Vaikuttavuutta energiapolitiikkaan

Biopolttoaineet, hiilidioksidipäästöt, uusiutuva energia, taserajat. Erilaisilla mittareilla ja tuotantotavoilla tavoitellaan milloin päästöjen leikkausta, milloin niiden vähentämistä tai jopa energiakäännettä, jossa koko energiainfra laitettaisiin uusiksi alkutuotantoa myöten.

Suomi törmäsi EU:n piirissä vastahakoisuuteen metsien hyödyntämisessä ja hiilinielutulkinnoissa. Oikein tai väärin, hiilinieluajattelussa on syytä ottaa aikalisä – kuten monessa muussakin asiassa. Jo nyt on toteennäytetty, että sademetsien vaikutus ei olekaan se, mitä niistä on luultu. Hyytäviä uutisia saattaa kuulua muualtakin.

St1:sen hallituksen puheenjohtaja Mika Anttonen hämmästeli Rakennusten energiaseminaarissa sitä, miksi Kiinassa keittiöistä pienin kätösin kerätty käytetty ruokaöljy ja -rasva kuljetetaan konteissa Eurooppaan polttoaineeksi. Hän esitti, että paljon suurempi vaikutuksiltaan ja monin verroin järkevämpi ratkaisu olisi investoida aurinkoenergiaan esimerkiksi Afrikan mantereella, jos tämä laskettaisiin tuottajan hyväksi panostuksena uusiutuvaan ja päästöttömään energiaan.

Saasteet eivät tunne valtioiden välisiä rajoja, joten hiilidioksidipäästöjen leikkaaminen tai hiilinielujen kasvattaminen missä päin tahansa on Maapallon etu. Tällöin olisi järkevintä miettiä vaikuttavuutta. Paljonko saamme aikaiseksi erilaisilla investointivaihtoehdoilla ja missä vaikuttavuus on suurinta.

Suomi on sekä energia- että metsäteollisuudessa vahva osaaja. Yhdistämällä nämä kaksi asiaa voisimme olla ratkaisemassa sekä energiantuotannon aiheuttamia ongelmia että lieventämässä inhimillistä hätää siellä, missä vähäkin merkitsee paljon. Todellinen taseraja kulkee ilmakehässä, ja kaikki asiat mitä teemme sen sisäpuolella vaikuttavat meihin kaikkiin.

Heikki Heikkonen

Jätä kommentti

*

*