonka piti helpottaa arkea, alkoi rönsytä. Mutta yksi taikinanjuuri löydettiin, johon voitiin tarttua.
Kysyttiin hormien valmistajilta, miksi ihmeessä heillä on oma suunnittelutiimi luomassa uniikkeja hormeja joka kohteeseen. Ilman ja veden ei pitäisi saada mitään flowta uniikkiudesta? Jokainen nimesi uniikin hormin taustavaikuttajaksi meidät arkkitehdit.
Arkkitehti luonnostelee jokaisesta kerrostalosta hieman erilaisen. Hormi kutsutaan juhliin yleensä liian myöhään ja alkaa ”elpotanssi”. Siitä syntyy kanavaviidakko, lisäkuristimia ja hätävararatkaisuja, kunnes huomataan, että eilisen taulukko ei kelpaakaan enää tälle viikolle. Kun vielä lisäksi elementtisuunnittelija törmää punostajan vaateisiin ontelolaattakentän kääntämisestä reikien suunnan takia, eikä suuren ikkuna-aukon päälle ei mahdukaan riittävää palkkia… Ollaan projektikohtaisen suunnittelun ytimessä.
Arkkitehtuurin vapauden ja talotekniikan vakioinnin ei pitäisi olla toistensa vihollisia. Ne mahtuvat samaan suunnitelmaan, kun hormi kutsutaan tanssiin jo alussa ja kun tulkinta ei vaihdu postinumeron mukaan. Silloin syntyy rakennuksia, jotka näyttävät hyvältä, toimivat ja pysyvät järkihintaisina.
Enää tarvitaan luottamus: sallitaan selkeät perusratkaisut, hyväksytään kohdekohtainen järki ja pidetään kiinni mitatuista ilmamääristä. Silloin hormi saa vihdoin elää tavallista elämää – tasaista vetoa, vähemmän draamaa. Me muut voimme keskittyä siihen, mihin alalla pitäisi: hyvään suunnitteluun ja terveeseen sisäilmaan, ilman sääntöviidakon kohinaa. Ja meille arkkitehdeille jää enemmän aikaa luovuudelle.
Kirjoittaja Tero Vanhanen on Firan visioarkkitehti ja keynote-puhuja.
