Suunnittelutieto virtaamaan – ”Talotekniikka-ala jo läpimurron kynnyksellä”

Jouhevasti etenevän rakentamisprosessin edellytys on, että suunnittelutieto virtaa sujuvasti hankkeen eri osapuolien välillä suunnittelijalta työmaalle. Mutta kuinka sujuvaa tiedon virtaaminen keskivertohankkeessa tavallisesti on? 

– Ongelma on juuri se, että tiedon virtausta ei ole, sanoo asuntorakentamisen kehitysjohtaja Otto Alhava Fira oy:stä.  

Fira on mukana Talotekniikan tiedot virtaamaan -hankkeessa, jonka tavoitteena on kuvata talotekniikan toimitusketjun tiedon virtaus eri toimijoiden välillä ja sujuvoittaa sitä tarkastellen rakennusprosessia kokonaisuutena. Hanketta vetää Rakennusteollisuus ry. 

Talotekniikan toimitusketjujen tieto ei virtaa, koska tietoa ei ole digitalisoitu. Pdf-tiedostot ja 2D-suunnitelmat ovat vain kuvia tiedosta, eivät konekäsiteltävää tietoa. Tarvitaan aina ihminen tulkitsemaan kuvia ja keräämään tieto tiedostoista, jotta se saadaan syötettyä esimerkiksi tilausjärjestelmiin tai muodostettua aikataulu määriin perustuen. 

Alhava sanoo, että avain tiedonkulun sujuvoittamiseen on automaattinen tiedon käsittely ja sen käyttöönotto talotekniikan suunnittelu- ja rakentamisprosessissa. 

 – Näen digitalisaation hyödyn siinä, että talotekniikan suunnittelu, esivalmistus, toimitukset ja rakentaminen tehostuvat, mutta ennen kaikkea sillä voi olla valtavia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Rakentaminen ja rakennettu ympäristö ovat yksi pahimmista CO2-tuottajista, ja laskenta-automatiikka pitää saada käyntiin. Ilman tiedonkäsittelyn automatisaatiota ei ole mahdollista laskea eri tuotevaihtoehtoja ja niiden CO2-vaikutusta riittävän aikaisessa vaiheessa suunnitteluprosessia. Manuaalisessa laskentaprosessissa CO2-laskenta on vain toteavaa, eikä se ohjaa päätöksentekoa, koska tieto tulee liian myöhään – jos ollenkaan. Tämä ei ole tärkeää siksi, että EU:ssa on regulaatio, joka pakottaa meitä, vaan jotta lapsilla olisi elinkelpoinen ympäristö vielä tulevaisuudessa. 

Talotekniikka-ala jo läpimurron kynnyksellä 

Alhava sanoo, että vaikka ongelmia on, ollaan talotekniikan alalla digitalisaation suhteen jo hyvissä asemissa. Suomen rakennus- ja rakennustuoteteollisuus ovat hänen mukaansa hyvää vauhtia matkalla ”takapulpetin vitkuttelijasta mallioppilaaksi”. 

– Olemme jo tällä hetkellä lähellä merkittävää läpimurtoa, joka mahdollistaa liiketoimintamallin uudistamisen. Koodistot.suomi.fi-yhteentoimivuusalustalle on saatu kansallisella hankkeella määriteltyä lvi-tuoteosa, joka on koneluettavassa muodossa. Meillä on määritelty täysin kattavasti hankinnan, toimituksen ja työmaan kanssa yhteensopivilla nimillä kaikki osat ja materiaalit, minkä seurauksena voimme tehdä osaluettelot koneellisesti ja välittää niitä suoraan organisaatiosta ja järjestelmistä toiseen. 

Tekoälyn tuominen prosesseihin edellyttää Alhavan mukaan kahta asiaa.  

