Asentajalähtöinen suunnittelu parantaisi talotekniikka-asennusten tuottavuutta

LVI- ja sähkötöissä suurin osa ajasta kuluu muuhun kuin asennustyöhön. Talotekniikan järjestöt STUL, LVI-TU ja STTA rahoittivat laajan Hukka LVI- ja sähkötöissä -tutkimushankkeen, jossa selvitettiin asentajien ajan jakautumista ja hukatun ajan juurisyitä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että sähkötöissä asennusajan osuus oli 24 prosenttia ja putkitöissä 15 prosenttia. Hukkaa aiheuttivat pääurakoitsijan työnsuunnittelu, materiaalien haalaus, huono kommunikaatio työmaalla ja erityisesti LVI- ja sähkösuunnittelu.

Suunnittelun tuottavuusvaikutus johtuu yhteensovitustarpeesta työmaalla. Iso osa asentajien ajasta menee yhteensovitukseen liittyviin keskusteluihin. Asennuksen yksityiskohdat jäävät työmaalla ratkaistavaksi. Asentajat tekevät suunnitteluratkaisuja myös tehostaakseen omaa työtään, mikä voi aiheuttaa ongelmia seuraavan työvaiheen tekemisessä, kun muiden järjestelmien tila- ja reititystarpeet eivät ole selvillä. Erityisesti LVI-asennuksissa poikkeava suunnitteluratkaisu johtaa myös uusien osien tarpeeseen, mikä tekee materiaalien ennakkotilauksista vaikeaa. Mutta miten tämän asentajien tekemän työn voisi tehdä ennen asennusten alkamista?

Avainasemassa on erottelu suunnittelun ja detaljoinnin välillä. Yhdysvalloissa LVI-suunnittelija on korkeakoulutettu insinööri, jolla on teoreettista tietoa järjestelmien toiminnasta. Hän suunnittelee järjestelmän toiminnan, vastaa sen suorituskyvystä ja siitä, että järjestelmä vastaa rakennusmääräyksiä. Detaljoija on suunnittelijan työpari ja kehittää suunnitelmia eteenpäin ottaen huomioon asennettavuuden. Detaljoijat ovat yleensä taustaltaan asentajia, joten he tekevät virtuaalisesti samanlaista yhteensovitusta kuin ennen tehtiin työmaalla. Miten saisimme Suomessakin detaljoinnin vietyä suunnitteluvaiheeseen?

Käytännössä päävaihtoehtoja on kaksi. Ensinnäkin suunnittelijoille voidaan lisätä tehtäviä. Tämä onnistuisi joko kouluttamalla suunnittelijoita siten, että heillä on riittävä ymmärrys työmaan tarpeista, tai palkkaamalla detaljoijia, joilla on asennuskokemusta. Toinen vaihtoehto on ottaa talotekniikkaurakoitsijat aikaisemmassa vaiheessa hankkeeseen mukaan työskentelemään yhdessä suunnittelijoiden kanssa. Yhteistoiminnallisissa toteutusmuodoissa tämä osittain toteutuukin jo. Paljonko työmaalla voitaisiin sitten säästää aikaa?

Tutkimuksemme mukaan asentajalähtöisellä suunnittelulla voitaisiin parantaa tuottavuutta jopa 20 prosenttia. Hyöty tulee tehottomien yhteensovituskeskustelujen ja odottelun vähentymisen ja materiaalilogistiikan tehostumisen kautta. Aikataulullisesti säästöä tulisi vielä lisää, koska detaljisuunnittelua voidaan tehdä ennen asennusten alkamista. Detaljointi mahdollistaisi pidemmällä aikavälillä myös isomman esivalmistusasteen. Esivalmistus voisi tapahtua joko putkipajoilla tai tehtaissa tai vaikka saman asennusryhmän toimesta työmaalla erikseen varatussa tilassa. Kansainvälisesti esivalmistuksen kustannushyöty on ollut 5–25 prosenttia.

Tutkimuksen seuraavan vaiheen jälkeen osaamme arvioida, kuinka paljon suunnitteluun tarvitaan lisäsatsauksia, jotta työmaalla asennustyön tekeminen olisi mahdollisimman sujuvaa. Lisätietoa tutkimuksistamme löytyy muun muassa Building 2030 -konsortion sivuilla (building2030.com), ja työtä jatketaan myös syksyllä aloittavan Talotekniikka 2030 -konsortion puitteissa.

Olli Seppänen
Professori (Associate professor), rakentamisen tuotantotalous