Elämää tukien katveessa

Mikä erottaa pk-sektorin yrittäjät suuryrityksistä tai maatalousyrittäjistä? Massiiviset tukiaiset. Ainoastaan maatalouselinkeinoa harjoittamalla voi kuitata ison osan tuloistaan – ja eläkemaksuistaan – valtion piikistä. Miljardiliikevaihdolla saa valtiolta miljoonaluokan tukiaiset, oli siihen tarvetta tai ei.

Pienet ja keskisuuret yrittäjät voivat moisesta vain etäisesti haaveilla. Eläkettä ei kerry, ellei sitä itse maksa. Energia- tai muuta tukea ei voi anoa, kun ei sitä juuri tuota saati kuluta. Lähinnä kulutetaan tienpäällisiä ja pyritään pitämään työntekijät leivissä.

Eräs yrittäjä taannoin totesikin, että hän on valtiolla töissä. Ainakin päätellen siitä, kuinka paljon hän kerää ja joutuu maksamaan rahaa yhteiseen kassaamme. Vuoden yrittäjäpalkinnon voisikin antaa joka vuosi kaikille, jotka uskaltavat ryhtyä yrittäjiksi. On se sen verran kivinen tie.

Yrittäjät itse eivät kuitenkaan valita. Päinvastoin, heidän katseensa on tulevaisuudessa ja tavoitteena on huolehtia parhaan kykynsä mukaan työntekijöiden elinmahdollisuuksista. Siinä samassa saa ehkä kerättyä hieman sukan varteen pahan päivän varalle, mutta varsinainen ei ole päällimmäisenä ajatuksissa ja rikastuminen olisikin todennäköisempää lottoamalla.

Tapaamani yrittäjien kanssa keskustellessani tulin siihen tulokseen, että tulevaisuuteen voi itse vaikuttaa omilla päätöksillä. LVI-TU:n laatima LVI-asennuksen strategiaopas on kulutettu monessa toimipisteessä hiirenkorville ja yrittämiseen on sen myötä saatu uutta vauhtia. Toivottavasti kokoamamme tarinat auttavat esimerkillään myös muita yrittäjiä selviämään omalla taipaleellaan.

Heikki Heikkonen