– Tietomallien tietosisältö eli suunnittelunimikkeet on vakioitava, jotta niitä voidaan konekäsitellä. Sieltä ne saadaan alustalle, josta meille tulevat tuotteet, joista rakennetaan. Virtuaalinen osa muuttuu fyysiseksi osaksi täysin koneellisesti, kun tietosisällöt ovat toistensa kanssa tietoteknisesti yhteensopivia. Tekoälyn käytön edellytys on hyvälaatuinen data. Sitä saamme vakioimalla suunnittelunimikkeet ja tuotetiedon yhteensopivalla tavalla. 

Alhava sanoo, että haaste, johon digitalisaatiolla pitää pureutua, on eri tuoteryhmien transaktioiden keskinäinen poikkeavuus.  

– Valmistava teollisuus jakaa toimitusketjuja erityyppisiin sen perusteella, mikä valmistusstrategia on. Rakennustuoteteollisuus on jo hyvin pitkällä jo digitalisaatiossa. Esimerkiksi betonielementit ovat hyvä esimerkki: niillä on valtavan pitkä suunnittelu-valmistus-toimitus-rakennusketju. Toinen ääripää ovat tukusta ostettavat tuotteet. Sitten meillä on tietysti tilauksesta kokoonpano ja tilauksesta valmistus. Kun suunnittelutieto saadaan virtaamaan malleista, saamme rikastettua tietoa koneellisesti, pystymme käyttämään sähköisiä tilaus-toimitusjärjestelmiä ja saamme rakentamisen tehokkaammaksi, kun meillä on tieto siitä, että oikeat tuotteet ovat oikeassa paikassa. Toteutunut hiilijalanjälki saadaan myös laskettua koneellisesti, ja pystymme tekemään tilaajalle digitaalisen luovutuksen. 

Kiertotaloutta ei saa unohtaa 

Alhava toteaa, että rakennusala pystyy nopeasti muuttumaan digitaaliseksi, kunhan se tehdään yhteistyössä.  

– Kun kaikki jakavat saman vision lopputuloksesta ja kehittävät yhteisen tavoitetilan, pääsemme siihen lopputulemaan, että rakennusalan tuottavuus lähtee nousuun.  

Alhavan mukaan myös digitalisaatiossa tarvittavat ohjelmistot ovat suuri mahdollisuus suomalaisille.  

– Ohjelmistot ovat vientikelpoisia. Suomi on jo merkittävä toimija rakennusalalla, viemme ohjelmistoja ja meidät tunnetaan maailmalla, mutta nyt voimme ryhtyä tekemään lisää yhteensopivia ohjelmistoja tai ohjelmistokomponentteja. Digitalisaatio tarkoittaa, että ei ole enää irrallisia suunnitteluohjelmistoja, vaan rakennusteollisuuden systeemi avautuu Suomen muulle ohjelmistoteollisuudelle ja teollisille automaatio-ohjelmistoille ja -laitteistoille. Kasvumarkkina jo pelkästään rakentamiseen liittyvässä logistiikassa ja sen automatisoinnissa on aivan valtava. 

Yksi rakennusalan digitalisaation tärkeitä tavoitteita on kiertotalouden edistäminen.  

– Yhteiskunta ei voi enää tulevaisuudessa perustua siihen, että maasta kaivetaan jotain tai kasvatetaan jotain, josta tehdään tuote, jolla on elinkaari – ja sitten siitä tulee jätettä. Meidän on pakko saada tavalla tai toisella vähennettyä ympäristökuormaa, jota me aiheutamme. Rakennusalalla on jo tästä hienoja esimerkkejä, me pystymme esimerkiksi purkamaan ja uudelleenkäyttämään betonielementtejä. Kiertotaloutta ei saa unohtaa, vaikka se tulee regulaatiossa myöhemmin. Tarvitaan siirtyminen lineaarisesta, materiaaleja uhkaavasta, avoimesta kierrosta ja tuhlaavasta käyttäytymismallista vastuulliseen, suljettuun kiertoon. 

Artikkeli on julkaistu Talotekniikka-lehdessä 4/25.