Rakennustuotteista ei saa tulla haittaa juomaveteen

Tukesin julkaisemassa tiedotteessa kerrottiin rakennusten käyttövesijärjestelmään asennettavien muovisten putkien testituloksista. Testien tulokset hämmästyttivät markkinavalvojaa.

Kuuden eri valmistajan putkissa havaittiin enemmän tai vähemmän puutteita. Testeihin oli pyritty valitsemaan kaikkien Suomen markkinoilla toimivien valmistajien muovisia PEX- ja monikerrosputkia.

Hyvä uutinen on se, että suurin osa todetuista puutteista ei ollut haitallista terveydelle, ainakaan nykytietämyksen mukaan. Mutta jos uudet muoviputket saavat hanaveden haisemaan tai maistumaan liuottimelle, ei voida sanoa, että tuote olisi kelvollinen.

Suomi alkaa olla maailmassa muiden Pohjoismaiden tavoin niitä harvoja maita, joissa hanavettä käytetään suoraan juomavetenä. Veden laatu on meillä korkealaatuinen ja järjestelmän ylläpitoon käytetään paljon rahaa. Ei siis ole mitenkään hyväksyttävää, että vesi pilataan huonolla tuotteella.

Käyttäjiä ei yhtään lohduta tieto, että ajan kuluessa, kun vettä lasketaan putkia pitkin, valmistuksen jäljiltä liukenevat yhdisteet poistuvat veden mukana ja samalla haju- ja makuhaitatkin vähenevät.

Voiko putkista aiheutua terveyshaittaa?

Terveyspuolen asiantuntijoiden mukaan suurimmalla osalla kemiallisista yhdisteistä, joita muoviputkista saattaa irrota, on niin alhainen haju- ja makukynnys, että käyttäjä pystyy aistimaan ne pitoisuuksilla, jotka eivät ole vielä terveydelle haitallisia. Vesi siis maistuu liuotinmaiselle ja sitä ei tee mieli juoda.

Tällä hetkellä on tiedossa ainakin yksi yhdiste, tert-butyylialkoholi (TBA), joka on hajuton ja mauton. Sen liukeneminen on mahdollista ennen kaikkea uusista PEX-a-tyyppisistä putkista. Asiantuntijoiden mukaan suurilla pitoisuuksilla ja pitkäaikaisaltistuksella TBA:sta voi aiheutua terveysvaikutuksia.

Tukesin testeissä ilmeni suuria TBA pitoisuuksia muutaman valmistajan PEX-a-putkista. Toisen valmistajan pitoisuudet olivat niin korkeita, että Tukes asetti nämä putket myyntikieltoon. Lisäksi kyseisen valmistajan putken eivät läpäisseet muiltakaan osin vaatimuksia juomavesikelpoisuuden osalta.

Muoviputkista saattaa irrota myös sellaisia yhdisteitä, jotka eivät ole yleisesti tiedossa eikä niiden turvallisia pitoisuuksia tunneta. Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) vastaa PEX-putkiin liittyvästä terveysriskin arvioinnista.

Lainsäädäntö avuksi

Muoviputkista mahdollisesti liukenevia kemiallisia yhdisteitä on tutkittu eri maissa. Kuitenkaan tällä hetkellä EU-tasolla ei ole asetettu raja-arvoja yksittäisille kemiallisille yhdisteille.

Millään käyttövesijärjestelmään liitettävällä rakennustuotteella ei ole yhtenäisiä eurooppalaisia standardeja, joiden mukaan tuotteet voisi CE-merkitä. Tämä johtuu suuresti siitä syystä, että EU-maat eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen testausmenetelmistä eivätkä raja-arvoista.

Vaatimukset juomavesikelpoisuudelle ja muille oleellisille ominaisuuksille pitää siis asettaa kansallisesti. Tällä hetkellä Suomessa ei ole voimassa olevia tuotekohtaisia säädöksiä, mutta sellaiset ovat onneksi tulossa lähiaikoina.

Tämän hetkisen tiedon mukaan uusiinkaan asetuksiin ei olisi tulossa raja-arvoja yksittäisten yhdisteiden liukenemiselle. Useimmille yhdisteille riittää vaatimus, että materiaaleista ei saa aiheutua juomaveteen haju- tai makuhaittoja. Mutta TBA:n kohdalla on toisin.

Markkinavalvonnan näkökulmasta olisikin äärimmäisen tärkeää, että tuotteeseen liittyville oleellisille ominaisuuksille on lainsäädännössämme mitattavat vaatimukset. Rakennustuotteiden turvallisuutta ja terveyttä valvovan viranomaisen on hankala tehdä mahdollisesti terveysriskin aiheuttavien tuotteiden markkinoilla oloon liittyviä päätöksiä, jos niihin liittyvät vaatimukset ovat kovin tulkinnanvaraisia.

