”Ylös, ulos ja lenkille!”

”Vapaa-aikani kuluu pitkälti liikkuessa. Lenkit kuuluvat arkeeni. Uskollisena lenkkikaverina, ja talvella myös hiihtokaverina, on kolmevuotias tiibetinmastiffi-saksanpaimenkoira Messi.

Jos keli on huono tai ei huvita lähteä ulos, juoksen kotona juoksumatolla. Se on yllättävän näppärä ratkaisu. Yleensä juoksen matolla viiden tai kymmenen kilometrin lenkkejä. Kerran olen juossut puolimaratonin, mutta en ole sen jälkeen lähtenyt maratoneja rehkimään.

Korona-aikana löysin joogan. Kokeilin verkossa olevia joogatunteja ja hurahdin oikein kunnolla. Yritän joogata pari kertaa viikossa. Se on hyvä vastapaino juoksulle, sillä muuten lihaskunto ja venyttelyt helposti unohtuvat.

Työni on suurelta osin tietokonehommia, joten niska- ja hartiavaivat voisivat olla ongelma. Joogan ansiosta niistä ei ole kuitenkaan tarvinnut kärsiä. Jooga toimii myös pään tyhjentäjänä. Kun joogaan, en mieti työasioita tai sitä, miten joku tuote pitäisi tuoda maailmalle. Keskityn vain siihen, että pääsen seuraavaan asentoon.

Talvisin hiihdän ja laskettelen, jos vain kelit sallivat. Laskettelemassa käyn pääasiassa lähialueilla, mutta olemme käyneet myös Alpeilla muutaman kerran. Tänä talvena suuntasimme lomalla Rukalle laskettelemaan. Olen laskenut suksilla yläasteelta asti, mutta viime talvena ostin ensimmäistä kertaa lumilaudan. Nyt olisi tarkoitus harjoitella sitä enemmän.

Jos liikun yksin, kuuntelen usein äänikirjoja. Nyt on kuuntelussa John Irvingin Viimeinen tuolihissi. Kirjallisuus on ollut mukana jo yläasteelta asti, vaikka lasten ollessa pieniä lukeminen jäi hetkeksi vähemmälle. Viime aikoina olen ollut suorastaan lukukierteessä. Minulla oli jokin aika sitten selkeä ”sotakausi”, jolloin luin Antony Beevorin toisesta maailmansodasta kertovia kirjoja. Sen jälkeen siirryin ruotsalaisiin ja norjalaisiin dekkareihin. Nyt olen innostunut islantilaisista rikosromaaneista.

Pohjoismaiset dekkarit ovat kovassa huudossa. Odotan innolla, miltä Harry Hole -sarja näyttää televisiossa. Harvoinhan ne täysin vastaavat omia mielikuvia kirjoista, mutta yleensä ne ovat silti ihan katsottavia. Katsoin myös esimerkiksi Hilduria.

Olen ISH-messujen innoittamana nyt yli 500 päivää harjoitellut päivittäin saksan kieltä Duolingolla. Saksaa on tullut opiskeltua nuoruudessa monen monta vuotta, mutta käyttämättömänä pääsi vähän unohtumaan.

Arkeen kuuluu vahvasti myös perhe. Minulla on 11- ja 13-vuotiaat pojat, jotka ovat pelanneet jalkapalloa seitsemän vuotta. Heidän harrastuksensa vievät luonnollisesti aikaa, ja olen itsekin mukana toiminnassa. Toimin pienen paikallisen seuran, Sorsakosken Urheilijoiden, sihteerinä ja rahastonhoitajana. Olen ollut myös joukkueenjohtajana.

Kesällä harrastuksiini kuuluu myös suppailu.

Kaiken kaikkiaan vapaa-aikani on aika täyttä, mutta hyvällä tavalla. Vastapainoa työlle löytyy, eikä aika käy ainakaan pitkäksi.”