Luova guru, ihan sattumalta

AX-LVI Oy:n erikoisasiantuntija Börje Hagner
Teollisuuden lvi-suunnittelun suomalaisiin pioneereihin kuuluva Börje Hagner on 40-vuotisen uransa aikana kasvattanut referenssilistaansa 13 miljoonan rakennuskuution mittaiseksi. Kokemuksensa perusteella hän tietää, että suunnittelu vaatii aina perehtymistä, yleispäteviä ratkaisuja ei ole.

Sattumankauppa on ollut elämäni pääteema. Sattumille pitää antaa mahdollisuus, peräkammarissa ei satu mitään. Kun sattumalta tapaa fiksuja ihmisiä, syntyy synergiaa, kokoaa Insinööritoimisto AX-LVI Oy:n teollisuus-lvi:n erikoisasiantuntija Börje Hagner pitkän uransa.
Hagner kirjoitti ylioppilaaksi Valkeakoskella 1960-luvun puolivälissä.
– Yo-vuonna oli pallo hukassa niin kuin kaikilla senikäisillä. Olin silloin paperikone 6:n työmaalla lautapoikana ja kahden putkiasentajan apupoikana. Heillä oli hyvät jutut, ja ajattelin, että lvi ei ehkä olisi hullumpi ­ajatus.
– Sattumalta tehty valinta osui kohdalleen, en ole vielä keksinyt itselleni parempaa alaa. Rakennusinsinöörin työ oli myös mielessä, mutta onneksi minusta ei tullut sellaista, en olisi siinä menestynyt.
Sattuman rinnalla toinen yhtä tärkeä sana Hagnerille on perehtyminen. Otaniemessä talotekniikan diplomi-insinööreiksi 1970-luvun alussa opiskelleilla oli iloa Hagnerin tiedonhalusta.
– Korkeakouluopetus ei voi tarjota kaikkea. Olen itse hankkinut syventävää tietoa järjestöjen kautta. SuLVI:lla oli siihen aikaan painettuja kurssimonisteita, ja kävimme ostamassa monisteiden ylijäämät kurssikavereille jatkokoulutusmateriaaliksi.

Opiskeluaikana Hagner työskenteli Insinööritoimisto Kontestissa harjoittelijana.
– Siellä teetettiin opiskelijoilla erillisselvityksiä teknisistä asioista. Nämä ratkaisumallit tai ohjeet monistettiin koko porukalle.
Hagner teki selvitykset mm. kerrostalon kellarin kylmävarastojen mitoituksesta ja lämpöverkostoihin tarkoitettujen inhibiittien tarpeellisuudesta.
Hagnerista tuli diplomi-insinööri vuonna 1972, ja työpaikka löytyi LVT-Insinööritoimistosta. Erillisselvityksistä tuli Hagnerille pysyvä tapa hankkia tietoa. Selvitykset päätyivät Hagnerin perustamaan työpaikan Välppä-tiedotuslehteen.
– Julkaisut johtivat osaltaan siihen, että sain vuonna 1976 vedettäväkseni teollisuusilmastointiosion Sitran suuressa lämpötaloustutkimuksessa. Projektissa laadimme useita diplomitöitä, ja alan osaaminen nytkähti rutkasti eteenpäin. Tutkimuksen pari palasta tehtiin Tampereella, jonne muutin vuonna 1978 Air-Ix Oy:n projektipäälliköksi.

Paperikaupungista kotoisin olevana Börje Hagner on ollut aina teollisuuteen kallellaan.
– Leipämme tulee vientiteollisuudesta, ja sen auttaminen on tärkeimpiä asioita. Lvi-ratkaisuilla voidaan vaikuttaa työntekijöiden työkykyyn ja vireyteen, prosessien käyttövarmuuteen, laadukkaisiin olosuhteisiin ja muunneltavuuteen.
Hagner muistuttaa, ettei pelkän tekniikan osaaminen riitä; optimiratkaisun on oltava kustannustehokas.
– Ensimmäinen hommani oli Valmetin 15 tehtaan energiansäästöprojektin läpivieminen. Se oli varsinainen jatkokoulutus.
Valmet-projektin oheistuotteena syntyi oppikirja energian käytön tehostamisesta konepajateollisuudessa. Sen myötä suomalainen teollisuus-lvi sai uuden tiennäyttäjän: Hagnerin kalenteri alkoi täyttyä uusista toimeksiannoista sekä esitelmien, artikke­lien ja oppaiden kirjoittamisesta.

Teollisuuden lvi:ssä on Hagnerin mielestä erityisen kiehtovaa oikea ilmastointi­strategia.
– 1970-luvulla ei ollut vielä riittävästi numeerista faktaa ratkaisun tekoon. Monilla oli teollisuusilmastoinnista käsitys, että se tarkoittaa lämminilmakoneita seinillä ja huippuimureita katolla.  Mittaaminen parani 1980-luvulla, ja teollisuusilmastointi alkoi kiinnostaa muitakin kuin minua. ­Systemaattisten analyysien ja jälkiainemittausten pohjalta alkoi hahmottua valintakriteerit sille, milloin valitaan strategiaksi sekoittava, kerrostava, vyöhyke- vai mäntävirtaus, aktiivinen tuloilmaan pohjautuva vai imuaukkoon perustuva suunnattu ­virtaus.

