Talotekniikan opiskelijat opintomatkalla Saksassa: asennustekniikka

Vain Suomen messuja nähneenä ISH-tapahtuma oli mykistävä kokemus. Vaikka suuruudesta oli varoiteltu, hallien ja näytteilleasettajien määrä hämmensi suomalaista kulkijaa.

Askelia kertyi päivittäin yli 17 000, mikä ehkä antaa hieman käsitystä tunteesta jaloissa illansuussa. Paljon oli nähtävää ja luultavimmin runsaasti jäi kokematta myös.

Asennustavoissa Keski-Euroopan ja Suomen välillä löytyy runsaasti eroavaisuuksia jokaiselta LVI:n osa-alueelta. Tämä seikka toimii tuotteiden hyväksymisstandardien variaatioiden lisäksi jonkinasteisena jarruna tuotteiden leviämiselle Euroopasta Suomeen tai Ruotsiin.

Hienoa oli nähdä suomalaisten tuotteiden ja brändien runsaus. Monet maanmiehistämme ovat saaneet jalkansa tukevasti Eurooppaan ja toisilla on matka alussa. Joukossa on jopa markkinajohtajia, mikä ei ole mitenkään pieni juttu pohjoiselta maaltamme.

Nostona voi ottaa Pohjanmaalta kotoisin olevan T-Drill -yrityksen, joka on tehnyt määrätietoista työtä putkien kaulustus- ja muokkausteknologioiden parissa 1970-luvulta lähtien. Yrityksen tuotannosta 95 prosenttia menee vientiin.

Käyttövesiasentaminen 

Saksalaisessa tavassa käyttöveden jakeluun kiinteistössä huomion arvoista on legionellan ja muiden veden epäpuhtauksien torjunta. Näytteilleasettajien mukaan käyttövettä usein suodatetaan tai käsitellään muutoin kiinteistössä ennen varsinaisiin jakojohtoihin pääsyä.

Suomalaisille tuttu tapa tuoda käyttövesi runkojohdoilla jakotukin ja pex-putkien kautta käyttöpisteille on Keski-Euroopassa leimaantunut Uponorin edustajan mukaan lähinnä vapaa-ajan asumiseen. Jakotukkiasennuksen sijaan käyttövesiputkia tehdään usein niin sanotuilla luuppiasennuksilla.

Asennustapa varmistaa sen, että vesi ei jää seisomaan putkistoon. Koko asunnon käyttövesiputkisto koostuu siis käytännössä kolmesta putkesta: kylmästä, lämpimästä ja mahdollisesta kiertovesiputkesta.

Yhtenäiset kytkentäjohdot voidaan huuhdella linjan viimeisen hanan avaamisella. Esimerkiksi Geberitillä oli tarjolla linjan huuhtomiseen tarkoitettuja erityisiä laitteistoja, jotka toimivat tuotteesta riippuen joko ajastuksella tai veden lämpötilaperusteisella ohjauksella.

Käyttövesiasennuksissa sallitaan liitokset myös seinän sisään. Painekokeet tehdään ensin paineilmalla, mihin Wavinin innovaatio – puristamattoman komposiittiputken liittimen äänimerkki – on asentajan apuna vuotokohdan etsimiseen.

Jopa kaikki kylpyhuoneen vesikalusteet sisältäviä esivalmisteyksikköjä, ”asennusseiniä”, oli messuilla tarjolla. Lattiakaivon sijaan näkemässämme yksikössä oli seinäkaivo.

Suomessa on käytössä suunnittelutapa, jossa käyttöveden verkostopaine hävitetään putkistoon. Eurooppalainen tapa on sen sijaan käyttää suurempia putkikokoja ja paine säädetään päätelaitteessa, kuten hanassa.

Tämä ero tuottaa ymmärrettävästi haasteita eurooppalaisten hanojen tyyppihyväksynnälle Suomessa ja toisin päin. Molempia suunnittelutapoja on vaikea saada ympättyä samaan vesihanaan.

Liian suurten putkistopaineiden aiheuttamien paineiskujen hallitsemiseen voidaan käyttää myös käyttövesiputkeen asennettavaa vaimenninta, joka on käytännössä nyrkin kokoinen kalvopaisunta-astia. Tämä ratkaisu tuntuu ajatuksena meikäläisittäin hieman erikoiselta, vaikkakin näitä vaimentimia on joissain kohteissa asennettu myös Suomeen.

Viemäröintitekniikka 

Suuntautuminen muovisiin, ääntä vaimentaviin viemärimateriaaleihin on ollut näkyvissä jo jonkin aikaa meilläkin. Messuilla oli aiheesta runsaasti eri variaatioita lukuisilla valmistajilla.

Innovaatiot ovat monessa kohdin hienovaraisia. Erot löytyvät materiaaleista ja asennustekniikoista.

Uutuudet, kuten esimerkiksi muhviviemärin pisto-osan uusi muotoilu, kuulostavat paperilla hieman laimealta, mutta asentaja rakennuskohteessa melkoisen varmasti ymmärtää tuotteen hyötynäkökohdan. Muoviviemärin kanssa tulipalon rajoittaminen vaatii palomansetin asentamista.

Tälläkin saralla on tuotekehitystä tapahtunut; mansetit ovat pienentyneet ja uusia vähemmän tilaa vieviä asennustapoja on kehitetty. Näimmepä jopa lattiakaivon, johon sai integroitua palonrajoittimen.

Kattoviemäröinnissä suomalaisen Olavi Ebelingin 1960-luvulla kehittelemä UV-järjestelmä oli messuilla useilla tuotemerkeillä edustettuna. Vähän tilaa vievänä ratkaisuna järjestelmä on varsin käyttökelpoinen.

Valmistajilla on tarjolla suunnittelutyökaluja tai -palvelua, joten alkuperäinen idea on siirretty työläästä käsin laskennasta nykyaikaan. Soisi toki, että UV-järjestelmä kokee uuden tulemisen suunnittelun tietokoneistumisen johdosta.

Asentajille toki tulee antaa koulutusta järjestelmään, jotta tuotteet tulee varmasti asennettua oikein ja tarkoituksenmukaisesti. Geberitillä oli messuilla massiivinen demoseinä, jossa varsin seikkaperäisesti kävi katsojalle selväksi järjestelmän tehokkuus paitsi tilateknisesti, myös itsehuuhtoutuvuuden muodossa.

Työryhmä: Jaakko Pesonen, Atte Torvikoski, Joonas Kaurisalo ja Jani Turkkila Johdanto