Korttiviidakon kupeessa
Viidakko on oikea termi asialle, joka näyttää hyvää tarkoittavasta alusta riippumatta johtaneen rönsyilyyn ja rahastukseen.
Osana normitalkoita järjestettiin eduskunnan puitteissa joulun alla tilaisuus, jossa käsiteltiin lupakorttiviidakkoa. Viidakko on oikea termi asialle, joka näyttää hyvää tarkoittavasta alusta riippumatta johtaneen rönsyilyyn ja rahastukseen. LVI-asennustöissä vaadittavat tulityö- ja työturvallisuuskortit ovat vain alkusoittoa sille korttien, pätevyyksien, sertifiointien ja passien runsaudensarvelle, jossa lähtötilanne ja -tarpeet ovat johtaneet täysin hallitsemattomaan kierteeseen.
Rehellinen suomalainen yrittäjä joutuu investoimaan pahimmillaan tuhansia euroja vuosittain henkilöstönsä korttipäivityksiin ilman, että ammattiosaaminen lainkaan lisääntyy. Huomio on kiinnittynyt työmailla muoviläpysköjen kontrollointiin, ei tosiasialliseen ammattiosaamiseen.
Hankitun osaamisen päivittäminen pitäisi tehdä järkevämmäksi ja liittää todellisiin muutoksiin työntekijöiden osaamistarpeissa. Sen pitäisi tapahtua omalta työpaikalta tai toimipisteestä käsin, oman esimiehen valvomana. Tällöin valta siirtyisi sinne, missä sen kuuluu ollakin. Korteista riippumatta työnantaja viime kädessä aina vastaa työntekijöidensä aiheuttamista vahingoista.
Digitalisaation aikakaudella pitäisi kysyä, miksi ylipäänsä tarvitaan kortteja. Lähtökohtaisesti LVI-asennustöissä vaadittavat kortit sisältyvät jo tutkintojen ammattitaitovaatimuksiin. Osana normien purkua voisi itse asiassa laatia säännöksen, joka edellyttäisi kaikilta LVI-alan asennustöitä tekeviltä riittävää ammattiosaamista. Tällöin työntekijöiden kelpoisuuden vaatimuksena olisi virallinen alan tutkinto. Sen alle voitaisiin koota kaikki se, millä nykyistä korttiviidakkoa perustellaan.
Opetushallitus on parhaillaan perustamassa sähköistä rekisteriä. Sitä kautta kuka tahansa voi varmistaa henkilön suorittamat viralliset tutkinnot, kuten Tukesin kautta monen ammattikunnan kohdalla voidaan tehdä jo nykyisin. Tiedot voitaisiin liittää valttikorttiin, jolloin niitä ei tarvitsisi työmaan portilla edes etsiskellä.
Myös muualta lähetettyjen työntekijöiden valvonta ei olisi jatkossa ongelma. Vaadittavan kelpoisuuden voi saada jo ennen Suomeen tuloa Eurooppalaisen opintosuoritusten siirtojärjestelmän kautta. Jos tulijan osaamista ei ole lähtömaassa todennettu, niin täällä voi osallistua näyttöihin ja saada virallisen todistuksen osaamisestaan sekä nimensä kelpoisuutta osoittavaan rekisteriin. Tällöin riittää, että lähtömaassa on hankkinut sellaisen osaamisen, joka takaa suomalaiselta LVI-asennustyöltä vaadittavan laatutason.
Työturvallisuuden parantaminen on aina kannatettavaa. Työmailla vaatimukset lisääntyvät ja ammattityöntekijöiltä vaaditaan usein perusosaamisen lisäksi uusiakin taitoja. Työssäoppiminen ja koulutustarjonnan hyödyntäminen on hieno asia, mutta tarpeettomasta ja taakaksi muodostuvasta näennäiskoulutuksesta on luovuttava.