Ympäristöongelmat puhuttivat 30 vuotta sitten
Suomen kokonaisrikkidioksidipäästöt ovatkin pienentyneet 1970-luvun huippulukemista noin 650 000 tonnista noin 360 000 tonniin vuodessa.
Talotekniikka-lehden edeltäjässä, LVI-aikakauslehdessä, elettiin kuohuttavia aikoja vuonna 1986. Keväällä sattunut Tshernobylin ydinonnettomuus sai ihmiset heräämään energiantuotannon riskitekijöihin. Lehdessä 6/1986 kirjoitettiin monen artikkelin verran voimaloiden päästöistä.
Fil.maist. Eija Lumme ympäristöministeriöstä kirjoitti:
”Suomen ilmansuojelutyössä ovat vuosikausia olleet päähuomion kohteena rikkidioksidi ja hiukkaset. Silmätikuksi joutuminen on merkinnyt näiden aineiden ilmaan joutuvien päästöjen merkityksellistä vähentämistä.
Suomen kokonaisrikkidioksidipäästöt ovatkin pienentyneet 1970-luvun huippulukemista noin 650 000 tonnista noin 360 000 tonniin vuodessa. Tavoitteena on 1990-luvun alkupuolella alittaa 300 000 tonnin päästötaso. (Toim.huom.: Nykyään Suomen rikkidioksidipäästöt ovat enää noin kymmenes siitä, mitä ne olivat 1980-luvulla.)
Tärkeimpiä rikkidioksidilähteitämme ovat energiantuotanto öljyä ja kivihiiltä polttamalla, sellunvalmistus, öljynjalostus sekä kemian ja metallien perusteollisuus. Rikkidioksidi on happaman laskeuman, happosateen, tärkein esiyhdiste.”
Lumme kertoi myös otsonin tutkimuksesta sekä typpiyhdisteiden vaarallisuudesta, ja että niiden synnyttämisen rajoittamista tutkitaan parhaillaan.
Kuvassa: Siinä missä artikkelissa kerrottiin rikkidioksidin vaaroista, sen yhteydessä mainostettiin – ironista kyllä – öljylämmityksen etuja.