Hagner työskenteli Air-Ixin teollisuus-lvi -yksikön johtajana ja laatupäällikkönä vuonna 1993.
– Tampereella oli silloin melkoinen pöhinä. Oli selvää, että Air-Ixin omistaja Ekono tekee konkurssin ja uskottiin, että Air-Ix uppoaa mukana.
Ryhmä Air-Ixin väkeä halusi ostaa yh­tiön osakkeet, mutta se ei Hagnerin mukaan sopinut emoyhtiölle. Ryhmä päätti perustaa oman yrityksen, syntyi AX-Suunnittelu.
– Haluttiin nimellä osoittaa jatkuvuutta. A on Air ja X vaikka absoluuttinen ilmankosteus. Ja AX on suomeksi kirves, ja kirveellä on täällä edelleen töitä, Hagner nauraa.
AX-Suunnittelun omistaa parikymmentä henkeä.
– Tämä on toiminut hiton hyvin. Osakassopimuksen mukaan osakkeita voi olla vain firman työntekijöillä. Ihmisiä on näin saatu mukaan, täällä on hyvä henki. Henkilökohtainen panos on oltava, ei tätä voi tehdä virkamiesmäisesti. Kun sydän on mukana, sen huomaavat asiakkaatkin.
– Bisnes tulee sadan prosentin varmuudella, jos homma hoidetaan hyvin.

Tarve paneutumiseen ja erillisselvityksiin on ennallaan tälläkin vuosikymmenellä.
– Kaikilla on kiire, ja siksi myytit elävät suunnittelussa. Mutta tapaukset eivät ole samanlaisia, tarvitaan paneutumista kohteen erityispiirteisiin.
Hagnerin uusimmat erillisselvitykset ovat koskeneet kalliolämpökaivojen mitoitusta.
– Siihen on käytössä myyttisiä nyrkkisääntöjä, eli on menty siitä yli siitä, missä aitaa ei ole lainkaan. Kyllä se mitoitus jossain toimii, mutta esimerkiksi kuuden metrin jaolla olevat rivitalon kaivot eivät toimi niin, vaan kallioruhjevirtauksessa rivin viimeisestä kaivosta ei vuosien kuluttua ehkä nousekaan lämpöä vaan hilettä.
– Asiaa tulee jatkuvasti ja sen omaksuminen on lähes ylivoimaisen raskasta, ellei ole aidosti innostunut alasta.  Suunnittelijalle on välttämätöntä tuntea alan laitetarjonta ja asennusmenetelmät. Myös toimivat suhteet viranomaisiin ovat tärkeitä, sillä välillä on osattava soveltaa ja tulkita, kun läheskään kaikkiin tilanteisiin ei löydy valmiita ohjeita.
Suunnittelun uusin työkalu, tietomallinnus, ei saa konkaria pelkästään hurraamaan.
– 3D:stä, osaluetteloista ja törmäystarkasteluista saa lisäarvoa erityisesti konttorirakennuksien suunnittelussa, mutta teollisuuspuolella probleemat ovat ihan toisia. Toki varsinkin prosessiteollisuudessa tilavaraukset ja törmäystarkastelut ovat vanhaa rutiinia.
– Tietomallinnuksen myötä jotkut asiat ovat menneet eteenpäin. On hyvä, että kolmessa maassa voidaan yhtä aikaa olla saman 3D-mallin ääressä ja turha matkustelu jää pois. Mutta itse ohjelman hallinta uusine verisoineen vie peijoonasti aikaa ja elinvoimaa varsinaiselta suunnittelulta.

Börje Hagnerin ansioluettelossa on 13 miljoonan rakennuskuution edestä teollisuuskohteita, joissa hän on toiminut lvi-suunnittelijana, konsulttina tai projektin hoitajana. Kotimaan lisäksi kohteita löytyy mm. USA:sta, Kanadasta, Kiinasta, Chilestä ja Australiasta. Hän on toiminut kouluttajana ja ohjannut diplomitöitä, julkaissut 34 kirjaa ja pitänyt kymmeniä luentoja.
Innostus ei ole laantunut.
– Lvi-alalla asiat ovat käytännönläheisiä, eivät ylivoimaisen teoreettisia. Vastoin yleistä luuloa insinööri ei ole tosikko ­nyhertäjä. Tämähän on mitä luovinta touhua!
Luovuutta voi harrastaa esitelmissä ja kirjoituksissa,  ja jokainen asiakaskontakti on luova tilaisuus.
Hagnerin osaamiselle on käyttöä eläkkeelle jäämisen jälkeenkin: omia kiinteistöjä on korjattava ja sukulaisten ja naapurien taloteknisiin kysymyksiin on vastattava.
– Välillä on myös puututtava lehtikirjoituksin asioihin, joihin muut alan ihmiset eivät tohdi tai ehdi ottaa kantaa. Tämä on ihan kivaa.