Uudistummeko vai taannummeko?

Menestyminen vaatii jatkuvaa uudistumista. Uudistuminen edellyttää osaamista. Osaamista syntyy koulutuksella ja tutkimuksella. Riittääkö kiinteistö- ja rakennusalan koulutus- ja tutkimustoiminta uudistamaan alaa vai olemmeko jämähtämässä paikalleen tai peräti jäämässä muiden jalkoihin?

Palvelukulttuuri, kiertotalous, virtuaali- ja lisätty todellisuus, big data ja yhteiskehittäminen ovat tuttuakin tutumpia sanoja. Niitä näkee kehittämisen tiimoilta eri toimialojen tavoitteissa – myös kiinteistö- ja rakennusalan harvojen kärkitoimijoiden kehittämiskohteina. Alan arkipäivää leimaa kuitenkin liian usein sanat kosteusvaurio, hometalo, asiakaspettymys, halvin hinta.

Onko kyse siis siitä, ettei tiedetä, osata tai välitetä? Arvostetaanko osaamista, koulutusta sekä tutkimus- ja kehitystoimintaa vai meneekö ilman niitäkin hyvin? Väitän, että tutkimuksen, kehittämisen ja koulutuksen mahdollisuuksia ei alallamme hyödynnetä riittävässä laajuudessa ja se näkyy tulevaisuudessa yritysten tuottavuudessa ja uusiutumiskyvyssä sekä alan kilpailussa lahjakkaista ja motivoituneista nuorista.

Tulevaisuuden kannalta alan tärkeimpiä tehtäviä on vetovoimaisuuden lisääminen. Rakentamiseen sekä kiinteistönhoitoon ja ympäristönhuoltoon arvioidaan avautuvan vuoteen 2030 mennessä vuosittain 7 500 uutta työpaikkaa eläköitymisen ja uusien tehtävien syntymisen kautta.

Valtaosa kiinteistö- ja rakennusalan koulutuksista ovat olleet nuorten keskuudessa suosittuja, joskin muutamina viime vuosina ensisijaisten hakijoiden määrä on ollut laskusuuntainen. Onneksi suunta on kuitenkin kokonaisuutena muuttumassa parempaan. Tämän kevään yhteishaussa ensisijaisten hakijoiden määrä on joissakin oppilaitoksissa selkeässä kasvussa, vaikka osassa laskusuunta valitettavasti edelleen jatkuu.

Ei kuitenkaan riitä, että aloittavien opiskelijoiden luvut ovat kunnossa. On huolehdittava siitä, että opintonsa keskeyttävien määrää saadaan pienennettyä ja opintojen läpäisyaikoja tiivistettyä. Niissä on vahva rooli alan yrityksillä ja ammattilaisilla, otetaan opiskelijat silmäteriksemme – järjestetään riittävästi mielekkäitä harjoittelupaikkoja ja kerrotaan aktiivisesti erilaisista mielenkiintoisista uramahdollisuuksista.

Kiinteistö- ja rakennusalan tieteellisen tutkimuksen taso on Suomessa noususuuntainen. Tämä tarkoittaa, että huippuosaamista löytyy. Ilahduttavasti poikkiteknologista tutkimusta on myös yhä enemmän. Liian usein kuitenkin huippuosaamisen ja yritysten käytännön tekemisen välillä on turha kuilu.

Alan tutkimus- ja kehitysresursseista olisi usein löydettävissä huomattavasti nykyistä enemmän hyötyä myös liiketoiminnan arkipäivän haasteisiin. Rohkeampi ja ennakkoluulottomampi yhteistyö tutkijoiden sekä yritysten välillä luo mahdollisuuksia. Onneksi myönteisiä esimerkkejä tästäkin on havaittavissa.

Rakennusalalla menee nyt hyvin ja mahdollisuudet valoisaan tulevaisuuteenkin ovat hyvät. Tämä vaatii kuitenkin koko alalta ja meiltä kaikilta määrätietoista työtä tulevaisuuden osaamisen ja osaajien varmistamiseksi. Se ei ole vaikeaa, yritetään edes.

Kirjoittaja TkT Jukka Pekkanen on ROTI 2017-hankkeen Koulutus ja kehitys -paneelin puheenjohtaja, johtaja Rakennusteollisuus RT ry:ssa sekä TUT Industry Professor (TTY).