Vihreä siirtymä vaatii lisää työvoimaa – Kai Puustinen: ”Talotekniikka-ala on koko muutoksen ytimessä”

Kai Puustinen kantaa huolta talotekniikka-alan työvoimapulasta. Vihreä siirtymä lepää paljolti taloteknisten toimijoiden harteilla, ja energiatehokkuusvaatimukset hiilineutraaliuden saavuttamiseksi kasvattavat tarvittavan työvoiman määrää. Tekijöitä tarvitaan lisää – ja nyt alkaa olla jo kiire.

Juttu on julkaistu alun perin kesäkuussa 2022 Talotekniikka-lehdessä 5/2022.

Sähkötalon neuvottelupöytään istuu haastateltavakseni tuore sähköinsinööriopiskelija. Tämä opiskelija ei kuitenkaan aloittele uraansa, vaan on kokenut tekijä: STULin ja Talotekniikkaliiton toimitusjohtaja Kai Puustinen.

– Olen opiskellut työn ohella melkein aina. On mielenkiintoista syventyä opinnoissa sähköteknisiin yksityiskohtiin, Puustinen kertoo.

Kun Puustinen aikoinaan valmistui valtiotieteiden maisteriksi, oli hänellä takana jo useita työvuosia retkeilyvälineiden maahantuonnissa ja lehtibisneksessä. Hän oli vuonna 1999 perustamassa Retki-lehteä sekä toimi lehden päätoimittajana ja toimitusjohtajana. Lehti ilmestyy edelleen.

– Ehkä paras koulu yrittäjyyteen on lähteä tekemään kokonaan uutta liiketoiminta-aluetta. Laitoimme Retki-lehden pystyyn tyhjästä ja saimme sen toimivaksi ja kannattavaksi mediaksi.

Hintakehitys lähti laukalle

Markkinointia ja liiketaloutta Puustinen opiskeli samalla, kun hän työskenteli Onnisen maa- ja konserniorganisaatiossa. Onnisella vierähti 16 vuotta, kunnes Puustinen vuonna 2019 siirtyi STULin toimitusjohtajaksi. Viimeiseksi tehtävänimikkeeksi Onnisella jäi talotekniikkayksikön johtaja: Puustinen vastasi sähkö- ja LVIK-tuotteiden myynnistä Suomessa – minkä myötä sähköalakin tuli tutuksi.

Onnisella Puustisen vastuulla oli ajoittain myös yrityksen Venäjän liiketoiminta, jonka hän viime töikseen Onnisella ajoi alas. Prosessin yksityiskohdat ovat pyörineet Ukrainan sodan aikana mielessä. Sodan vaikutukset näkyvät Puustisen mukaan jo Suomen talotekniikka-alallakin – tosin koronapandemian takia on vaikea sanoa, mikä johtuu mistäkin.

– Korona aiheutti komponenttipulaa, joka jatkuu edelleen esimerkiksi Kiinan kautta. Talotekniikan tuotealueiden hintakehityksessä taas elimme Suomessa pitkään vakaata kautta, mutta viimeisen puolentoista vuoden aikana hintakehitys on lähtenyt ihan laukalle. Raaka-ainehinnat ovat nousseet ja se on luonut alalle epävarmuutta, Puustinen sanoo.

Koronapandemian vaikutukset sinällään ovat talotekniikka-alalla jääneet Puustisen mukaan kuitenkin melko pieniksi, erityisesti sähköpuolella.

– Alkuvaiheessa esimerkiksi suojautumisista ja testeistä tuli ylimääräisiä kustannuksia. Mutta koronan suoranaisista vaikutuksista koko rakennusteollisuus pääsi aika vähällä moneen muuhun alaan verrattuna. Nyt näyttää siltä, että koronaan sairastutaan ja sitten palataan takaisin töihin.

Vihreä siirtymä tarvitsee tekijänsä

Erityisesti sähköpuolella Suomessa on talotekniikka-alalla Puustisen mukaan melko vähän ulkomaista työvoimaa, minkä vuoksi Ukrainan sota ei ainakaan vielä näy alan työvoimapulassa.

– Mutta muun rakentamisen kautta se varmaan jossain vaiheessa heijastuu. Eikä sitä osata vielä arvioida, mitä sodan päättyminen ja Ukrainan jälleenrakentaminen Suomen rakentamiselle tarkoittavat. Onko meillä silloin ulkomaisia työntekijöitä vai ohjautuvatko he Ukrainaan, jossa töitä tulee olemaan todella paljon? Tämä on vielä täysin näkemätön kortti.