Yksiselitteiset ja mitattavissa olevat vaatimukset auttavat myös valmistajaa kehittämään valmistusprosessejaan mahdollisimman laadukkaiksi.

Mistä ongelmat voivat johtua?

Aiemmin muoviputkiin liittyvissä tutkimuksissa on havaittu laatueroja jopa saman valmistajan tuotteiden välillä. Valmistajan tulee saattaa valmistusprosessit ja tuotantoprosessien omavalvonta sellaisiksi, että varmistetaan tasalaatuiset tuotteet. Valmistajan vastuulla on, että tuote täyttää niille asetetut vaatimukset.

Testattavana olleiden putkien maahantuojat olivat toimineet vastuullisesti varmistaen, että tuotteet ovat tyyppihyväksyttyjä. Yhtä putkinäytettä lukuun ottamatta kaikilla testatuilla putkilla oli joko suomalainen tyyppihyväksyntä tai muu ulkopuolisen testauslaitoksen myöntämä sertifikaatti.

Molempiin hyväksyntöihin vaaditaan ulkopuolisen testauslaboratorion suorittama tuotteen alkutestaus sekä valmistuksen aikainen laadunvalvonta. Hyväksyntää varten tuotteille tehdään vuosittaiset testit ulkopuolisessa laboratoriossa.

Silti markkinavalvonnassa tehdyissä tutkimuksissa havaittiin huomattaviakin eroja markkinoilla olevien ja laadunvalvontaan lähetettyjen näytteiden välillä. Voi siis olla mahdollista, että laadunvalvontaprosessissa on aukkoja esimerkiksi testaukseen näytteeksi valittavien tuotteiden poiminnassa, ja prosesseja tulisikin tarkentaa testauslaboratorioiden ja valmistajien välillä.

Toivottavasti syynä ei ole myöskään laadunvarmennusjärjestelmän kokeminen pelkkänä taloudellisena välttämättömänä rasitteena, vaan ymmärretään laadunvarmennusmenettelyjen merkitys tuotteen vaatimustenmukaisuuden varmentajana sekä työkaluna prosessin kehittämiseen.

Miten ehkäistä mahdollisia terveyshaittoja?

Vesilaitteisto tulee asentaa määräysten mukaisesti. Lisäksi tulee varmistaa, että asennuksen jälkeen vesilaitteisto on huuhdeltu määräysten mukaisesti talousvedellä ennen käyttöönottoa. Sen jälkeen putkistolle tehdään talousvedellä painekoe. Kaikki nämä toimenpiteet ovat myös ehtona rakennuksen käyttöönottoon, jonka rakennusvalvonta hyväksyy.

Uusien putkien asennuksen jälkeen asukkaan on suositeltavaa käyttää runsaasti vettä. Terveysriskejä pienentää myös se, että vesi juoksutetaan reilusti kylmäksi aina ennen sen käyttöä ruuanlaittoon tai juomavedeksi.

Testaustulosten perusteella selvisi siis, että markkinoillamme olevilla muoviputkilla on laatueroja jopa saman valmistajan tuotteiden kohdalla. Markkinavalvontaa ei siis tehdä turhan takia. Vaikka muoviputkiin liittyvä laaja-alainen testaushanke päättyikin, on testaustulosten perusteella selvää, että markkinavalvontaan liittyviä testauksia tullaan tekemään jatkossakin muoviputkille pistokoemaisesti.

Tutkimusten mukaan muoviputkista veteen liuenneiden pitoisuudet ovat suurimmillaan juuri käyttöönotetuissa putkissa. Ajansaatossa, kun vettä käytetään, pitoisuudet pienenevät.

Terveysperustaiset raja-arvot on määritelty pitkäaikaiskäytössä mahdollisesti syntyvien terveyshaittojen ehkäisemiseksi. Tämänhetkisen tiedon mukaan siis ei ole suurta huolta siitä, että markkinoilla olleet putket olisivat vielä aiheuttaneet terveyshaittoja. Mutta asiaa kannattaa lähestyä varovaisuusperiaatteen mukaisesti ja määrittää selkeät raja-arvot nykyisen tietämyksen mukaisesti

https://talotekniikka-lehti.fi/vesiputkia-myyntikieltoon/

Blogin kirjoittaja on Tukesin ylitarkastaja Paula Porkola. Hän työskentelee rakennustuotteiden markkinavalvonnassa, vastuualueena LVI-tuotteet.