Vähähiilinen ja sosiaalisesti oikeudenmukainen

Päästöjen suunnitelmallinen ja nopea vähentäminen on tarpeen, sillä kiihtyvä ilmastonmuutos näkyy meille jo nyt säiden ääri-ilmiöinä: omaisuusvahinkoja ja ihmisten turvallisuutta uhkaavina tulvina, myrskyinä ja toisaalta uuvuttavana helteenä ja kuivuutena. Nopeasti muuttunut ilmasto kiihdyttää luontokatoa, mikä edelleen vaikuttaa hyvinvointiimme. Talotekniikan rooli korostuu, kun hyvää sisäilmastoa on jatkossakin pystyttävä toteuttamaan energiatehokkaasti ja päästöttömästi.

EU-lainsäädäntö vie Eurooppaa kohti vähähiilistä ja sosiaalisesti oikeudenmukaista talousjärjestelmää niin kutsutun 55-valmiuspaketin kautta. Päästöjä vähennetään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Vaadittu siirtymä ei ole vain vihreä, vaan vihreä ja sosiaalisesti oikeudenmukainen.

Energiatehokkuusdirektiivi ja EU-taksonomia

Lainsäätäjien parissa, aina EU-tasolla saakka, on rakennusten ja rakentamisen keskeinen rooli hyvin tunnistettu. Toimialaa koskevaa uutta lainsäädäntöä suorastaan vyöryy. Vaikuttavimpina ovat EU-taksonomia ja energiatehokkuusdirektiivi.

EU-taksonomia asettaa vaatimuksia niin uusien, korjattavien, kuin omistettujenkin rakennusten energiatehokkuudelle vihreän rahoituksen kelpoisuusvaatimusten kautta. Vain parhaat rakennukset ovat oikeutettuja edullisimpiin lainoihin. Energiatehokkuusdirektiivi taas lähestyy asiaa heikoimpien rakennusten näkökulmasta. Ohjauksen vaikutusta ei ole kaikkialla vielä täysin ymmärretty. Vaikka lainsäädäntö astuu virallisesti voimaan vasta tulevaisuudessa, se vaikuttaa vallitseviin markkinakäytäntöihin jo nyt.

Vaikutus työmailla saakka

Työmailla nämä ohjausmekanismit tuovat uuden, yllättävänkin näkökulman. Totuus on, että työmaillamme työskentelee ihmisiä, jotka eivät saa heille kuuluvaa korvausta työstään tai heidän työ- tai majoitusolonsa eivät ole asianmukaisia ja turvallisia. Tai että joihinkin ihmisryhmiin suhtaudutaan työmaalla eri tavalla kuin toisiin.

Kestävyyskysymysten ohella yritysten on nyt pohdittava myös olennaisia sosiaalisia kysymyksiä.

Onkin erittäin kiinnostavaa, että EU:n regulaatio on viemässä talousjärjestelmäämme suuntaan, joka on paitsi vähähiilinen, myös sosiaalisesti oikeudenmukainen. Erilaiset kestävyyteen liittyvät sääntelymekanismit, kuten juuri EU-taksonomia tai kestävyysraportointidirektiivi, sisältävät myös sosiaalisia minimivaatimuksia.

Kokonaisuutena kestävä

Nopeasti ajatellen vähähiilisyys ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus voivat tuntua toisistaan irrallisilta aiheilta. Kokonaisuuden ytimessä on kuitenkin ajatus, ettei kestävään tulevaisuuteen siirtyminen voi perustua arvoketjussa työskentelevien ihmisten kaltoinkohteluun. Bisneksen näkökulmasta oivallus piilee siinä, että työntekijöiden oikeudenmukainen ja tasavertainen kohtelu työmailla on edellytys hyville ja laadukkaille työsuorituksille ja siten kannattava investointi.

Kestävyyskysymysten ohella yritysten on nyt pohdittava myös olennaisia sosiaalisia kysymyksiä. Yritysjohdon on hahmotettava, millaisia ilmastovaikutuksia arvoketjussa aiheutuu ja mitä ihmisoikeusvaikutuksia toiminnalla on. Alalta löytyy jo ensimmäisiä hyviä kokemuksia sekä yritys- että hanketasolla. Toisiltamme oppiminen on kustannustehokasta ja nopeuttaa kestävyyssiirtymää, joka on meidän kaikkien tulevan hyvinvoinnin kannalta olennainen.

Kirjoittaja Antti Ruuska on Green Building Council Finlandin toimitusjohtaja. Aiemmin Ruuska on työskennellyt kestävyydestä vastaavana johtajana Ylvalla, jonka Inklusiivinen työmaa -hanke oli yksi OECD:n tukeman Business For Inclusive Growth (B4IG) -verkoston piloteista.