Valokuidun lähettiläs

Suomella on kirittävää valokuituverkkojen rakentamisessa. Etenkin virtuaalitodellisuuteen liittyvät palvelut vaatisivat kiinteitä verkkoja, arvioi Pauli Pullinen.

Mobiiliverkoissa Suomi onedelläkävijä: meillä on sekä hyvät verkot että hal-vat hinnat. Lisäksi Suo-messa liikkuu henkeä kohden enemmändataa kuin missään muualla maailmassa.Sen sijaan kiinteissä verkoissa tilanne ei ole niin valoisa.

”Ruotsissa ollaan paljon pidemmälläkiinteiden verkkojen rakentamisessa.Ruotsissa julkista tukea on käytetty laajakaistan edistämiseen kymmenkertai-nen määrä siihen, mitä Suomessa”, ylitar-kastaja Pauli Pullinen liikenne- ja vies-tintäministeriöstä sanoo.

Pullinen on saanut kiitosta työstäänvirkamiehenä, jonka vastuulla on edistäälaajakaista-asioita Suomessa. Viimeksihuhtikuussa Suomen Seutuverkot rymyönsi hänelle Vuoden VALO 2018 -tun-nustuksen. Tunnustus jaetaan vuosit-tain kiinteiden verkkojen hyväksi teh-dystä työstä Suomessa.

”Palkinto oli todella suuri yllätys. Suomen Seutuverkot ry on osuuskuntien ja kuntayhtymien ja pienten operaattoreiden yhdistys, ja aina ennen tämä palkinto on jaettu yhdistyksen aktiiveille. Se, että palkinto annetaan virkamiehelle osoittaa, että olen jotain positiivista saanut aikaiseksi”, Pullinen sanoo.

Tiedon siirron tarve kasvaa

Mobiiliverkoissa tiedonsiirtomäärä on lähes kaksinkertaistunut monena vuotena peräkkäin. Tulevaisuudessa tiedon siirron tarve kasvaa entisestään.

”Iso osa IoT-palveluista ei vaadi kovin paljon kapasiteettia, mutta virtuaalitodellisuusjutut voivat vaatia ihan mitä vain. Lisäksi jos tulee nopeita 3D-printtereitä, silloin bittiä kulkee aika paljon. Tulevaisuudessa on myös palveluita, mitä emme vielä tiedä”, Pullinen kuvaa.

54 prosentilla suomalaisista on saatavissa valokuituliittymä. Moni tyytyy kuitenkin mobiililiittymään, koska niitä markkinoidaan voimakkaasti, eikä mobiililiittymän käyttöönotossa ole suurta kynnysrahaa.

Kumpi sitten on parempi – huippunopea 5G-mobiiliverkko vai valokuitu? ”Molempia tarvitaan. Ihmiset haluavat liikkuessaankin olla erilaisiin palveluihin yhteydessä, mutta kun ollaan kotona tai yrityksissä, valokuitu on parempi ratkaisu”, Pullinen sanoo.

Pullinen muistuttaa, että mobiililiittymissä nopeus on lähes aina jotain muuta kuin mitä mainospuheissa luvataan. Mobiililiittymissä yhteyttä jaetaan muiden lähellä olevien kanssa, jolloin nopeus riippuu siitä, paljonko lähistöllä on verkon käyttäjiä.

Kun mobiilioperaattori myy vaikkapa 300 Mbit/sekunnissa liittymää, sopimuk-sessa lukee, että nopeus voi vaihdella 5–300 Mbit/sekunnissa. Käytännössä 300Mbit/sekunnissa ei toteudu koskaan. Pullisen mukaan mobiililiittymien ongelmana on myös se, että datan siirtonopeus päätelaitteesta verkkoon päin on selvästi hitaampi kuin toiseen suuntaan, mikä hidastaa erilaisten pilvipalvelujen käyttöä.

”5G ei tuo mitään parannusta haja-asutusalueelle. Lisäksi 5G:ssä taajuudet ovat niin korkeita, että signaali kulkee korkeintaan kymmeniä tai satoja metrejä, eivätkä ne läpäise seiniä. Ongelma on sitä isompi, mitä enemmän rakennetaan matalaenergiataloja. Jo nyt ministeriöön tulee koko ajan valituksia siitä, että kännykät eivät kuulu. Ikkunoissa olevat kalvot estävät radiosignaalin”, Pullinen sanoo.

Käytännön kokemusta valokuituhankkeesta

Pullinen on sikäli erilainen virkamies, että samalla kun hän on työkseen valmistellut digitaalisen infrastruktuurin strategiaa, hän on tutustunut vastuullaan olevaan asiaan myös omakohtaisesti.

Reilut kolme vuotta sitten Pullinen alkoi pohtia, voisiko saada kotiinsa Hausjärvelle valokuidun, kun paikkakunnalla sähköverkkoa saneerattiin ja kuparijohdot poistettiin.

”Työnantaja suhtautui hyvin positiivisesti tähän hankkeeseen. Ei ollut ollenkaan pahasta, että virkamieskin kokee käytännössä, mitä tällaisen hankkeen läpikäyminen on”, Pullinen kuvaa.

Pullinen lähti kyselemään valokuitua ensin operaattoreilta. Kun selvisi, että hintalapuksi olisi tullut 9000 euroa, Pullinen alkoi miettiä vaihtoehtoja.

Kun ilmeni, että myös naapurustossa oli kiinnostusta valokuitua kohtaan, syntyi valokuituosuuskunta Kuitu 16. ELY-keskuksen kautta hankkeelle saatiin 345 000 euroa kyläverkkotukea. Myös kunta osallistui rahoittamiseen.

Verkon rakentamisessa urakoitsija päätti kokeilla mikrosahaustekniikkaa. Siinä asvalttiin tehtiin vain 24 mm kapea railo, jonne pudotettiin muoviputkia. Valokuitu puhallettiin vasta jälkikäteen putkeen. Alkuvuonna Pullisen kotikylälle valmistui verkko, jossa on 180 liittymää käytössä ja reilut 40 kilometriä kaapeliojaa.

Pullinen on käynyt esittelemässä valokuituhankettaan monessa paikassa ja myös ministeriön sisällä. Hänen kokemuksiaan on hyödynnetty myös viranomaisten viestinnässä, kuten laajakaistainfo.fi-nettisivustolla.

KUKA?

Pauli Pullinen

ylitarkastaja, liikenne- ja viestintäministeriö (eläkkeellä 1.6. alkaen)

Työskennellyt viimeiset kymmenen vuotta LVM:ssä, josta kuusi vuotta vastuualueenaan laajakaistan edistäminen. Sitä ennen oli pitkään Ericssonilla.

Koulutus: teleinsinööri, Riihimäen teku

Asuu syntymäkodissaan Hausjärvellä. Pihapiirissä on rakennusten lisäksi talli, jossa asuu 4 hevosta ja poni.

Perheeseen kuuluu vaimo (2 aikuista lasta ja 4 lastenlasta)

Harrastaa valokuidun lisäksi muun muassa hiihtoa, kiinteistön huoltoa ja ylläpitoa sekä moottoripyöräilyä. Tienhoitokunnan puheenjohtaja.

teksti ja kuva Outi Airaksinen