Sisäilmaongelmat ovat monen tekijän summa

Rakennusten sisäilmaongelmat herättävät paljon huolta, jopa ristiriitoja ja vastakkainasettelua.

 

Rakennusten sisäilmaongelmat herättävät paljon huolta, jopa ristiriitoja ja vastakkainasettelua. Välillä ajaudutaan tilanteisiin, joissa rakennusten käyttäjien kokemus rakennuksiin liittyvistä riskeistä ja jopa tutkimusmenetelmistä on eri kuin asiantuntijoiden näkemys, jolloin huoli ja epäluottamus kasvavat.

Sisäilmaongelmat ovat usein monien tekijöiden summa. Taustalla voivat olla esimerkiksi kosteus- ja homevauriot, joista sisäilmaan voi vapautua mm. mikrobi-itiöitä, soluja, haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC) tai mikrobitoksiineja. VOCit voivat olla mikrobikasvuston tuottamia aineenvaihduntatuotteita tai peräisin kostuneista ja jopa uusista, vaurioitumattomista rakennusmateriaaleista.

Ongelmia voivat aiheuttaa myös kuidut ja pölyt sekä liikenteen tai polttoprosessien päästöt tai fysikaaliset epäpuhtaudet. Usein syynä on puutteellinen ilmanvaihto. Sisäilmaongelmien ratkaisemiseksi rakennusta onkin tutkittava kokonaisuutena.

Ei ole olemassa yhtä yksittäistä mittausta, jonka avulla sisäilmaongelmat voidaan havaita, tai joka kertoo sisäilmaongelman vakavuuden. Muutama viikko sitten HS uutisoi, että sisäilmaongelmaiset rakennukset tulisi seuloa toksisuustestin avulla. Menetelmää ei voida vielä suosittaa terveyshaittojen selvittämiseen ennen kuin sen toimivuus ja soveltuvuus sisäilmasto-ongelmien selvittämiseen on hyvin ja laajasti osoitettu.

Sisäilmaongelman vakavuuden arviointi perustuu altistumisolosuhteiden ja altistumisen kokonaisarviointiin, missä rakennuksen teknisellä tutkimuksella on tärkeä rooli. Sitä täydentävät esimerkiksi erilaiset epäpuhtausmittaukset.

Altistumisen arvioinnissa huomioidaan altistumisen todennäköisyys sekä toistuvuus ja kesto eli kuinka kauan ja miten usein ihmiset ovat tilassa. Jotta rakennuksesta voidaan antaa oikein mitoitettu ja perusteltu velvoite tai toimenpidesuositus, tulee rakennuksesta tehtyjen havaintojen merkitystä arvioida altistumisen kannalta. Kuntotutkimukset ovat tässä merkittävässä roolissa: raporteissa tulisi arvioida havaintojen merkitystä eikä vain listata kaikkia tehtyjä havaintoja ja mahdollisia riskejä täysin tasa-arvoisina.

Altistumisen todennäköisyyteen vaikuttavat, missä epäpuhtauslähde sijaitsee, ja miten laaja ja voimakas se on. Kun epäpuhtauslähde on rakenteen sisällä, merkittävää on, onko rakenteesta tai tilasta ilmayhteys sisätilaan ja mitkä ovat paine-erot tilojen ja rakenteiden välillä.

Rakennuksen tai sen osan suuri alipaineisuus lisää ilmavuotoriskiä rakenneliitosten ja rakenteiden läpivientien kautta, jolloin ilmavuodon mukana epäpuhtauksien kulkeutuminen sisäilmaan saattaa lisääntyä.

Tilojen käyttäjien kokemat oireet ja sairastavuus vaikuttavat toimenpiteiden kiireellisyyteen. Käyttäjien terveydentilan arviointi kuuluu terveydenhuollon ammattilaisille. Jotta oireiden syntymistä voidaan ennaltaehkäistä, tulee toimenpiteisiin ryhtyä ilman tarpeetonta viivettä, vaikka oireita ei olisikaan.

Haastavat sisäilmaongelmat vaativat yhteistyötä mm. kuntotutkijan, sisäilma-asiantuntijan, terveystarkastajan ja lääkärin välillä. Kun sisäilmaongelma kohtaa koulua tai muuta julkista tilaa, avoin ja jatkuva viestintä sekä käyttäjien kuuleminen on erittäin tärkeää, jotta luottamus säilyy ja väärät huhut eivät sekoita tilannetta.

Kirjoittaja Anne Hyvärinen, Johtava tutkija, yksikön päällikkö, Asuinympäristö ja terveys -yksikkö, THL

Lue lisää

Katso kaikki