Puustinen arvioi, että teknisen kaupan puolella pystymme viemään Suomesta tuotteita Ukrainan jälleenrakentamiseen. Siihen hän ei kuitenkaan usko, että Suomesta lähtisi isossa mittakaavassa työvoimaa jälleenrakentamaan Ukrainaa.

– Meillä on kotimarkkinoillakin työvoimapula ja kädet täynnä töitä. En usko, että katetaso Ukrainassa sinne suuntaan vetäisi, Puustinen pohtii.

Sekä LVI-, kylmä- että sähköpuolella onkin ollut tekijäpulaa jo pitkään – ja samaan aikaan vihreä siirtymä kiihdyttää talotekniikka-alan tekemistä. Puustinen on tekijäpulasta huolissaan, sillä suuri osa vihreästä siirtymästä on taloteknisten toimijoiden varassa. Hän kuvailee Suomen hallituksen aikataulua vihreälle siirtymälle kunnianhimoiseksi.

Talotekniikkaliitto, STUL ja LVI-TU ovatkin vieneet päättäjille viestiä siitä, että vihreän siirtymän aikataulussa ja tavoitteissa on ristiriita. Tekijöitä ei ole tarpeeksi.

– Talotekniikka on juuri se teollisuuden ala, joka vihreän siirtymän suureksi osaksi tekee. Tarvitsemme enemmän tekijöitä, ja tarve on globaali. Esimerkiksi paikalliset energiantuotannot, sähköautojen latauspisteet, ilmanvaihdon uudistamiset ja lämmöntalteenottojärjestelmät ovat meidän käsissämme. Tekijäpula kattaa sekä asentaja- että suunnittelijatason, ja teknisellä myynnilläkin on varmaan ongelmia saada työntekijöitä.

”Ammatillisen koulutuksen taso on romahtanut”

Koulutuksen ongelmien ja talotekniikka-alan työvoimapulan korjaaminen ovat tällä hetkellä STULin ja Talotekniikkaliiton pääagendana. Puustinen muistuttaa, että niistä on kiinni koko talotekniikka-alan mahdollisuus toteuttaa vihreä siirtymä.

– Tekijätason toisen asteen koulutuksen tasolla ongelma on kaikissa ammattilajeissa sama. Mutta koska meillä on hiilineutraalisuuteen pyrkimiseen selkeät kansalliset ja EU-tasoiset tavoitteet, meidän täytyy priorisoida aloja, jotka sen toteuttavat. Talotekniikka-ala on koko muutoksen ytimessä. Niin itsekkäältä kuin se kuulostaakin, niin ainakin tämä ala täytyy pystyä laittamaan kuntoon, Puustinen sanoo.

Nopeaa ratkaisua alan työvoimapulan ratkaisemiseen ei Puustisen mukaan löydy. Hän painottaa, että edellisen koulutusuudistuksen jäljiltä asioita meni pieleen.

– Talotekniikka-alan ammatillisen koulutuksen taso on romahtanut. Opettajaresursseja on vähennetty ja koulutuksen vastuuta on siirretty enemmän työmaille. Tämä ei ammattikoulutuksessa toimi. Korkea-asteen koulutuksissa on enemmän itseohjautuvaa porukkaa, mutta ammattikoulutuksessa tehdään asioita käsillä. Ei työmaa ole oikea paikka opetella vaikkapa sähköasennuksia, kyllä ne koulussa pitää oppia. Työmaalla sitten harjoitellaan opittua asiaa harjoitteluissa.

Kylmäpuolen työvoimapulan kannalta Puustinen pitää käsittämättömänä myös sitä, ettei kylmäalaa voi Suomessa opiskella korkeakoulutasolla. Jos haluaa kylmämestariksi valmistumisen jälkeen jatkaa kylmäalan opintoja, on lähdettävä Tukholmaan.

– Ilmastoinnin jäähdytys on ollut jo vuosikausia yksi nousevista talotekniikan aloista. Siihen täytyy pystyä vaikuttamaan nopealla aikajänteellä, että kylmäalan koulutus saadaan Suomessa sille kuuluvalle tasolle.

Oppipojasta mestariksi?

