Paremman sisäilmaston äänitorvi

Sisäilmaongelmat otetaan Suomessa vihdoin tosissaan, arvioi Sisäilmayhdistyksen uusi toiminnanjohtaja Mervi Ahola.

Ainakin sosiaalisessa mediassa käytävän keskustelun perusteella Suomessa on vallalla suuri huoli huonosta sisäilmasta. Sisäilmayhdistyksen toiminnanjohtajana maaliskuussa aloittanut Mervi Ahola, 37, näkee, että suhtautuminen sisäilmaongelmiin on muuttunut viime vuosina selvästi.

”Sisäilmaongelmia ei välttämättä vieläkään oteta joka puolella tosissaan, mutta asiassa on edistytty. Sosiaalinen media on muuttanut tilannetta niin, että ongelmat ovat nousseet pinnalle, ja tieto liikkuu hyvin nopeasti. Sisäilmaongelmista kärsivät saavat somen kautta myös vertaistukea, jollaista aiemmin ei ole ollut saatavilla”, Ahola kuvaa.

Sisäilmayhdistys pyrkii edistämään rakennusten terveellistä sisäilmastoa ja toimimaan linkkinä tutkimuksen ja käytännön välillä. Tutkimukseen perustuvalle tiedolle on Aholan mukaan nyt suuri tarve.

”Rakennusten korjaustarpeen priorisointi pitää tehdä parhaan mahdollisen tiedon pohjalta, ja käyttäjien huoliin pitää pystyä vastaamaan tehokkailla toimenpiteillä”, Ahola sanoo.

Se, että Suomessa kohkataan heikosta sisäilmanlaadusta johtuu Mervi Aholan mukaan ennen kaikkea rakennuskannan iästä. Ongelmana vain on, että esimerkiksi mikrobimittaukset eivät anna luotettavaa tietoa sisäilman tilasta.

Mittaukset tapa pestä kädet?

Mervi Aholan mielestä sisäilman mikrobimittauksista on tullut valitettavasti tapa, jolla kiinteistön omistajat pesevät kätensä ongelmista. Suositus on, että ongelmien ilmennyttyä tehdään sisäilman mittaamisen sijaan rakenteisiin kohdistuvia tutkimuksia.

Onko meillä Suomessa sitten huono sisäilma? Ahola muistuttaa, että Suomessa yli miljoonasta asunnosta puuttuu korvausilma.

”Se on hyvin yleinen ongelma, että asunnosta puuttuu koneellisen tai painovoimaisen poiston järjestelmissä korvausventtiilit. Silloin korvausilma tulee rakenteista tai postiluukusta, tai mistä milloinkin. Se korostaa vanhan rakennuskannan tuomia ongelmia”, Ahola sanoo.

Vaikka asia hoituisi helposti ja edullisesti korvausventtiilien avulla, asiassa riittää tiedotettavaa. Liikkeelle pitää lähteä perusasioista, sillä moni ei tiedä edes sitä, millainen ilmanvaihtojärjestelmä heillä on.
Ahola on törmännyt sisäilmaongelmiin myös omassa elämässään. Toinen hänen lapsistaan aloittaa Tuusulassa koulutien jumppasalissa, koska huono sisäilma on pakottanut ottamaan luokkahuoneet pois käytöstä. Lasten päiväkodissa on puolestaan aloitettu korjaukset, vaikka rakennus on vain viisi vuotta vanha.

”Rakentamisen laatu on lyönyt päiväkodissa kasvoille. Itse asiassa lähellä asuvilla oli epäilyksiä jo aiemmin. Se, miltä työmaa näyttää ulospäin, kuvastaa usein sitä, miten työt hoidetaan”, Ahola sanoo.
Valitettavasti sisäilmakorjaukset eivät onnistu aina toivotulla tavalla. Kyse on tyypillisesti siitä, että ongelmia tutkitaan liian suppeasti, jolloin niitä ei liioin korjata riittävän laajasti. Ylikorjauksien pelko voi johtaa kuitenkin korjaamisen kierteeseen. Ahola kuitenkin toivoisi, että julkisuudessa kerrottaisiin huonojen kokemusten vastapainona myös hyvistä kokemuksista – eli vaikkapa projekteista, joissa asiat ovat menneet hyvin.

Yhteistyöllä asioiden kimppuun

Sisäilma-asioista julkaistaan paljon erilaisia ohjeita ja oppaita sekä tutkimusraportteja. Haasteena kuitenkin on, miten kaikki tieto saadaan vietyä käytäntöön.

”Tietoa ja uusia menetelmiä pitäisi myös markkinoida. Viestin vieminen on yksi meidän päätehtäviämme tapahtumien ja uutiskirjeen lisäksi”, hän sanoo.

Sisäilmayhdistys järjestää vuosittain Sisäilmapajan ja Sisäilmastoseminaarin, joista jälkimmäinen kokoaa messukeskukseen jopa yli 1300 henkeä. Uutena toimintamuotona Ahola näkee Hyvä sisäilma -suositukset, joita Sisäilmayhdistys voisi alkaa laatia konsensushengessä eri tahojen kanssa.

”Tietoa on paljon, mutta oikeaa tietoa saa etsiä kissojen ja koirien kanssa. Me voisimme koota yhteen porukan, joka pystyisi luomaan yhteisen mielipiteen esimerkiksi siitä, saako ilmanvaihtoa sulkea, ja mitä se tekee rakennukselle ja ihmiselle.”

Aholan mielestä Sisäilmayhdistys on neutraali taho, jonka on helppo päästä mukaan kaikkiin pöytiin. Sen takia yhdistys voisi olla avainasemassa myös, kun alalle levitetään yhtenäisiä käytäntöjä.
”Monessa paikassa tehdään samanlaisia asioita, ja jokaisella on vähän omanlaisiaan ohjeita. Toiveissa on, että saisimme koottua ja yhtenäistettyä näitä ohjeistuksia ja samalla tuotua tutkimuksen kautta näkökulmaa asioihin”, Ahola kuvaa.

Entä onko Sisäilmastoseminaari kasvanut jo liian suureksi, pitäisikö tapahtuma jakaa aihepiireittäin pienempiin osiin?

”Kaikenlaisia pienempiä tapahtumia eri aiheisiin liittyen on jo olemassa. Sisäilmastoseminaarin vahvuus kuitenkin on, että se kokoaa yhteen kaikki toimijat saman katon alle. Sen takia tapahtuma on niin suosittu”, Ahola sanoo.

KUKA?
Mervi Ahola
Sisäilmayhdistyksen toiminnanjohtaja 15.3.2018 alkaen
Koulutus: Diplomi-insinööri (Teknillinen korkeakoulu/LVI-tekniikka)
Työskennellyt Sisäilmayhdistyksessä sisäilma-asiantuntijana vuodesta 2014. Sitä ennen työskennellyt sisäilma-asioiden parissa muun muassa LVI-Talotekniikkateollisuus ry:ssä ja Haltonilla. Opiskeluaikana kokemusta kertyi Granlundilla.
Asuu pari vuotta sitten rakennuttamassaan talossa Tuusulassa.
Perheeseen kuuluu mies sekä 7- ja 5-vuotiaat lapset.
Harrastaa pilatesta ja lasten kuskailua harrastuksiin.

 

Teksti ja kuva: Outi Airaksinen

 

Jätä kommentti

*

*