ROTI teki tehtävänsä vesihuollossa
RIL koordinoi joka toinen vuosi Rakennetun omaisuuden tila (ROTI) -raportin, joka tarjoaa puolueetonta tietoa ja näkemystä rakennetun omaisuuden tilasta Suomessa. Vuoden 2019 ROTIn valmistelu käynnistyi analyysilla siitä, mitä on tapahtunut edellisen raportin jälkeen. Edellinen ROTI valmistui vuonna 2017.
Vesihuollon osalta kaksi edellisen ROTIn perusviestiä menivät erittäin hyvin läpi mediassa ja koko yhteiskunnassa:
1) vesihuoltolaitosten verkostot ikääntyvät nopeammin kuin niitä uusitaan
2) muuttuva tilanne uhkaa johtaa tulevaisuudessa siihen, että erityisesti maamme pienimpien vesihuoltolaitosten toimintaedellytykset ovat uhattuna.
Yhdyskuntatekniset järjestelmät, johon vesihuoltokin kuuluu, sai edellisellä kerralla arvosanaksi 7/2. Arvosana on kriittinen, mutta se toimi kaivattuna herättelynä alalle. Vuonna 2019 arvosana nousi piirun verran, jolloin vesihuolto sai 8-.
Valtioneuvoston kanslia teetti täsmälleen vuoden 2017 ROTIssa esitetyistä huolenaiheista raportin Tulevaisuuden kestävä vesihuolto – ennakointi, ohjaus ja järjestäminen (http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161028 ).
Selvitys kuvaa hyvin alaa kokonaisuutena ja sen keskeisimpiä haasteita. Se kuitenkin ohittaa turhan vähäisellä pohdinnalla muun muassa valtion ja kuntien osuuden vesihuollon kehittämisessä.
Myös Suomessa yleistyneet energia- ja vesilaitosten yhdistelmät jäävät pohdinnoissa vähälle. Näin selvityksen tarjoamat ratkaisut jäävät varsin vaisuiksi. Ratkaisuiksi esitetään lievää viranomaisohjausta ja nykyisissä olosuhteissa vaikeasti aikaansaatavia organisaatiomalleja.
Tilanne on kuin sotessa: kaikki ymmärtävät ongelman ja ovat yhtä mieltä siitä, että jotain täytyisi tehdä, mutta mielipiteet ratkaisukeinoista vaihtelevat, eikä yhteistä näkemystä synny.
Parin vuoden aikana tapahtuneesta vesihuollon kehityksestä ja muutoksesta on muutamia hyviä esimerkkejä: Useat laitokset uudistavat vesihuoltoverkostojaan ja laitoksiaan merkittävästi. Lisäksi Suomen vesihuollossa on otettu käyttöön ja kehitetty uusia prosesseja ja toimintamalleja, kuten MBR- ja MBBR-prosessit, Pisara-konsepti ja RAVITA-hanke.
Myös vesihuoltolaitosten riskienhallinta on kehittynyt merkittävästi WSP-, SSP- ja varautumissuunnittelun vahvistumisen myötä ja laitosten avoimuus ja viestintä on parantunut. Lisäksi Vesilaitosyhdistys julkaisi Vesihuollon suuntaviivat 2020-luvulle (https://www.vvy.fi/ohjeet-ja-julkaisut/muut/vesihuollon-suuntaviivat-2020-luvulle-vvy-mmm-ja-kl/ ).
Ovatko nämä suomalaisen vesihuollon mallit hyviä ja riittäviä meille? Mitä tarvitaan, että alan arvosanat saadaan nousemaan?
Toivottavasti vesihuoltoala kehittyy vuoden 2021 ROTIin mennessä kiertotalouden ja ympäristönsuojelun veturiksi, digitalisaatiota hyödyntäväksi omaisuuden- ja riskienhallinnanhallinnan mallisektoriksi säilyttäen tutun ja turvallisen laadukkaan ja kohtuuhintaisen palvelun.
