Tekijät loppuvat kesken

Olen aiemminkin hämmästellyt suomalaista koulutuspolitiikkaa. Silti äskettäin julkaistu selvitys suunnittelu- ja konsultointialan työvoimasta – tai oikeammin työvoimapulasta, avasi silmäni sepposen selälleen. Useille teknisille toimialoilla valmistuu lähivuosina aivan liian vähän ihmisiä, ja näistä talotekniikkasektori on yksi kriittisimmässä tilassa olevista.

Pitkään on tiedetty, että työnjohdollisissa tehtävissä toimivista ihmisistä on kysyntä kovempaa kuin tarjonta. Yllättävää onkin, että suunnittelussa henkilöstöpula on käytännössä pahempi. Opetukseen tehdyt leikkaukset ja kokonaisten opintosuuntien harkitsematon alasajo vain pahentavat tilannetta, kun vielä eläköityminenkin kiihtyy lähivuosina.

Mitalin toinen puoli on nuorten hiipuva kiinnostus pitkää matematiikkaa ja muita matemaattisia aineita, kuten fysiikkaa ja kemiaa kohtaan. Päättäjät haluavat lisätä kieliopintoja ja niitä on tarjolla yhä nuoremmille oppilaille. Samalla matematiikka on kuitenkin täysin laiminlyöty, kun päämääränä on vain kansainvälistää Suomea.

Valmistuessaan lapsemme osaavat puhua, mutta heillä ei ole mitään kerrottavaa. Korkeakouluissa joudutaan matematiikan opinnot aloittamaan lähes alusta, kun pohja pettää alta.

Yksi nopeimmista ratkaisuista kipeään osaajapulaan on muunto- ja täydennyskoulutus. Tästä on saatu hyvää näyttöä, mutta siihen on panostettava laajemmin. Myös tekninen monikulttuurisuus on suotavaa digitalisoituvassa maailmassa.

Alan on ryhdyttävä itsekin näkemään vaivaa houkuttelevuuden ja tunnettuuden parantamiseksi. Missä ikinä liikuttekin, kertokaa upeasta alastamme. Sillä talotekniikka-ala tarjoaa huikeita mahdollisuuksia ja varsin turvatun tulevaisuuden kaikille eri opinahjoista millä tahansa tasolla valmistuville – jopa tohtoreille.

Heikki Heikkonen