Miksi talotekniikkaurakointi keskittyy pääomasijoittajille Ruotsiin? Yrittäjäkonkari Henri Juva vastaa

Yrittäjäkonkari Henri Juva tuntee talotekniikka-alan läpikotaisin ja tietää, miksi omistus usein päätyy Ruotsiin, mitä Suomi ja alan toimijat tästä kehityksestä saavat. Ja menettävät. 

– Kannattavuus pääomasijoittajan omistuksessa varmasti kasvaa, mutta kysymys, johon minullakaan ei ole vastausta, on se, miksei toimialan sisältä ole löytynyt kasvuhaluisia tekijöitä, jotka menisivät omalla kölillä eteenpäin, Juva sanoo. 

Juva on nähnyt talotekniikka-alan yrityskauppojen kaikki vaiheet läheltä usean vuosikymmenen ajan. Hän kasvoi LVI-yrittäjän poikana, mutta lähti opiskelemaan Helsinkiin humanistiseen tiedekuntaan ja haaveili toimittajan työstä. Haave toteutuikin siihen asti, kunnes isän yllättävä kuolema vei hänet pienen LVI-yrityksen johtoon. 

– Lähdin hänen jalanjäljilleen hieman vasten hakoisesti. Yrityksellä oli ollut parempiakin vuosia, ja minä lähdin siihen sitten noviisina touhuamaan. Hyvin pian totesin, että toimintaa pitää laajentaa, jotta yritys voisi toimia kannattavasti. Menin pankinjohtajan pakeille ja sanoin, että on hirvittävän vaikea pitää yhtä putkiliikettä. Pankinjohtaja taisi nähdä, että yrityksen toimitilasta oli yksi nurkka kiinnittämättä ja vajaakäytöllä, ja osti ajatukseni. 

Kokonaisuuden johtaminen keskiössä

Juvan kantava ajatus oli eristää itsensä myyntityöstä. Varsinaisesta putkiasennustyöstä hänellä ei ollut osaamista. 

– Halusin keskittyä kokonaisuuden johtamiseen. 

Sen jälkeen Juva teki toistakymmentä yrityskauppaa 1985–1991.

– Tuolloin oli valtava buumi. Yrityksiin, jotka ostin, jäi jo silloin omistajat johtavaan asemaan. Pelkistin toimintaa voimakkaasti, muun muassa myin varastot pois. Siihen aikaan kaikilla uskottavilla toimijoilla oli isot varastot. Hävitin ne kaikki. Pian korot nousivat kaksinumeroisiksi. 

Juva myi vuonna 1991 koko yritysryppään ensimmäisen kerran pois. 

– Ajoitus oli täysi nappi. Rakentamisen volyymi tippui laman myötä noin 30 prosenttiin. Eikä silloin ollut samanlaista julkista rakentamista kuin tällä hetkellä.

– Olin myynnin jälkeen ostajan palveluksessa eli Huberin viimeisenä toimitusjohtaja. Viimeisiin vaiheisiin liittyi paljon mutkia, ja kokonaisuus myytiin YIT:lle neljä vuotta myöhemmin. 

Juva vaihtoi alaa, ja aloitti työskentelyn Rastorilla. 

– Totesin aika pian, että liikkeenjohdon koulutusohjelmat eivät kiinnosta niin paljon kuin LVIS-urakointi ja palasin alalle. Yksi uusista yrityksistäni oli yhteisyritys Skanskan kanssa ja lähdin kehittämään kyseistä yksikköä. 

Tuolloin markkina keskittyi nopeasti ja pienet yritykset sulautettiin useimmiten suurempiin kokonaisuuksiin. 

– Silloin ajateltiin, että kaikki pitää saada yhden nimen alle. 

Juva huomasi, että yritysten identiteetit katosivat.

Skanskan rakennuspuoli kohtasi pian vastoinkäymisiä ja ruotsalainen omistaja tiukensi otettaan. 

