Pro Lvi -palkittu Marko Sundholm on ihmisten innostaja

Lvi-alan tunnustuspalkinnon Pro Lvi -mitalin sai vuonna 2023 Oras oy:n Pohjoismaiden ja Baltian myyntijohtaja Marko Sundholm. Palkinto jaetaan alalla merkittävää työtä tehneelle henkilölle, ja sen myöntää Talotekninen teollisuus ja kauppa ry. Kilpailun tiedotteessa Sundholmia kuvailtiin ihmisläheiseksi ja kuuntelevaksi johtajaksi, joka antaa mielellään toisten loistaa tekemättä itsestään numeroa.

Mitä Sundholm itse sanoo, millainen johtaja hän on?

Sundholm sanoo, että uskoo leadershipin voimaan eli johtajuuteen, joka keskittyy ihmisten innostamiseen ja kehittämiseen, luottamuksen rakentamiseen sekä positiivisen ilmapiirin luomiseen.

– Pyrin antamaan ihmisille vapautta ja tilaa. Luotan työntekijöihin ja siihen, että he tekevät parhaansa ja hyviä päätöksiä, kunhan siihen antaa mahdollisuuden. Pyrin myös välttämään turhaa byrokratiaa, esimerkiksi sellaista, jonka tarkoituksena on vain ja ainoastaan työllistää organisaatiota eikä tuo mitään lisäarvoa. Oras yksityisenä perheyrityksenä luo tähän hyvät mahdollisuudet.

Omistaja on ymmärtäväinen

Oras oy:n omistaa teollinen sijoitusyhtiö Oras Invest, joka on Paasikiven perheen omistuksessa. Kukaan omistajista ei ole enää mukana operatiivisessa toiminnassa. Oras Invest omistaa myös muun muassa Kemirasta ja Valmetista kaksinumeroiset prosenttiosuudet – lisäksi se omisti Uponorista neljänneksen. Uponorin yrityskaupan myötä Oras Investistä tuli myös osaomistaja sveitsiläisestä Georg Fisheristä kolmen prosentin osuudella. 

Vielä kaksi vuotta sitten oli pula raaka-aineista ja tuotteista sekä hintainflaatio oli merkittävässä roolissa kysynnän ohjaamisessa. Nyt ollaan päinvastaisessa tilanteessa. 

Ihmisiä kohdellaan alalla tasapuolisesti.

– Korjausrakentaminenkin on jäissä, joten ollaan aivan uudenlaisessa tilanteessa. Kun viime vuoden alussa ymmärrettiin, että rakentamisen alamäki alkaa, niin jakeluporras ajoi varastot alas. Taantuma iski meihin voimallisesti jo etukäteen. Tämänhetkinen hankaluus on se, että tämän kuopan syvyyttä tai pituutta ei kukaan vielä varmasti osaa ennustaa.

Sundholm kuitenkin kiittelee omistajaa siitä, että tukalassa tilanteessa näkemys asioihin on realistinen. Liiketoimintaa ei katsota ainoastaan lukujen tai yhden kvartaalin kautta, vaan tilanne huomioiden sekä pidemmän tähtäimen tavoitteet mielessä. 

Oras, tai oikeammin sanottuna Oras Group, toimii Oras-brändin alla Pohjoismaissa ja Baltiassa sekä Hansa-brändillä Keski-Euroopassa. 

– Jonkin verran on myös vientiä Euroopan ulkopuolelle, mutta käytännössä sillä ei ole suurta merkitystä.  

Parasta alassa: ihmiset

Uran varrelta Sundholmin mieleen ovat jääneet tietyt alan ihmiset, joita hänen mielestään voisi kutsua alan “julkkiksiksi”. 

– Minulla on ollut etuoikeus Oraksella työskennellessä tutustua moneen alalla tunnettuun persoonaan, grand old maniin, hän sanoo.

Näistä Sundholm mainitsee nimeltä Henri Juvan sekä jo edesmenneen Erkki Stenbergin.

– Lisäksi tulee mieleen myös yksi meidän omistajistamme eli Jari Paasikivi, joka toimi Oraksen toimitusjohtajana sekä on ollut mukana paljon järjestötoiminnoissa ja sitä kautta alan kasvonakin. 

Sundholm sanoo, että ala on ihmiskeskeinen. 

– Minua on viehättänyt tällä alalla erityisesti ihmiset, jotka tuntuvat pysyvän talotekniikan parissa vuosikymmenestä toiseen. Urilla edetään ja välillä vaihdetaan firmaa, mutta toiselle alalle lähdetään harvemmin. Urakoitsijat ovat perheyrittäjiä, jotka tekevät työtä läpi elämänsä. Pitkään kun on ollut, niin omastakin verkostosta on tullut laaja. 

Sundholm mainitsee, että alalla eivät asiat muutu kovin nopeasti. 

– Huberin liiketoiminta loppui 1990-luvulla ja edelleen tunnemme Huberin miehiä, Sundholm nauraa. 

Huber oli aikoinaan sekä Suomen suurin urakoitsija ja samalla Suomen suurin tukkuliike. 

– Olen saanut nuorena olla tekemisissä niiden ihmisten kanssa, jotka ovat käytännössä muovanneet alan sellaiseksi, jonka tänään näemme. Ennen sotaa Suomi oli käytännössä vielä hyvin maatalousvaltainen, eli alan historia on verraten lyhyt, mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Tunteetonta ostamista ja myymistä ei tällä alalla tunneta. 