Edellisen koulutusjärjestelmän muutoksen aikoihin oppipoika-mestari-tyyppistä oppimista pidettiin Puustisen mukaan Suomessa hyvänä vaihtoehtona – vähän Keski-Euroopan malliin. Tällaiselle oppimisen tavalle ei hänen mielestään kuitenkaan löydy Suomesta valmista kulttuuria eikä suomalaisyrityksissä ole siihen tarvittavaa pedagogista osaamista.

Puustinen muistuttaa myös, että vaikkapa Sveitsissä valtio tukee rahallisesti oppipoika-mestari-tyyppistä kouluttamista.

– Tukeakin tärkeämpää on kuitenkin se, että näissä yrityksissä on tehty tätä jo vuosikymmenien, ehkä jopa vuosisatojen ajan. Se on siellä tapa kouluttaa nuoria ihmisiä. Meillä tällaista osaamista ja tapaa ei ole, eikä muutos siksi sellaisenaan toimi, Puustinen sanoo.

Suomessa esteeksi nousevat Puustisen mukaan myös resurssit, jotka eivät harjoittelijoiden ottamiseen riitä: 75–80 prosenttia sekä LVIK- että sähköpuolen yrityksistä on Suomessa 1–3 hengen firmoja. Oppipoika-mestari-tyyppinen kouluttaminen palveleekin Puustisen mukaan lähinnä isompia yrityksiä, jotka saavat sitten valmistuvasta asentajajoukosta ”kermat päältä”.

– Sehän ei ole heidän vikansa. Se on tämän hetken järjestelmän valuvika.

Työperäisen maahanmuuton Puustinen ei myöskään usko talotekniikka-alan työvoimapulaa ratkaisevan. Ammattitason asentajista on pulaa kaikissa Euroopan maissa.

– Miksi he jättäisivät kotimaansa työmarkkinan ja muuttaisivat Suomeen? Työvoimapula koskee koko Eurooppaa.

Paljon pudokkaita

Ratkaisun avaimet talotekniikka-alan työvoimapulaan löytyvät Puustisen mielestä koulutuksesta: aloituspaikat ovat jo lähellä riittävää määrää, mutta hakijoita tarvitaan lisää ja opiskelijat pitäisi saada pidettyä koulussa.

– Pudokkaita on paljon. Opiskelijat eivät pysy mukana, kun heidän pitäisi pystyä tekemään itse asioita, joita he eivät osaa. Meidän täytyy muuttaa koulutusjärjestelmää, Puustinen sanoo.

Liian pienet hakijamäärät Puustinen jäljittää siihen, etteivät nuoret tee enää asioita käsillään. Peruskoulussa esimerkiksi tekniseen käsityöhön erikoistuneiden opettajien määrä on Puustisen mukaan pienentynyt paljon viimeisten parinkymmenen vuoden aikana.

– Kun kotonakaan ei enää tehdä käsillä käytännössä mitään, mistä nuoret saavat tarttumapinnan käsillä tekemiseen? Eivät he voi vain yhtäkkiä 15-vuotiaina keksiä, että haluavatkin tehdä asioita käsillään.

Puustinen muistuttaa, ettei tarve käsillään tekevistä ammattilaisista Suomesta katoa – päinvastoin.

– Jotta saamme nuoria valitsemaan näitä aloja, meidän pitää luoda heille vaihtoehtoja: koulussa täytyy jo alemmilla luokilla perehtyä siihen, mitä käsillä tekeminen ja rakentaminen tarkoittavat. Haluamme, että tämä huomioidaan seuraavassa hallitusohjelmassa.

Puustinen näkee talotekniikka-alassa kaikesta huolimatta hyvät mahdollisuudet siihen, että nuoria saadaan tulevaisuudessa houkuteltua alalle. Ala tarjoaa hienoja mahdollisuuksia ja on hiilineutraaliudessa ratkaisijan roolissa.

– Ala tarjoaa paljon erilaisia tehtäviä sekä aitoja etenemismahdollisuuksia asentajasta globaalin yrityksen johtoon. Eikä tämän alan palkkauskaan huonoimpia ole.

————————

Työn vastapainona:

• Perheeseen kuuluu puoliso, kolme aikuista lasta ja koira.
• Treenaa ja ohjaa japanilaista kamppailulajia, taidoa. ”Taido vaatii täyden keskittymisen. Salille kun menee, niin kaikki muu unohtuu.”
• Huoltaa kehoaan kuntosalitreeneillä, lenkkeilyllä ja hiihtämällä. ”Nivelet ja polvet eivät enää kestä ihan jokapäiväistä taidoharjoittelua.”