– Kerran Leppävirralla poikkesin Mikenti-nimiseen yritykseen, joka oli mielestäni mielenkiintoinen esivalmistaja. He tekivät siirrettävien rakennusten tekniikkaa liukuhihnamenetelmällä. Mielestäni se oli osaamista, josta Skanska olisi hyötynyt, mutta he eivät siitä kiinnostuneet. 

Hän jäi pois Skanskalta ja osti Mikentin. Elettiin vuotta 2003. 

– Muutama kollega lähti mukaani. Uskoimme, että pienet ja ketterät yksiköt voivat toimia tehokkaasti saman sateenvarjon alla, hän sanoo.

QMG:n synty

Juvan johdolla yhtiö teki yli 20 yritysostoa, joista yksi oli Quattroservices. Quattroservices oli suurempi kuin Mikenti ja näin syntyi QMG. 

Juva loi verkoston, joka perustui paikallisuuteen ja yrittäjävetoisuuteen. Pääomasijoittaja Adelis tuli mukaan 8 vuotta sitten. Tuolloin liikevaihto oli noin 100 miljoonaa euroa. 

– Jäin osakkaaksi ja mukaan myös hallitukseen.

Adelis luopui omistuksestaan neljä vuotta sitten ja silloin omistajaksi tuli pääomasijoittaja Klar Partners. 

– Eli tällä hetkellä Klar Partners omistaa ja Nimlas operoi. Nimlaksessa on paljon skanska-taustaisia ihmisiä, mutta toimintamalli on pysynyt edelleen samanlaisena.

Samalla logiikalla toimivat myös ruotsalaiset Habeo, Instalco ja Curretum ja suomalainen Cervi. Cervin pääomistaja on yksi Suomen suurimmista pääomasijoittajista, Intera Partners. 

Suomalainen perheyhtiö Are, pörssiyhtiöt Consti Talotekniikka ja Caverion, jonka pääomistaja on ruotsalainen Triton, toimivat puolestaan jokainen yhdellä, omalla brändillään koko Suomessa, kuten myös ruotsalainen Bravida. 

Juva kertoo, että hän hieroi keskimmäistä kauppaa Suomessa neljä vuotta. 

– Kauppasin kokonaisuutta pitkään kotimaisille tahoille, mutta vastaus oli, ettei tapani tehdä bisnestä ollut oikeanlainen. Sitten tuli ruotsalainen sijoittaja, jonka mielestä tapa oli täysin oikea ja myin omistukseni. Tämä pääomasijoittaja oli siis Adelis, ja jo aiemmin Instalco oli aloittanut samankaltaisen toiminnan Ruotsissa. 

Juva pohtii, että ruotsalaisilla saattaa olla myös parempi hoksnokka kuin meillä suomalaisilla. Lisäksi Suomessa pääomasijoittajat ovat paljon pienempiä. 

– Ruotsalaiset osaavat tämän pelin hengen. Heidän rahastoillaan on etulyöntiasema: ne ovat suurempia ja prosessit hioutuneita. 

Pääomasijoittamisessa ruotsalaisilla on vakiintuneemmat toimintatavat ja syvempi osaaminen.

– Siellä on sekä pääomaa että toisenlaista näkemystä tulevaisuuteen. Suomessa asenne on varovaisempi.

Ala kasvaa vääjäämättä

Juva sanoo, että talotekniikka-ala kasvaa vääjäämättä. Ruotsissa talotekniikka nähdään Juvan mukaan kasvualana, johon halutaan sijoittaa.

– Missä on kasvua, siellä ovat pääomasijoittajat. 

Miksi suomalaiset eivät sitten arvosta tämän kaltaista mallia?

– Suomessa ei kerta kaikkiaan ole uskoa riittänyt, ja kyky tarttua isoihin kokonaisuuksiin on rajallinen. Tämä on tietysti Oy Suomi Ab:n kannalta harmi. On selvää, että omistajatuotto virtaa omistajalle, joka kantaa riskin, mutta näin markkina toimii. 

