Rakennuksen perusparannus ja paloturvallisuus

Rakennuksen perusparannuksessa pitää paloturvallisuuden osalta säilyttää vähintään olemassa oleva turvallisuustaso ja parantaa sitä olemassa olevan rakennuksen ehdoin. Usein rakennuksen ikä ja museaaliset arvot asettavat vaatimuksia, joiden takia rakennusta ei kaikilta osin ole tarvetta korjata kuin uutta. Silloin pitää osata tehdä turvallisia kompromisseja, joka tarkoittaa välillä myös taitoa olla tekemättä mitään.

Perusparannushankkeessa paloturvallisuuden osalta huomioidaan vaatimukset, jotka olivat asetettu paloturvallisuudelle rakennusaikana. YM:n vuoden alusta voimaan tullutta asetusta (848/2017) rakennusten paloturvallisuudesta ei sovelleta suoraan perusparannushankkeessa, kun toiminta rakennuksessa ei muutu vaativammaksi tai kyseessä ei ole rakennuksen laajennus.

Ensimmäinen Rak Mk E1 tuli voimaan vuonna 1976, jota ennen on sovellettu muun muassa Sisäasiainministeriön palonkestävyyspäätöstä vuodelta 1962 tai esimerkiksi paloluokituspäätöstä vuodelta 1936.

Soveltamista ja poikkeamia nykymääräyksistä vaativia asioita perusparannuksessa ovat usein uloskäytäväjärjestelyt, poistumismatkat, savunpoisto, palo-osastointi ja -turvallisuustekniikka.

Uloskäytävien osalta poikkeamia on oviaukkojen leveyksissä, korkeuksissa ja ovien avautumissuunnissa. Perusparannuksessa voidaan useimmiten todeta, että oviaukko on nykyvaatimuksia matalampi ja kapeampi, mutta olemassa olevan rakennuksen ja käyttötavan ollessa sama.

Viranomaisneuvottelussa todetaan ja vain kirjataan asia palotekniseen suunnitelmaan. Edellä mainitussa on huomioitava kuitenkin, että henkilömäärän kasvattaminen voi vaatia toimenpiteitä uloskäytävävaatimusten täyttämiseksi.

Museaalisten arvojen ja kohtuuttomia vaativien korjaustoimenpiteiden takia nykymääräysten mukaisia poistumismatkavaatimuksia ei aina saavuteta. Tapauskohtaisesti ja viranomaisneuvotteluiden kautta sekä mahdollisen turvallisuustekniikan parantamisella poistumismatkojen ylitykset voidaan hyväksyä.

Uloskäytävien savunpoiston osalta huomioidaan, että savunpoiston laukaisun tulisi olla helppokäyttöinen, mutta savunpoiston vaatimus ei tarvitse olla aina taulukkoarvojen mitoituksella. Savunpoistoaukon koko porrashuoneessa voi olla pienempi, jos se parantaa olemassa olevaa tilannetta.

Avoimessa portaikossa tai muussa avoimessa tilassa palo-osastointia ei ole aina tarpeen museaalisten arvojen takia toteuttaa nykyvaatimusten mukaisesti esimerkiksi palo-osastoivilla lasirakenteilla. Tapauskohtaisesti voidaan ottaa hallittu riski ja neuvotella viranomaisen kanssa hyvä ratkaisu olemassa olevan rakennuksen arvoja vaalien.

Perusparannuksessa on syytä myös perehtyä rakennuksessa tehtyihin muutoksiin menneiden vuosikymmenten ajalta. Mahdollista on, että alkuperäisiä tilajärjestelyitä on muutettu niin, että uloskäytäväjärjestelyt ovat heikentyneet olennaisesti rakentamisaikaisesta ilman, että niihin on kiinnitetty mitään huomiota.

Palotekninen suunnittelija auttaa perusparannushankkeessa määräysten soveltamisessa ja viranomaisneuvotteluissa. Suunnittelussa huomioidaan rakennuksen tuomat hallitut riskit ja käyttömahdollisuudet. Olennaista on huomioida asiakkaan tahtotila ja tavoite turvallisuustasossa, jonka hän asettaa rakennukselle.

Julkaistu aiemmin Vahanen –yhtiöiden omilla nettisivuilla.

 

Kirjoittaja: Mikael Siitonen, tiimipäällikkö, Vahanen Suunnittelu-palvelut Oy

Jätä kommentti

*

*