Vanhukset uuteen uskoon

Olen ilokseni saanut tutustua välillä vähän läheisemminkin vanhoihin kiinteistöihin, joille on suotu uusi elämä.

Samalla ne ovat usein aloittaneet uuden elinkaarensa alusta, toisinaan jopa alkuperäistä ehompana – tai ainakin mielikuvituksellisemmassa käytössä. Alkujaan kiinteistön omistajaa tai siitä vastaavaa kehittäjää saattaa harmittaa, ettei kiinteistöä saa purkaa. Myönnän itsekin hämmästeleväni toisinaan esimerkiksi Museoviraston tai jonkun muun instanssin päätöksiä suojelusta, mutta usein pakon edessä syntyvät myös parhaimmat oivallukset.

Nähdessäni myöhemmin mitä esimerkiksi Finlaysonin vanhoissa tehdaskiinteistöissä on saatu aikaiseksi, mitä vanhalla Sukkatehtaalla Tampereella tapahtuu tai millaisia suunnitelmia muun muassa Vantaan Silkkitehtaan alueelle on laadittu, mieleni valtaa lämpö. Kun parhaat osaajat lyövät päänsä yhteen ja myös viranomaiset antavat hieman liekaa, saavutetaan taidonnäytteitä, joita voidaan ylpeänä esitellä julkisuudessa. Silti kaikkia kohteita ei voida tai niitä ei ole järkevää saneerata, ei aina edes silloin, kun on kyse asuintaloista. Joskus on vain päästettävä menemään, nieltävä tappiot tai nähtävä, että rakennus on elinkaarensa päässä ja sen tilalle on rakennettava uusi. Ei sekään ole huono vaihtoehto, jos asunnoille riittää kysyntää.

Putkiremonttibarometri paljastaa, että olemme vähän nuukia asuntosaneeraajina. Tyydymme vähään emmekä riittävän usein edes pohdi, voisiko asumisen tasoa kohentaa entisestään. Jos edes kylpyhuoneita ei haluta uusia putkiremontin yhteydessä, on tässä peiliin katsomisen paikka. Jos asunnossa ja taloyhtiössä tehdään rankka ja pitkäkestoinen putkiremontti, on lyhytnäköistä jättää muut urakat toiseen kertaan. Sitä katuu äkkiä sekä omistaja, mutta se karkottaa myös ostajat. Ja vaikka putkiremontti harvoin on tuottoisa investointi, on pitkässä juoksussa mielekkäämpää ja tyydyttävämpää maksaa siitä, että asuu uudenveroisessa asunnossa, kuin että maksaa kaiken jäädessä ennalleen.

Heikki Heikkonen, päätoimittaja