Asiakkaat suhtautuvat ymmärtäväisemmin pieneen, yrittäjämäiseen yksikköön.

Yritysostot eivät kuitenkaan perustu siihen, että yrityksiä aletaan saneeraamaan. 

– Ammattilaisista on pulaa, joten ostot eivät perustu saneerauksiin. Malli nojaa siihen, että osaajat pysyvät, Juva korostaa.

– Tämä on hieno, toimiva toimiala, joka ei ole suhdanneherkkä, ainakaan niille, jotka pystyvät tekemään isompia kohteita. Pienillä, asuntorakentamiseen suuntautuneilla tekijöillä voi toki olla tiukkaa. On sääli, että emme pysty säilyttämään omistajuutta Suomessa. Meidän pitäisi olla rohkeampia, että menestyisimme omin voimin. 

Urakointiyritysten omistajat ovat Juvan mukaan hyötyneet pääomasijoittajien mukaantulosta.

– Pääomasijoittajat maksavat yrityksistä paremmin kuin alalla jo toimivat kilpailijoistaan. Tai ainakaan itse en ostajana olisi nykyarvostuksiin myöntynyt

Juva näkee oman rohkeutensa kummunneen pienen pakon edessä ja onnistumisten avulla. 

– Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Nuorena miehenä piti olla hyvin määrätietoinen, kun menin esittäytymään yrityksiin, jotka olin ostanut. 

– Nielin myös ylpeyteni, ja hain neuvoja viisaammilta ja kokeneemmilta liiketoiminnan osaajilta. Minulla on ollut myös todella hyvä neuvonantaja, joka on suhtautunut intohimolla tähän alaan, Juva sanoo. 

Paikallinen ala

Yrittäjämallinen toiminta on ollut Juvan mielestä tehokkaampaa ja kilpailukykyisempää. 

– Olen ollut mukana sekä liikkeenjohtajana, yrittäjänä, omistajana että sijoittajana. Se antaa perspektiiviä: tiedän, miksi paikalliset nimet kannattaa säilyttää ja miksi omistus usein päätyy sinne, missä on pääomaa ja kasvuhalua, Juva kiteyttää.

Juvan mukaan asiakkaat suhtautuvat ymmärtäväisemmin pieneen, yrittäjämäiseen yksikköön kuin suuren konsernin paikallisosastoon. Paikalliset, yrittäjävetoiset yhtiöt ovat tehokkaita ja kilpailukykyisiä.

– Rakentaminen ja talotekniikka ovat hyvin paikallisia aloja: alihankintaketjut, materiaalivirrat ja asiakkaat ovat lähellä, Juva sanoo.

Talotekniikka-alan keskittyminen on Juvan mielestä kokonaisuutta katsoen kuitenkin hyvä asia, esimerkiksi tuottavuuden kannalta. 

– Pääomasijoittaja karsii turhat rönsyt pois. Konsolidoitumista näkyy tänä päivänä melkeinpä kaikilla aloilla koiranruokakaupasta lukkoliikkeisiin. Osataan tehdä duuni, mutta ei osata ajatella sitä, miten tehdä bisneksestä suurempaa. Kasvun ajurit ja kunnianhimo puuttuvat. Kuskin paikalla ei ole enää substanssiosaajat vaan pääomasijoittajat. 

Juvan mukaan talotekniikan pitkän aikavälin kysyntää ohjaavat energiatehokkuus, järjestelmien ohjattavuus ja teknologiamurros. Juva omistaa edelleen Nimlaksen osakkeita, mutta ei ole lainkaan mukana toiminnassa. 

– Olen jollain tapaa osasyyllinen siihen, että olen myynyt oman yritykseni Ruotsiin. Omatuntoni on kuitenkin puhdas, vaikka eivät nämä omantunnon kysymyksiä olekaan.