Sähköistävä ongelma

 

Tykkään vertailla auto- ja rakennusalaa toisiinsa, koska molemmilla olisi opittavaa toisiltaan ja molemmat maailmat ovat tuttuja lukijoillemme. Ilmastonmuutoksen torjunnassa sekä liikkumista että asumista yhdistävät samat haasteet: pyrkimys vähäpäästöisyyteen ja vahvempi nojautuminen sähköön.

Autojen osalta valtiovalta tuijottaa hankinnan helppoutta ja autokannan uusiutumista, kun todellinen ja paljon isompi päänvaiva on energiainfran mitoitus ja jälleenrakennus. Kiinteistöissä, asumisessa ja elämisessä tilanne on samankaltainen: vehkeet ovat olemassa, mutta ei niitä voi asentaa tai käyttää määräänsä enempää. Kapasiteetti ei yksinkertaisesti riitä.

Aalto-yliopiston Smart Energy -hankkeen yksi viesti onkin, että hiilidioksidivapaaseen yhteiskuntaan on mahdollista siirtyä, mutta pyrkiessämme hyvään liian nopealla tahdilla aiheutamme aiempaa enemmän päästöjä. Sähköistys ei voi edetä sähköntuotannon kasvua nopeampaan tahtiin.

Niin liikenteen kuin asumisen ja energiantuotannonkin infrat ovat Suomessa kohtalaisen hyvässä kunnossa. Ne on valmiiksi rakennettu ja ne toimivat hyvin.

Lisäksi yhteiskunta on voinut luottaa käyttäjien ja tuottajien omaan panostukseen, ja siitä huolimatta niin energia- kuin liikennesektorikin tulouttavat valtion kassaan merkittävän summan joka vuosi. Hosumalla ja tekemällä vääriä, hätiköityjä päätöksiä aiheutamme suunnatonta hallaa koko yhteiskuntamme toimivuudelle. Siis jäitä hattuun ja malttia.

Englannin kielessä on hyvä sanonta: ”If it ain´t broke, don´t fix it”. Tämä olisi hyvä pitää mielessä Suomessakin miettiessämme tulevaisuuden ratkaisuja.

 

Teksti: Heikki Heikkonen 

Jätä kommentti

*

*