Sundholm lisää, että ihmiset alalla ovat maanläheisiä ja tasa-arvoisia. Ihmisiä kohdellaan tasapuolisesti.

– Monet ovat pienestä verstaasta lähteneet liikkeelle. Tyypit, jotka ovat menestyneet, eivät välttämättä ole kouluttautuneet lainkaan, mutta he ovat olleet rohkeita, ottaneet riskiä ja tehneet kovaa duunia. Konkurssiinkin on saatettu mennä, mutta sieltä on noustu ja menty eteenpäin. 

Pitkiä uria

Siihen aikaan, kun 1990-luvun laman jälkeinen nousukausi alkoi, Sundholm työskenteli kiinteistönvälittäjänä. Hän oli valmistunut diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta, opiskeli maanmittaustekniikan diplomi-insinööriksi ja valmistui vuonna 1993.

– Kun aloitin opinnot vuonna 1988, näytti siltä, että maanmittauksen parista löytyisi varmasti töitä. Lama muutti monet asiat ihan toisenlaiseksi, eikä alan töitä löytynytkään, kun valmistuin. Niinpä lähdin provikkapalkkaiseen työhön kiinteistövälitykseen ja tekemään hinta-arvioita toimitiloihin.

Syvä lama taittui noin vuonna 1995, ja Nokialle alettiin rakentamaan valtavasti toimitiloja. 

– Silloin lähti myös rakentamisen nousukausi käyntiin.

Perheen perustamisen ja lapsen syntymän jälkeen kuukausipalkkainen työ alkoi houkutella Sundholmia. 

– Olen Raumalta kotoisin. Äitini työskenteli koko työuransa Oraksella ja minäkin tunsin sieltä paljon ihmisiä ja omistajiakin. Verkostoni kautta sain työtarjouksen tuotannon vetovastuullisen rooliin keittiöhanojen valmistuksessa.

Sundholm kertoo, että tehtaalla oli ennen vanhaan joka torstai työhönottopäivä.

– Eli kuka tahansa saattoi mennä ilmoittautumaan, että haluaa töihin ja siinä sitten joku katsoi, että on suunnilleen työkykyinen ja sinne vaan. Minäkin olin usean kesän kesätöissä tehdastyöntekijänä. 

Oraksella ovat tyypillisiä pitkät työurat. 

– On tultu, oltu ja jääty eläkkeelle. Perinteinen tehdastyöntekijä Raumalla helposti tekee koko työuransa siellä. Oras on ollut kaupungin jälkeen suurin työllistäjä naisten keskuudessa aikoinaan. Tehtaan työntekijöistä on edelleen noin 70 prosenttia naisia. 

Konkurssiinkin on saatettu mennä, mutta sieltä on noustu ja menty eteenpäin. 

Sundholmin työ keittiöhanojen valmistuksen vetovastuullisena oli pääasiassa ihmisten johtamista. 

– Tiimissä työskenteli yli 70 henkilöä. Työskentelin muutaman vuoden tuossa tehtävässä, jonka jälkeen minulle tarjottiin töitä kaupalliselta puolelta. Nyt olen tehnyt 24 vuotta myyntityötä tässä yrityksessä. Se on pitkä aika, mutta sopivissa stepeissä on tullut lisää vastuuta. 

Tällä hetkellä Sundholm vastaa Pohjoismaiden ja Baltian myynnistä. 

Oraksen pääkonttori on edelleen Raumalla, missä Sundholm itsekin asuu.

– Raumalla asuminen on helppoa, kaikki on maksimissaan kymmenen minuutin päässä. Toimistollakin olen noin seitsemässä minuutissa. Toisaalta matkapäiviä syntyy melkoisesti työn luonteen vuoksi.

Sundholm kertoo, että hän hoiti oman työnsä ohessa myös Putkipörssin presidentin tehtävää.

– Pyöritin sitä pakkaa yhdessä Mikael Strandellin eli edellisen Pro Lvi -mitalin saajan kanssa kymmenen vuotta. Tapahtumahan tehdään vapaaehtoisvoimin. Putkipörssin juuret ulottuvat sodan jälkeiseen

Suomeen, jossa oli pula materiaaleista ja viikoittain käytiin todellinen ”pörssi” alan toimijoiden keskuudessa.

Työn vastapainona, Marko Sundholm

– Harrastaa triathlonia ja kilpailee lajissa omaksi ilokseen.  “Piti kai keski-ikäisen yrittää todistaa, että olen vielä siinä kunnossa, että pystyn täysmatkan vetämään. Niinpä ilmoittaudun kisaan ja lähdin treenaamaan. Mottoni on minimitreenillä maksimitulos.”

– Kisoissa numerot jaetaan usein aakkosjärjestyksessä. ”Sundholmin ja Stubbin fillarit ovat usein vierekkäin, mutta Stubbin fillari on aina mennyt jo menojaan siinä vaiheessa, kun minä tulen uimasta.”

– Vaimo ja aikuinen tytär. Kotona on ollut myös juoksevia koiria, salukeja ja afgaaneja. “Ne ovat niittäneet menestystä maasto- ja ratajuoksukilpailuissa.”

Lue myös:

Keksijä ja kaukolämpömies Timo Holopainen: ”Suunnittelu on hauskaa”

Simon Elo haluaa talotekniikan ratkaisut esiin: ”Tämä on merkityksellistä ja meitä on syytä kuulla”