Energiatehokkuus mukaan arkkitehtisuunnitteluun

Maailma on muuttunut viimeisen kahden vuoden aikana. Muutos on nostanut energiaomavaraisuuden ja -tehokkuuden aiempaa tärkeämmäksi yhteiskunnassamme. Energia on aiemmin ollut liian halpaa, jotta asioihin olisi kiinnitetty riittävää huomiota. Ei ole montaakaan vuotta aikaa siitä, kun esimerkiksi asuntomessuilla nähtiin lähes jokaisen talon takapihalla ulkoporealtaita. Energiaratkaisut loistivat poissaolollaan. 

Energiatehokkuus- ja lämmitysratkaisut ovat olleet monelle rakentajalle asioita, jotka eivät ole saaneet maksaa, ja niiden on täytynyt olla näkymättömiä. Tärkeämpää on ollut ulkonäkökeskeisyys: esimerkiksi suuret ikkunat, korkeat huonetilat tai keittiön työtasojen materiaalit. Tosiasia on kuitenkin se, että energiatehokkuusratkaisut tuovat elinkaaren aikana merkittäviä säästöjä. Ne ovat myös ainoa asia rakennuksissa, joka maksaa itsensä elinkaaren aikana takaisin ja pienentää sen myötä käyttökustannuksia.

Energiatehokkuus on kaikkea muuta kuin pelkkää eristämistä. Se on kokonaisvaltaista suunnittelua, jossa huomioidaan rakennuksen sijoittelu ja muoto, ikkunoiden suuntaukset ja pinta-alat, lämmitys- ja jäähdytysratkaisut, ilmanvaihto ja lämmöntalteenotto, oma energiantuotanto ja varastointi, valaistus, tarpeen mukainen automaatio ja muita energiataseeseen ja käyttökustannuksiin vaikuttavia asioita. Lopputulokseen vaikuttavat kaavoitus sekä arkkitehti- ja lvisa-suunnittelu. 

Olisi myös hyvä, että tilaajat/maksajat tietäisivät, mitä ovat ostamassa ennen kuin hankkeet kilpailutetaan. Ennen hankkeen aloittamista tarvittaisiin energiatehokkuussuunnittelua, jossa lasketaan energiatehokkuuteen vaikuttavat asiat läpi ja tunnistetaan niiden kustannusvaikutukset elinkaaren aikana. Kysyin eräässä seminaarissa varsin suuren rakennushankkeen vetäjältä, kuka on vastuussa rakennuksen energiatehokkuussuunnittelusta. Suoraa vastausta ei ollut, mutta arkkitehdilla oli suuri rooli.

Kaavoituksella vaikutetaan muun muassa aurinkosähkön hyödyntämismahdollisuuksiin. Olen nähnyt asuinalueen, jossa pulpettikatot on kaavoituksessa määrätty suuntaamaan pohjoiseen ja suuret ikkunapinta-alat etelään. Arkkitehtisuunnittelulla on myös äärimmäisen tärkeä rooli rakennusten energiatehokkuudessa, ja siksi heillä pitäisi olla siitä asiantuntemusta. Ymmärrän, että luonnonvalo kiehtoo suunnittelijoita, mutta jonkinlainen tasapaino tähän pitäisi löytyä. Eräässä jäähallissa ikkunoita oli jouduttu peittämään, koska aurinko häikäisi maalivahtia. Tässä kohtaa ikkunat ovat olleet vain ulkonäköjuttu, sillä seinärakenteet ovat lämmöneristysominaisuuksiltaan poikkeuksetta parempia. Energiatehokkuuden lisäksi pitäisi huomioida tulevaisuuden haastavat ilmasto-olosuhteet rakenteiden ja muotojen suunnittelussa. Suurimmat virheet tehdään kuitenkin työmaalla. Yksinkertaisuus on senkin suhteen valttia.

Olisi aika siirtyä uuteen aikakauteen myös arkkitehtisuunnittelussa, jossa otettaisiin energiatehokkuusasiat huomioon yhtenä tärkeimpänä osana rakennusta. Kokonaisuuteen kuuluvat myös rakennuksiin integroitavat aurinkopaneelit, sillä rakennusten sähkönkäyttö lisääntyy sähköistymisen myötä sekä lämmityksessä että liikenteessä. Lisäksi oleellisena tekijänä on rakennusten kyky toimia joustavana elementtinä osana energiajärjestelmää vaihtelevan energiantuotannon lisääntyessä. Arkkitehtisuunnittelussa pitää lanseerata uusi termi, energiatehokas arkkitehtuuri.

Kirjoittaja Antti Kosonen on Uusiutuvan sähköntuotannon systeemitekniikan ja sovellusten professori, LUT-yliopisto.